Kännykkäni on kuollut,se on ollu monta viikkoa ihan hiljaa.
En enää kestä sitä.
Pidän sille hautajaiset.
Vieraita on vain yksi.
Istun ihan hiljaa oman huoneeni lattialla.
Lausun jäähyväiset kännykälleni,rukoilen.
Kokeilen vielä henkeni hädässä,jos se kuitenkin
vielä elää.
Viesti lähtee rakkaalleni.
Ei kuulu vastausta.
On se siis kuollu,ei mitään eloa.
Kyyneleet alkaa valua.
Viinipullo putoaa kädestäni.
En jaksa enää istua.
Käperryn maahan ja annan kyynelten tulla vaan.
Nukahdan siihen,nää hautajaiset otti voimille.
Aamulla herään.Kyynellammikko on kuivunut lattiaan.
Se näkyy, kun auringonvalo osuu siihen.
Laitan valokuvasi laatikkoon,peitän sen piiloon.
Pyyhin sen lammikon.
On vaan yritettävä mennä eteenpäin.Aamen.
En enää kestä sitä.
Pidän sille hautajaiset.
Vieraita on vain yksi.
Istun ihan hiljaa oman huoneeni lattialla.
Lausun jäähyväiset kännykälleni,rukoilen.
Kokeilen vielä henkeni hädässä,jos se kuitenkin
vielä elää.
Viesti lähtee rakkaalleni.
Ei kuulu vastausta.
On se siis kuollu,ei mitään eloa.
Kyyneleet alkaa valua.
Viinipullo putoaa kädestäni.
En jaksa enää istua.
Käperryn maahan ja annan kyynelten tulla vaan.
Nukahdan siihen,nää hautajaiset otti voimille.
Aamulla herään.Kyynellammikko on kuivunut lattiaan.
Se näkyy, kun auringonvalo osuu siihen.
Laitan valokuvasi laatikkoon,peitän sen piiloon.
Pyyhin sen lammikon.
On vaan yritettävä mennä eteenpäin.Aamen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunteeton se on
joskus kiinnostuneet
lehtimyyjät muistaa soittaa.
Mä jo antannu luvan
oo hiljaa missä nytki lie.
Ymmärrän ikävän toisen luo
ääntäki janoaa kuulla.
Mut kuules jospa ulos
sielä linnut meille laulaa.
Tuuli aa seki ihanasti
puissa soittaa,kuunnellaan.
Sinulle toivotan nyt
kaunista kesää ja
juhannuksen aikaa..Liisa
Huokaisen sinulle kiitoksen.
Juhannuksena yksin iltaa istuen,
runoasi ajattelen.
Nyt kyyneltä poskelta pyyhkäisen.
Minä se koskaan enää rakastu-en.
Luin runosi. Tutulta kuullostaa. Siinä, kun sinä pidät hautajaisia kännykällesi, niin omalta kohdalta tapoin unelmat unelma unelmalta. Vapautin itseni tulevaisuuden odotuksilta. Helpompi jaksaa, kun ei ole odotuksia, niin ei ole pettymyksiä.
Viime aikoina olen miettinyt, onko itseensä sulkeutuminen, marttyyrius kohtalona ihmisille, jotka ovat liian kilttejä. Meille on kerrottu, että et voi toimia näin ja näin. Tukahdutettu viha, raivo purkautuu sitten itseään tuhoavalla tavalla, marttyyriudella. Helpompi käpertyä itseensä. Kieltää itseltään mahdollisuutta onneen.
Tällaisia ajatuksia..