Liian vanhako

Et ole liian vanha. Yliopistoilla on opiskelijoita aivan laidasta laitaan, myös iän puolelta.

Sulla on vielä pitkä elämä edessä. Mieti, haluatko sinnikkäästi pyrkiä haluamasi alaa kohti, vai tehdä jotain muuta duunia jossitellen loppuelämäsi, että olisiko siitä tullut sittenkin jotain.

Ylipäätään mitään opiskelupäätöksiä ei pidä tehdä sen perusteella, että katsotaanko kieroon vai ei. Rohkeasti vaan tulta päin.

Älä kuitenkaan pyhitä koko elämääsi valintakokeisiin valmistumiselle: käy töissä, hanki vaikka sivussa jokin toinen koulutus, elä täyttä elämää niin että voit olla niihin vuosiin täysin tyytyväinen, joina et (vielä) päässyt sisään. Se, että elämä pyörii vain kokeiden ympärillä, syö todella pahasti niin miestä kuin naistakin.

Tsemppiä!!

Ota perusopinnot alle avoimesta ja vaikka kieliopintoja jo siihen pohjalle, niin ei tarvitse vuoden päästä tyhjän päältä aloittaa. Siis jos se vaivaa itseäsi.

Itse luin perusopinnot, englannin ja ruotsin avoimen puolella ja kaikki hyvitettiin suoraan rekisteriin. Auttaa opintojen suunnittelua, kun ei ole niiden kurssien aikatauluista riippuvainen enää (kielissähän on läsnäolovelvoite).

Muutenkin kannattaa miettiä työllistymisasioita ja sivuaineta valmiiksi.

Itse aloitin opintoni viime vuonna, 33 vuotiaana. Yritin kyllä nuorempana päästä pariinkin kertaan, mutta aika kehnoa oli menestys tuolloin, meninpä sitten vain aikuisopistoon. Melkein 10 vuoden työsuhteen jälkeen aloin herättelemään uudestaan toiveita yliopisto-opiskelusta ja kurinalaisen valmistautumisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin sisään. Hienoa on ollut, vaikka elintasomuutos on ollut aikamoinen. Se tässä onkin vaikeinta, kun joutuu näin päälle kolmekymppisenä elämään kitsasta elämää.

Oppi-ikä koko ikä!

Itse pääsin vasta nyt, 29-vuotiaana. Joten rohkeasti vain menet kokeisiin ja valmistaudut niihin lukemalla avoimessa. :)

Alla AMK-tutkinto ja viisi vuotta päätoimista työskentelyä. Viime vuoden lopussa päätin toteuttaa haaveeni ja pyrkiä yliopistoon opiskelemaan tänä kesänä. Hyvä valmistautuminen tuotti tulosta ja ovet yliopistoon avautuivat. Eli löytyy meitä "varttuneempiakin" opiskelijoita..

Et ole missään nimessä liian vanha. Itse pääsin nyt vihdoin, neljännellä yrityksellä yliopistoon. ja ikää on 27 vuotta. Töitä tein monenlaisia, mutta tunne siitä, että haluan yliopistoon kasvoi koko ajan voimakkaammaksi. Jos en olisi edes yrittänyt päästä sisään, olisin varmasti katunut loppu ikäni. Avoimessa opintoja on kertynyt päälle sata opintopistettä, avoimessa opiskelu on erinomainen vaihtoehto, jos ei muuten pääse sisään, niin voi päästä väylänkin kautta.

Täytyi oikein pysähtyä laskemaan, minkä ikäisenä viimein aloitin maisteriopinnot Helsingin yliopistossa ja sain tulokseksi, että olin tuolloin 35 vuotias. Aikaa on kulunut noistakin päivistä jo about viisitoista vuotta. Ei kuitenkaan aivan suotta, sillä muutama viikko sitten sain käteeni todistuksen valtiotieteiden tohtorin tutkinnon suorittamisesta (väitöskirjakin hyväksyttiin ihan siedettävällä arvosanalla magna cum laude approbatur). Päivääkään en ole katunut päätöstäni. Asia on pikemmin niin, että hieman vanhempana elämän osaa laittaa paremmin perspektiiviin ja yliopisto-opiskelu on miellyttävämpää, kuin tilanteessa, jossa lähdetään liikenteeseen suoraan koulunpenkiltä.

Vanha viesti mutta varmaan aina ajankohtaista pohdintaa. Itse aloitan nyt syksyllä yliopisto-opinnot ja olen 42-vuotias eikä kyllä se minua haittaa mitenkään. Olen opiskellut (työn ohella) aina joten en edes yhdistä sitä mitenkään ikään. Työelämä vaatii kehittymistä enkä itse ainakaan halua jämähtää paikoilleen eli jos vähänkään jotakin opiskelu kiinnostaa niin antaa mennä vaan!