Olen täällä ennenkin valittanut samasta aiheesta että itsellä on energia ja motivaatio loppumassa. Sitten kuitenkin sain tongittua itselleni lisää energiaa ja kaikki sujuikin hyvin, edistystä tapahtui, kunnes...
Vähän taustaa. Koira on ollut pennusta asti meillä. Novascotiannoutaja, paperiton, ostettu kasvattajalta joka myi pennut menetelmällä "kunhan vaan saa pois vaivoista". Kunpa ois silloin tajunnut mutta eihän sitä ymmärtäny ku oli niin innoissaan. Koira ei ikinä ole ollut valtavan vakaa, pennusta asti ollut enemmän tai vähemmän arka eikä asiaa auttanut mun kokemattomuus kun kyseessä oli hankala, pehmeä mutta kuitenkin niin terävä, koira. Virheitä tuli tehtyä ja niistä opittua ja koiran kanssa olen päässyt pitkälle. Monta ongelmaa olen saanut kitkettyä pois, remmirähjäämisen, eroahdistuksen, vetämisen, kaikki mahdollinen on koettu. Mutta puolentoista vuoden ikäisenä alkoi oikeastaan kunnolla ongelmat.
Se siis puolitoistavuotiaana puri vierasta naista. Kerrostalon ulko-ovella, mieheni oli tulossa koiran kanssa sisään, pariskunta ulos, ja heidän ohi mennessään koira nappasi hihasta kiinni. Onneksi vain hihasta eikä mitään tapahtunut, kerrostalosta muutettiin nopeasti pois rivitaloon koirankin vuoksi. Sen jälkeen koira hetken kukkoili minullekin vaikka en ollut paikalla mutta sain sen kuitenkin ruotuun ja puoli vuotta menikin mainiosti eteenpäin, käytiin tottiksesa hyvällä menestyksellä, käytiin koirakavereiden kanssa juoksemassa, hihnakäyttäytyminen oli kuin unelmaa.
Mutta nyt parivuotiaana. Ihan yllättäen. Lenkillä, se jäi nuuskimaan hajua, annoin hetken nuuskia (teen niin että muutama sekunti saa nuuskia, sitten mennään). Sanoin mennään, mitään ei tapahtunut. Nyppäsin hihnasta, mitään ei tapahtunut. Kävin pökkäisemässä takapuolelle (pökkäsin, en potkaissut, älkää takertuko tähän), alkoi murina. Kun sitten aloin patistamaan liikkeelle, murisi ja kävi käteen kiinni. Sen jälkeen painoin koiran maahan ja luin hetken lakia, sitten nakkasin koiran sivuun ja jatkoin matkaa jolloin se yritti käydä toisenkin kerran kiinni.
Nyt koira on ollut viikon hoidossa, ja on vielä toisenkin viikon. Sen jälkeen ollaan menossa ammattikouluttajalle. En vain tiedä jaksanko elää sellaisen koiran kanssa joka käy käsiksi. Koiraa on pienenä kaksi pikkutyttöä päässyt puremaan ja sen jälkeen suhtautunut arasti lapsiin, hyökkii päin huutaen joskus, kävisi varmaan kiinnikin jos en olisi skarppina. Tämän lisäksi meillä on ongelma ovesta tulevien vieraiden kanssa, koira juoksee ovelle huutaen ja räyhäten niin että pelkänä että mahtaako käydä kiinni. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt, mutta en tiedä uskallanko jäädä odottamaan.
Koira on siis aivan ihana totellessaan ja kun kaikki sujuu hyvin ja se tästä tekeekin niin hankalan. Elämä koiran kanssa on kuitenkin yhtä päivystystä, 24/7 saa olla varpaisillaan että miten kannattaisi tehdä. Se on aina ollut niin. Ja nyt en pysty edes luottamaan koiraan. Jopa tuolla hoitopaikassakin hoitaja on huomannut että koiran kanssa on todela raskasta elää kun aina saa olla varuillaan ja katsoa mitä tekee. Jos pikkuisenkin ottaa rennommin, koira huomaa tilaisuuden tulleen ja kokeilee josko pomon paikka olisi avoinna. Ei sitä jaksa.
Koira on vasta parivuotias. Mietin onko suunta vain ylöspäin vai vain alaspäin tästä. Onko ammattikouluttajasta hyötyä, kun koira kykenee puremaan ja on lapsia ja vieraita kohtaan arvaamaton. Kyselin myös eräältä toiselta palstalta ongelmasta ja siellä sanottiin että jos koira puree, niin puremiskynnys vain alenee ja vielä kun rotuna on tolleri niin vaikeaa tulee tulevaisuudesta sen kanssa. Näin tiivistettynä. Moni sanoo että jos se puree kerran, niin ei varmasti jää siihen. Olen myös kuullut juttuja tollereista jotka on aloittaneet puremisen nuorena ja lopulta jouduttu lopettamaan kun purivat todella usein.
En ymmärrä missä vika. En tiedä onko se minussa. Virheitä olen tehnyt, sen myönnän mutta... Enkä tiedä onko vika koirassa. Kipuja sillä ei pitäisi olla. Sen sukulainen on kuulemma myös hankala ja myös purrut, sukusiitosprosentti myös korkea. Toki, eihän ss% itsessään mitään kerro, mutta sukurutsaus ei ikinä pääty hyvin...
Mitä te tekisitte?
Vähän taustaa. Koira on ollut pennusta asti meillä. Novascotiannoutaja, paperiton, ostettu kasvattajalta joka myi pennut menetelmällä "kunhan vaan saa pois vaivoista". Kunpa ois silloin tajunnut mutta eihän sitä ymmärtäny ku oli niin innoissaan. Koira ei ikinä ole ollut valtavan vakaa, pennusta asti ollut enemmän tai vähemmän arka eikä asiaa auttanut mun kokemattomuus kun kyseessä oli hankala, pehmeä mutta kuitenkin niin terävä, koira. Virheitä tuli tehtyä ja niistä opittua ja koiran kanssa olen päässyt pitkälle. Monta ongelmaa olen saanut kitkettyä pois, remmirähjäämisen, eroahdistuksen, vetämisen, kaikki mahdollinen on koettu. Mutta puolentoista vuoden ikäisenä alkoi oikeastaan kunnolla ongelmat.
Se siis puolitoistavuotiaana puri vierasta naista. Kerrostalon ulko-ovella, mieheni oli tulossa koiran kanssa sisään, pariskunta ulos, ja heidän ohi mennessään koira nappasi hihasta kiinni. Onneksi vain hihasta eikä mitään tapahtunut, kerrostalosta muutettiin nopeasti pois rivitaloon koirankin vuoksi. Sen jälkeen koira hetken kukkoili minullekin vaikka en ollut paikalla mutta sain sen kuitenkin ruotuun ja puoli vuotta menikin mainiosti eteenpäin, käytiin tottiksesa hyvällä menestyksellä, käytiin koirakavereiden kanssa juoksemassa, hihnakäyttäytyminen oli kuin unelmaa.
Mutta nyt parivuotiaana. Ihan yllättäen. Lenkillä, se jäi nuuskimaan hajua, annoin hetken nuuskia (teen niin että muutama sekunti saa nuuskia, sitten mennään). Sanoin mennään, mitään ei tapahtunut. Nyppäsin hihnasta, mitään ei tapahtunut. Kävin pökkäisemässä takapuolelle (pökkäsin, en potkaissut, älkää takertuko tähän), alkoi murina. Kun sitten aloin patistamaan liikkeelle, murisi ja kävi käteen kiinni. Sen jälkeen painoin koiran maahan ja luin hetken lakia, sitten nakkasin koiran sivuun ja jatkoin matkaa jolloin se yritti käydä toisenkin kerran kiinni.
Nyt koira on ollut viikon hoidossa, ja on vielä toisenkin viikon. Sen jälkeen ollaan menossa ammattikouluttajalle. En vain tiedä jaksanko elää sellaisen koiran kanssa joka käy käsiksi. Koiraa on pienenä kaksi pikkutyttöä päässyt puremaan ja sen jälkeen suhtautunut arasti lapsiin, hyökkii päin huutaen joskus, kävisi varmaan kiinnikin jos en olisi skarppina. Tämän lisäksi meillä on ongelma ovesta tulevien vieraiden kanssa, koira juoksee ovelle huutaen ja räyhäten niin että pelkänä että mahtaako käydä kiinni. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt, mutta en tiedä uskallanko jäädä odottamaan.
Koira on siis aivan ihana totellessaan ja kun kaikki sujuu hyvin ja se tästä tekeekin niin hankalan. Elämä koiran kanssa on kuitenkin yhtä päivystystä, 24/7 saa olla varpaisillaan että miten kannattaisi tehdä. Se on aina ollut niin. Ja nyt en pysty edes luottamaan koiraan. Jopa tuolla hoitopaikassakin hoitaja on huomannut että koiran kanssa on todela raskasta elää kun aina saa olla varuillaan ja katsoa mitä tekee. Jos pikkuisenkin ottaa rennommin, koira huomaa tilaisuuden tulleen ja kokeilee josko pomon paikka olisi avoinna. Ei sitä jaksa.
Koira on vasta parivuotias. Mietin onko suunta vain ylöspäin vai vain alaspäin tästä. Onko ammattikouluttajasta hyötyä, kun koira kykenee puremaan ja on lapsia ja vieraita kohtaan arvaamaton. Kyselin myös eräältä toiselta palstalta ongelmasta ja siellä sanottiin että jos koira puree, niin puremiskynnys vain alenee ja vielä kun rotuna on tolleri niin vaikeaa tulee tulevaisuudesta sen kanssa. Näin tiivistettynä. Moni sanoo että jos se puree kerran, niin ei varmasti jää siihen. Olen myös kuullut juttuja tollereista jotka on aloittaneet puremisen nuorena ja lopulta jouduttu lopettamaan kun purivat todella usein.
En ymmärrä missä vika. En tiedä onko se minussa. Virheitä olen tehnyt, sen myönnän mutta... Enkä tiedä onko vika koirassa. Kipuja sillä ei pitäisi olla. Sen sukulainen on kuulemma myös hankala ja myös purrut, sukusiitosprosentti myös korkea. Toki, eihän ss% itsessään mitään kerro, mutta sukurutsaus ei ikinä pääty hyvin...
Mitä te tekisitte?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Menisin ammattikouluttajan paikkeille, niin kuin olette menossa ilmeisesti.
Hän neuvoisi minua ja käyttäisin kaiken saamani tiedon hyväksi, imisin tietoa kuin sieni;P.
En varmaan luopuisi koirastani, kuin pakon edessä.
Voisitko olla yhteydessä koiran kasvattajaan? Toisiin rodun kasvattajiin? Eipä taida auttaa muu, kuin ongelmakoirien ammattiauttaja.
Oletko kysynyt asiasta koiramaiset pulinat-palstalla? Siellä on paljon kasvattajia, joiden uskoisin tavanneen tällaisiakin tapauksia.
Toivon sinulle paljon voimia koirasi kanssa! Toivottavasti koirastasi kasvaa vielä yhteiskuntakelpoinen kaveri=)
arvaamaton, joten yli 20 vuotta erilaisten koirien kanssa touhunneena suosittelen kirjoituksesi perusteella, lopeta koirasi ennenkuin tapahtuu vielä pahempaa.
Jos koiran pää ei ole kunnossa, siihen ei auta minkäänlaiset ongelmakoirakouluttajat.
Eli jos koira on "oppinut" käyttäytymään väärin, siihen voi saada avun "uudelleen" koulutuksella..
Olen samaa mieltä, koira on arvaamaton. Minä myös suosittelen nukuttamisen ikiuneen, helpointa teille ja koirallenne.
Itselläni on ollut 45 vuoden aikana useita eri rotuisia koiria, tanskandoggeja , villakoira, boksereita, suursnautseri ym.
Ainoa koira joka on purrut ihmistä oli dobermann narttu 2 vuotias. Otin koiran kaksivuotiaana kun se edellisen omistajan mukaan ei pitänyt lapsista, muuten ei ollut vihainen. Pari kuukautta menikin hyvin , totteli, eikä asettanut johtajuuttani kyseenalaiseksi, mutta eräänä päivänä hyökkäsi kadulla ohi kulkeneen miehen jalkaan ja puri oikeasti kovaa, jonka tehtyään juoksi takaisin sisälle. Tämä mies ei ollut mitenkään koskaan ärsyttänyt koiraa, liekö edes koskaan nähnytkään aikaisemmin.
Luonnollisesti vein koiran eläinlääkärille lopetettavaksi heti.
Olen sitä mieltä, ettei tule sallia koirien luonnehäiriöitä.Pureminen on selkeä luonnehäiriö, eikä sitä kaikenmaailman ammattiauttajat pysty ehdottomalla varmuudella lopettamaan. Purevaan koiraan ei voi koskaan luottaa täysin.
Omistajan täytyy pystyä kaikissa oloissa käsittelemään koiraansa pelkäämättä joutuvansa purruksi, tai mikä pahinta, joku sivullinen joutuu uhriksi.
Yleensä lopettaminen ei ole tällaisessa tilanteessa tarpeellista tai kohtuullista ainakaan että ensin yritetään hakea apua ja ratkaista ongelmat. Ongelmat täytyy pyrkiä ratkaisemaan ja koiraa on pidettävä vastuullisesti, kyllä yleensä vaikeammankin koiran pitäminen onnistuu kun vain tunnetaan koira ja tehdään työtä.
Itseasiassa luottaisin enemmän erittäin vaikeaan koiraan jonka omistajat tuntevat koiran ja tekevät työtä koiran hyvinvoinnin ja kaikkien turvallisuuden eteen kuin näihin ällistyttävän yleisiin koirakkoihin joiden omistajat eivät ymmärrä koirastaan yhtään mitään vaan koiransa aikoessa hyökätä tai hyökätessä hokevat vain että "tämä on niin kiltti koira että se ei tee kenellekään mitään". Jokainen koira voi koska vain hyökätä toisen koiran tai ihmisen kimppuun ne koirat joiden omistajat eivät tätä ymmärrä ovat kaikkein arvaamattomimpia.
Puriko koirasi siis vapaana ollessaan ihmistä vai kuinka on mahdollista että se juoksi takaisin sisään puremisen jälkeen?
Koirani oli kotona sisällä normaalissa päivystyspaikassaan ikkunan luona, josta näki katuliikenteen.
Lapset jättäneet oven lukitsematta ja siitä koira ryntäsi ohikulkevan mieshenkilön jalkaan kiinni. Purtuaan juoksi käskystäni heti takaisin sisälle.
Vein miehen ensiksi terveyskeskukseen, josta jatkoimme esitutkimuksen jälkeen sairaalan poliklinikalle ommeltavaksi.
Mies sai kuukauden sairasloman ja minä tuhansien markkojen korvattavan summan miehelle.
Korvaus oli täysin oikeudenmukainen, en missään tapauksessa kiistänyt sitä.
Mies ei vaatinut koiraani lopetettavaksi, mutta itse en nähnyt muuta vaihtoehtoa.
Olen edelleen sitä mieltä, että luonnevikaista purevaa koiraa ei pidä kenenkään pitää.
Luonnevikaisuushan on myös periytyvä ominaisuus, joten se täytyy kitkeä tietyistä koiraroduista .
Jos omistaja sallii koiransa purra itseään, niin olkoon se hänen asiansa, mutta sivulliset ihmiset voivat joutua syyttä vaaraan.
päin persettä!!!!!Äkkiä kouluttajan pakeille ennenkuin suurempaa vahinkoa tapahtuu!!suosittelen www.koiraneuvola.fi!itse kävin oman koirani kanssa koirakoulu kitissä ja nyt kaikki hyvin!
Menisin Peetsalle tai kitiskalle mutta asun niin kaukana että eipä sinne oikein hyvin pääse... Hieman lähemmäs kuitenkin ollaan menossa.
Aivan liikaa ihmiset kuvittelevat ammattiauttajien pystyvän ratkomaan kaikki ongelmat.
Luonnevikaista koiraa kun ei kukaan pysty korjaamaan.
Järki käteen vaikka kuinka tuntuisi pahalta lopettaa koira niin se on parempi kuin elää jatkuvasti varpaillaan.
Koiran ja ihmisen yhteiselo pitäisi sujua mahdollisimman kitkattomasti, silloin koiran pitäminen on sitä miksi koiraan hankkivat ihmiset sen ovat ajatelletkin.
On jo aivan tarpeeksi paljon arvaamattomia koiria, ei ole mitenkään omistajan osaamattomuutta jos huomatessaan koiran luonteessa olevan vikaa tai jotain muuta ettei sen kanssa pärjää niin vie sen piikille.
Liian monella on se ajatus että kun tämä koira nyt on otettu niin sen kanssa eletään sitten hamaan tulevaisuuteen vaikka koko koiran kanssa oleminen olisi päivittäistä taistelua.
Luulen että teille ja koiralle on paljon apua osaavasta koiraongelmien ratkaisijasta. Selvästi pystytte vastaamaan koiran haastavuuteen kun vain löydätte oikeat menetelmät. Kerrotun perusteella olette toimineet perustavasti väärin koiran arkuuteen ja puremisherkkyyteen liittyen ja itseasiassa virhe aiheutti suoraan sinun puremisesi. Älä nyt ymmärrä väärin koska mielestäni olette pärjänneet koiran kanssa itseasiassa hyvin. Vähän kun vaihdatte menetelmiä, otatte uusia menetelmiä ja parannatte suhdettanne koiraan niin uskon että pystytte pitämään koiran.
Koira on nuori ja tässä vaiheessa on vielä täysin mahdollista kasvattaa koirasta suurin osa ongelmista joko kokonaan pois tai vähäisemmiksi ja hallittavammiksi. Etenkin kun selvästi teistä on vastaamaan koiran haastavuuteen. Tuellanne koira pystyy vähitellen aikuistuessaan itsekin tasapainottumaan ja suosimaan toivottua käytöstä.
Täysin luotettavaa koirasta ei todennäköisesti saa ja koskaanhan koiraan ei saa luottaa liikaa, mutta todennäköisesti koirasta saa paljon helpommin pidettävän ja hyvinvoivan.
Tarvittavia muutoksia ja lisäyksiä on mahdoton ehdottaa teitä ja koiraa tapaamatta joten jätän sen jollekin oikealle henkilölle. Etsikää siis apua ja yrittäkää ja jos ensimmäinen auttaja ei vaikuta oikealta niin etsikää toinen koska auttajatkin ovat erilaisia vahvuuksissaan ja heikkouksissaan.
sillä voi tulla kalliiksi sinulle,jos käy ihmisen esim.pienen lapsen päälle tai lenkillä ollessanne toisen koiran päälle.
Mikäli et siitäkään huolimatta,että käytte ammattikouluttajalla saa kontaktia koiraasi,suosittelisin lopettamaan koiran.
Älä missään nimessä laita koiraa kiertoon,sillä se vain pahentaa asioita.
Toivottavasti saatte siitä vielä kunnollisen,mutta töitä se teettää!
muuten kuin ,että novascotiannoutaja on vaativa rotu eikä se sovellu ensimmäiseksi koiraksi.
Jos tämä oli mulle tarkoitettu niin kyseessä ei ollut ensimmäinen koira. Toki ensimmäinen koirani oli leikkiä siihen nähden mitä tämä on.
Jostain joku aina sanoo et "ei tolleri sovi ensimmäiseks koiraks" en ymmärrä. Meillä novascotiannoutaja on ollu ensimmäinen koira ja hyvin on pärjätty (toinen tulossa kesän lopulla). Välillä se lenkillä huomaamattaa vetää kovempaa ja pitää rauhotella, mut siinä se.
Tohon alotusviestii en oikee tiiä mitä sanoo. Se vaan et koiraa ottaes kannattais ottaa selvää niistä koirista mitä on hakemassa ja kysellä siltä kasvattajalta jos se kasvattajaki kerran vaikutti "kunhan vaan saa pois vaivoista" tyypiltä. Minä kuitenki viel yrittäisin kun koira on kuitenki viel melko nuori ja ammattikouluttaja vois auttaa viemää asiaa ylöspäin.Kyllä se siitä, tsemppiä vaan! :)