elikkäs...
olin asioilla kaupungissa, ja jätin 9vko kääpiöpentuni kotiin avokkini kanssa.
Kun tulin hissillä, kuulin aivan hirveää ulinaa!!
Juoksin sisälle tajuttuani että se kuuluu meiltä.
Pentu oli ollut nukkumassa tuolin alla(nukkuu aina jalkojen juuressa ja muutenkin seuraa joka paikkaan) jossa avokkini istui ja ei ollut huomannut pentua niin siirsi tuolia taaksepäin varmaankin aika kovaa. No en tiedä osuiko tuolin jalaksimet jotenkin pentuun vaiko hänen jalkansa töytäisi.
Kuitenkin pentu ulisi niin että korviin sattui[en ole ikinä kuullut vastaavaa)ja juoksi häntä koipien välissä ulisten makkariin.
Mä säikähin aivan hulluna, parit kyyneleet tuli että apua sille kävi jotakin! Menin pennun perässä ja sain sen kutsumalla luokseni,otin sen syliin ja pentu lopetti ulimisen ja vinkumisen.
Ei ainakaan näytä arastavan mitään jalkoja tai muuta.
Voiko olla etä pentu säikähti aivan yhtä paljon kuin minä, kun oli ilmeisesti unessa?
Ja kun minäkin vielä isoon ääneen huusin että apua apua sille kävi pahasti, niin jatkoi vikisemistä?
Ja nyt pentu kiertää kaukaa pelkäävästi avokkiani.
Ei mene hänen luokse enää,tulee vain minun luokse.
Miten saisimme pennun luottamuksen takasin avokkiani kohtaan?
Juuri kun pentu alkoi tottelemaan myös häntä, ja hienosti onkin jo totellut kaikessa meitä.
Jääkö tästä jotain traumaa pennulle???
Pentu on niin kova seuraamaan että on itsellänikin ollut vähällä astua päälle kun jaloissa kävelee.
Mutta onneksi ei ole vielä.
Mistä tietää onko jokin paikka hajalla?
Muutako kokeilemalla arasteleeko...
kertokaa kaikki, onko teille sattunut mitään tälläista, ja miten eteenpäin.
kiitos!
olin asioilla kaupungissa, ja jätin 9vko kääpiöpentuni kotiin avokkini kanssa.
Kun tulin hissillä, kuulin aivan hirveää ulinaa!!
Juoksin sisälle tajuttuani että se kuuluu meiltä.
Pentu oli ollut nukkumassa tuolin alla(nukkuu aina jalkojen juuressa ja muutenkin seuraa joka paikkaan) jossa avokkini istui ja ei ollut huomannut pentua niin siirsi tuolia taaksepäin varmaankin aika kovaa. No en tiedä osuiko tuolin jalaksimet jotenkin pentuun vaiko hänen jalkansa töytäisi.
Kuitenkin pentu ulisi niin että korviin sattui[en ole ikinä kuullut vastaavaa)ja juoksi häntä koipien välissä ulisten makkariin.
Mä säikähin aivan hulluna, parit kyyneleet tuli että apua sille kävi jotakin! Menin pennun perässä ja sain sen kutsumalla luokseni,otin sen syliin ja pentu lopetti ulimisen ja vinkumisen.
Ei ainakaan näytä arastavan mitään jalkoja tai muuta.
Voiko olla etä pentu säikähti aivan yhtä paljon kuin minä, kun oli ilmeisesti unessa?
Ja kun minäkin vielä isoon ääneen huusin että apua apua sille kävi pahasti, niin jatkoi vikisemistä?
Ja nyt pentu kiertää kaukaa pelkäävästi avokkiani.
Ei mene hänen luokse enää,tulee vain minun luokse.
Miten saisimme pennun luottamuksen takasin avokkiani kohtaan?
Juuri kun pentu alkoi tottelemaan myös häntä, ja hienosti onkin jo totellut kaikessa meitä.
Jääkö tästä jotain traumaa pennulle???
Pentu on niin kova seuraamaan että on itsellänikin ollut vähällä astua päälle kun jaloissa kävelee.
Mutta onneksi ei ole vielä.
Mistä tietää onko jokin paikka hajalla?
Muutako kokeilemalla arasteleeko...
kertokaa kaikki, onko teille sattunut mitään tälläista, ja miten eteenpäin.
kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on 9 vkon ikäinen pentu, joka myös on kova seuraamaan paikasta toiseen ja nukkuu aina lähettyvillä.
Kerran mieheni oli menossa parvekkeelle, ei huomannut pennun tulevan perässä, laittoi oven kiinni ja pennun tassu jäi väliin. Siitä kuului kauhea kiljaisu ja huusi hetken aikaa täyttä kurkkua. Jonkin aikaa roikotti tassua, mutta ei aristanut koskettaessa tai kävellessä. Pariin päivään ei uskaltanut mennä lähellekään parvekkeen ovea, mutta sen jälkeen ei mitään.
Kannattaa tosiaan seurata pennun liikkumista, aristaako jalkaa tai ontuuko. Tarvittaessa käydä näyttämässä lääkärille.
Voi siis olla että menee muutama päivä ennen kuin pentu taas uskaltaa avokkisi luokse. Milloin tämä on sattunut?
niin ajattelinkin että itse vain olla kovana. Ei ruveta voivottelemaan ym.
Ja sanoinkin avokilleni että kyllä se siitä, että pentu taas tulee kutsusta luo jne.Hän vain kyseli
että nytkö pentu alkaa inhoamaan ja pelkäämään sitä. Heh! Hän ei ole kovin ollut koirienkaa tekemisissä, itse olen sille asioita kertonut/opettanut miten tehdä missäkin asiassa.
kiitän!
Tuo liioiteltu uliseminen vähäisestäkin syystä on aivan normaalia ja sen tarkoitus on mm suojella pentua muiden koirien kovalta kohtelulta. Teidän täytyy nyt molempien toimia koiran kanssa aivan normaalisti eli aktiivisesti, oikeudenmukaisesti ja iloisesti, kyllä se pennun luottamus vielä avokkiisikin korjaantuu.
Tarkistithan aiheutuiko pennulle fyysistä vahinkoa? Voi olla että vain karvaa jäi tuolin jalan alle tai jotain, mutta tutki koira ja tarkkaile vähän koiran käytöstä. Tätähän tosin täytyy tehdä oikeastaan aina.
Jos jotain vastaavaa pelottavaa tai kivuliasta tapahtuu vielä niin ei saa ruveta itse vollottamaan tai osoittaa pelkoaan tai jotain muuta vastaavaa koska koira ja etenkin pentu on isäntänsä ja emäntänsä peili ja ottaa kaikki eleet aivan tosissaan. Täytyy vain tukea koiran reippautta vaikka aivan ymmärrettävästi koiran kanssa tulee itse usein pelästyttyä. Vastaavasti mm esim muihin koiriin suhtautumisesi siirtyy suoraan pentuun ja myös aikuiseen koiraan. Myös suhtautumisesi avokkiin ja hänen ja koiran uudelleen tutustumiseen siirtyy suoraan pentuun joten älä tuo enää esiin vahinkoa vaikka voivottelemalla tunteellisesti että "viimeksi kävi hassusti mutta yritetään nyt uudelleen" tai sättimällä avokkia että "ole nyt varovainen kun viimeksikin satutit pentua" vaan siirrätte koiraan sopivalla voimakkuudella vain reippautta ja arjen turvallisuutta ja normaaliutta.