Tosiasiassa avioliittohan on heikkojen ihmisten instituutio. Mikäli on vakava suhde, jonka ajattelee kestävän loppuiän, ei tarvitse hakeutua papin siunaamaan "pakkoliittoon".
Naimisiin mennään useimmiten vain miellyttääkseen sukujen vanhoja ihmisiä, jotka elävät vielä viime vuosituhannen aikaa. Myös häälahjat ovat suuri motivaatio pitää juhlat suvulle. Taitaapa olla nykyisin jo muotia lahjalistojen teko etukäteen.
Monille avioeron suvun vanhusten keskuudessa aiheuttama häpeä on ainut syy jatkaa jopa väkivaltaista liittoa. Tiedän itsekin pariskunnan, jossa mies epäsäännöllisin välein lyö vaimoaan, mutta ympäristölle molemmat näyttelevät onnellista paria.
Saattahan olla myös niin, että vaimo on masokisti ja sen takia peittelee mustia silmiä ja turvonneita poskipäitään. Tällaisessa tapauksessa taitaa tosin olla kyse molemminpuolisesta psykiatrisen hoidon tarpeesta.
Joka tapauksessa avioliitto instituutiona on vanhentunut ja täysin tarpeeton nykypäivänä, kun avoliittokin on laillinen yhdessäelämisen muoto, eikä pappi tule heti saarnaamaan "susiparista".
Naimisiin mennään useimmiten vain miellyttääkseen sukujen vanhoja ihmisiä, jotka elävät vielä viime vuosituhannen aikaa. Myös häälahjat ovat suuri motivaatio pitää juhlat suvulle. Taitaapa olla nykyisin jo muotia lahjalistojen teko etukäteen.
Monille avioeron suvun vanhusten keskuudessa aiheuttama häpeä on ainut syy jatkaa jopa väkivaltaista liittoa. Tiedän itsekin pariskunnan, jossa mies epäsäännöllisin välein lyö vaimoaan, mutta ympäristölle molemmat näyttelevät onnellista paria.
Saattahan olla myös niin, että vaimo on masokisti ja sen takia peittelee mustia silmiä ja turvonneita poskipäitään. Tällaisessa tapauksessa taitaa tosin olla kyse molemminpuolisesta psykiatrisen hoidon tarpeesta.
Joka tapauksessa avioliitto instituutiona on vanhentunut ja täysin tarpeeton nykypäivänä, kun avoliittokin on laillinen yhdessäelämisen muoto, eikä pappi tule heti saarnaamaan "susiparista".
Vastaukset 17
Vanhimmat
valinta? Avoliitto on just sitä.Ei uskalleta kävella kirkonkaytävää ja vannoa ikuista rakkautta toista kohtaan todistajien läsnäollessa.Sitä paitti mullakin oli maha kuralla monta viikkoo ennen H-hetkeä,mutta voitin pelkoni.Pelkuriko?
ja lapsia tehdään vaikka ei mitään lupausta toiselta olla koko elämää saman katon alla. hyi syntisiä.
nykyään tehokkaasti. hyi tyhmiä!
kosittu sua ainakaan koska noin kirjoitat. Turha on avioliittoa haukkua instituutiona jos ei itsellä ole siihen ollut mahdollisuutta. Itse elin 15 vuotta avoliitossa ennen avioliittoa ja voin sen sanoa että mikäli toista todella rakastaa liiton haluaa sinetöidä ja kaikille rakkautensa näyttää. Eiköhän avioliitto ole kaikkien oma asia solmiiko sen vai ei
Taas hieno paskalta haiskahtava panettelu ihmiseltä joka tuntee ihtensä niin surkeaksi kun ei jostain perusta tai muute kykene. Eiköhän se kaiken järkiajattelun mukaan ole vahvuus jos avioliitto elää, onnistuu ja kestää. Tai edes jotai noista.
En sanoisi avioliittoa pelkurin valinnaksi, mutta en itse myöskään ymmärrä, mihin sitä tarvitaan. Itse asun avoliitossa noin viidettä vuotta ja olemme sopineet kumppanini kanssa tärkeimmistä asioista keskenämme kirjallisesti. Lapsia meillä ei ole ja toivottavasti (kummankin mielestä) ei myöskään tule.
Parisuhde perustuu mielestäni kahden ihmisen keskinäiseeen sopimukseen, johon ei välttämättä tarvita yhteiskuntaa kolmanneksi osapuoleksi vahvistamaan tilanne.
Ei mennä naimisiin niin saadaan asumistukea vaikka toisen osoite on ties minne.Lapsista maksetaan elatusmkasun perusosaa soskusta kun ei mies joka vain oleskelee teillä olekkaan aviopuoliso.Lasten isä vain.Jne:leen.Rakkaus on nykyään sivuseikka,ei sitä kannata kuuluttaa kaikille.Kukahan on pelkuri???
Emme saa kumpikaan asumislisää, vaan palkkaa työnantajiltamme. Emme tosin ole edes hakeneet, sillä tuskinpa kaksi normaalipalkkaista henkilöä sitä edes saisi. Lisäksi asumme samassa taloudessa, jonka kulut jaamme keskenämme tulojen mukaan. Ja kun ei lapsia ole, ei tarvitse mistään elatusmaksuista huolehtia. Kummallakaan ei myöskään ole elatusvelvollisuutta toisistamme, kun emme ole naimisissa.
Lisäksi rakkautta kyllä riittää, mutta eikös se ole meidän kahden välinen asia?
tänne tuut sitä rakkauttas todisteleen. Jos sun on hyvä olla noin niin ok. Ei sun tartte sitä meille todistella. Kaikki mennään tyylillämme. Mutta taitaa tosissaan olla jotakin pelkoo sieltä sun puolelta kun tuut tänne noin polleesti haukkuun avioliitossa olevia pelkureiksi.
En tarkoittanut juuri teitä vaan yleistä käytänttöä jota olen kuullut parien itse kertomana.Vuokranantajana olen joutunut puuttumaan asioihin kun toinen ei ole talon kirjoissa ja kumminkin asustaa kuin asukas konsaan.Muut asukkaat valitta vesi ja sauna maksuista joita tälläinen jatkuva viesailija ei maksa vaikka käyttää kuin omiaan.Oliskos se sitten avoin avoliitto.
Jos luet kaksi lähettämääni viestiä tarkoin lävitse, ei niissä missään kohdin haukuta avioliitossa eläviä pelkureiksi. Itse asiassa ensimmäisessä viestissä päin vastoin totean, että "en sanoisi avioliittoa pelkurin valinnaksi".
On muistettava, ettei jätä lemmenhedelminä yhteiskunnan elätettäviä.
...minua kosittiin ja kuukauden päästä heinäkuussa vihittiin. Ei ole kaduttu kumpikaan...10 vuotta oltiin ensin yhdessä ja siinä sivussa syntyi 2 ihanaa lasta. Ei haitannut meitä vaikka ei oltu naimisissa ja suvulle ei mielistelty, mutta haluttiin vaan naimisiin rakkaudesta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tottakai suhteessa on aina karikoita, mutta kun yhdessä tartutaan ongelman ytimeen ja halutaan se ratkaista niin kaikki on sitten hyvin, eikä sitä asiaa enään myöhemmin pengota. Nykyään liian herkästi laitetaan kantapäät vastakkain ja tavarat jakoon, sekä ero vireille. Parisuhteen eteen on tehtävä töitä yhdessä eikä odottaa vaan toisen toimivan.
On myös tärkeää, ettei yritä muuttaa toista niin henkisesti kuin fyysisestikään mieleisekseen, vaan hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin hän on.
Ei riitä että rakastaa toisen ulkonäköä, vaan on rakastettava ihmistä ja hänen sisäistä kauneuttaan.
Kun molemmin puolinen luottamus on kunnossa se on tärkeä kivijalka onnistuneelle parisuhteelle ja onnelle.
Petollisessa ja väkivaltaisessa suhteessa ei tarvitse kenenkään alistua elämään!!!
Tämä teksti oli vain mielipiteeni ja toivotan aivan kaikille tasapuolisesti ihanaa ja turvallista keskikesän juhlaa...JUHANNUSTA!!!
Sanoit:
On myös tärkeää, ettei yritä muuttaa toista niin henkisesti kuin fyysisestikään mieleisekseen, vaan hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin hän on.
Osuit asian ytimeen!
Ottakaa rauhallisesti juhannuksena, ei sitä tarvi joka paikkaan ehtiä. Perinteitä kannattaa opettaa myös jälkikasvulle, juhannussaunat ja laiturinpäässä nököttely. Minnekään ei pitäisi olla kiire. Mutkun vaan muka on.
Kun tääläkin on paljon aviossa olevia joilla on rinnakkaissuhde. Toinen hoitaa aviolliset velvollisuudet ja toinen on vaan ns. Kakkossuhde.
Jos kumminkin aviossa oleva aikoo erota ja muuttaa rinnakkaissuhteen kanssa yhteen. Niin siinä se suhde vasta koetuksella on. Varsinkin pienessä kaupungissa.
Avioliitto on jokaisen oma asia,itsekkin elelin puolisoni kanssa reilut 10 vuotta avoliitossa ennen vihkimistä,itse sanoisin että avoliitto on niitä varten jotka eivät ole satavarmoja suhteestaan,avoliitosta on helpompi lähteä,kannattaa myös ajatella sitä,jos jompi kumpi puoliso menehtyy,avopuplisolla ei ole minkäänlaista oikeutta esim leskeneläkkeeseen,mikäli vakuutuksissa ei erikseen mainita edunsaajana puolisoa voi esim vakuutuskorvaukset mennä menehtyneen puolison vanhemmille...tänäpäivänä aviopareille kannattaa nostaa hattua,sillä jos lupaa ja pyrkii rakastamaan puolisoaan myötä ja vasta mäessä kunnes kuolema erottaa,se on paljon! ja sitä kannattaa kunnioittaa,miten helppoa onkaan olla itsekäs,ottaa itselleen satunnainen seuralainen hetkeksi ja lempata kun lakkaa kiinnostamasta!
kattelin vanhempia keskusteluaiheita ja sattui silmään tuo juttu avioliitosta, joka kuulemma pelkurien valinta. IHMETTELEN!! Kyllähän sitä avoliitossa voi elää, mutta rohkeutta kysyy astella alttarille ja tunnustaa rakkautensa "kaikkivaltiaan ja näiden todistajien läsnäollessa", viettää hääjuhla, olla esillä. Miehille erityisen vaikeaa. mutta mikä ihana tunne kun sen on läpi käynyt. NYT ON SITOUDUTTU TOINEN TOISILLEMME, aina kuolemaan asti. PALJON ROHKEUTTA SE VAATII, ei tällaista lupausta anneta noin vain---