Aina lapset joutuu eniten kärsimään. Mikä niissä naikkosissa on parempaa kuin ihka omissa lapsissa. Taas on juhannus ilman isää ja koko isän kesäloma taitaa mennä naikkosten seurassa. Niin ne muutkin kesälomat on menny. Ei ne lapset ole miehelle tärkeitä.
Kun naikkonen lasten isän vei, ei sen jälkeen lapset ole isän seurassa olleet. Kiristäneet kaiketi miehen pois rakkaittensa luota. Nyt varmaan nauraa ja on iloisia, kun mies tekee niinkuin hän käskee. Onkos muilla kokemusta naikkosten tekemisistä? Onko teillä myös niitä katkeria naikkosia jotka pitaa muiden ihmisten perheet? Meillä kävi sellanen katala tuuri, että mies lähti ja jätti pesueensa jälkeensä, eikä sen koommin ole meitä kaivannut.
Kun naikkonen lasten isän vei, ei sen jälkeen lapset ole isän seurassa olleet. Kiristäneet kaiketi miehen pois rakkaittensa luota. Nyt varmaan nauraa ja on iloisia, kun mies tekee niinkuin hän käskee. Onkos muilla kokemusta naikkosten tekemisistä? Onko teillä myös niitä katkeria naikkosia jotka pitaa muiden ihmisten perheet? Meillä kävi sellanen katala tuuri, että mies lähti ja jätti pesueensa jälkeensä, eikä sen koommin ole meitä kaivannut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vastuuton ja typerä että jättää perheensä jonkun ämmän takia niin ei sellaisen perään kannata ainakaan itkeä tai toivoa että tulisi takaisin.
Todennäköisesti lapset eivät isompina halua edes olla tekemisissä isänsä kanssa, kunhan tajuavat että isälle oli tärkeämpää viettää aikaa uuden akkansa kanssa kuin omien lastensa..
Lasten on tärkeää tietää ettei äiti ainakaan hylkää ja jätä.
TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN AIKUINEN..
mutta voin ihan omasta kokemuksesta sanoa!
että vaikka se lapsi tietää että äiti on siinä ja aina,NIIN SE EI RIITÄ!
lapset varmasti hakuavat tulla joskus toimeen isänsä kanssa ja olla tekemisissä...
varmasti se loukkaa heitä ja ajattelee isäänsä usien!!
mulla sama aisia teininä.. isä lähti ja jätti äitin toisen naisen takia!
heillä on nyt uusi perhe...eipä isä sitte enää soitellut!
ja hyvä ku ollaan edes jonkunlaisissa väleissä nykyään!
niin kun sanoin se kirpasee vieläki vaikka olen aikuinen!
Mikään maailmassa ei korvaa lasten omaa isää ei edes täydellinen äiti!
Näin se vaan menee!
joskus ei vaan ymmärrä!
monesti olen miettinyt että mikä siinä sitte on ku uus nainen saa kaiken uusiksi..
aivan ku miehet pyyhkis kaiken menneen pois elämästää!
Minä taas olen kasvanut perheessä, jossa isä oli lähdössä ollessani taapero, mutta tiettyjen elämän sattumien vuoksi päätti jäädä.
Seurauksena oli vanhempieni "upea" kulissiavioliitto, jossa minä veljeni kanssa kasvoin.
Vanhempani jättivät välilleen jääneen keskinäisen katkeruuden selvittämättä ja niinpä äitini puski vaiennetun tuskansa minuun.
Olen nyt yli kolmekymppinen ja nyt voin sanoa jo olevani psyykkisesti terve, mutta 20 vuotta elämästäni meni pelätessäni erilaisia mielessäni luomiani asioita. Olin todella psyykkisesti sairas, mutta kukaan ei siihen apua hakenut. Minua vain pidettiin hankalana lapsena.
Ja tämä kaikki on minulle avautunut vasta nyt aikuisena käydessäni lapsuuttani terapiassa läpi.
Että siltäpohjalta sanoisin, että minun mielestäni sellaisen miehen, joka ei kykene perheeseensä keskittymään, on syytäkin häippästä. Tuntuuhan se varmasti aivan hirveältä kaikista perheen jäsenistä, mutta tällainen voi olla sitten toinen ääripää.
Suunnilleen sama aloitus on tullut harva se päivä viime aikoina.
No joka tapauksessa tuskin ne "naikkoset" isää kiristää, ihan hän tekee omat valintansa ja päätöksensä. Eläs oo niin katkera.
mutta koittakaa keksiä lasten kanssa jotain muuta tekemistä. Vietätte aikaa jne... Turhaa surua lapsillekin jos annat nega tunteiden kihistä päässä, vaikka ymmärrän hyvin että sieppoo.
Eräässä lehdessä kerrottiin yksinhuoltajien pitävän keskinäistä verkostoa ja apua saa käytännön asioihin. Elämän voi ajatella eteenpäin kaikesta huolimatta. Toivoa ei tarvitse menettää.
Koittaisit jo aloittaa sen uuden elämän ilman katreruutta. Ihan oikeasti sinullakin on vielä kivoja ja kauniita hetkiä tulossa kunhan päästäisit irti siitä ex-miehestäsi.
Näitä sinun juttujasi on vähän vaikea enää lukea tosissaan. Ymmärrän tuskasi, mutta tosissaan, ota itseäsi niskasta ja lopeta ruikututus, suoraan sanoen. Olet nyt niin kauan kitissyt, että ei enää oikein sympatiat ole puolellasi.
Hyvää juhannusta ja kesää ja ala oma elämä.