Mitä olen 20-30-vuotiaita nuoria seurannut, kaikkein järkyttävintä heissä on itsekkyys.Monet ovat saaneet yksinkertaisesti liian turvallisen lapsuuden; ei ole tullut sanomisia juuri mistään ja monia asioita on saatu periksi hyvin helpolla.
Lisäksi kouluissammekin ryhmätyöt ovat perustuneet
jo 70-luvun alusta saakka siihen, että tehdä ryhmätöitä vain parhaimman kaverin kanssa.
Seurauksena on,että ko. ikäpolven nuoret valitsevat aikuisinakin seuraansa vain kaverin eivätkä ole kykeneviä ottamaan erilaista/erilaisia ihmisiä mukaansa.He eivät voi käsittää sitä kuinka pahalta tuntuu kun jää täysin yksin ts. myötäeläytyminen toisen tuntemukseen näyttää nuoriltamme unohtuneen täysin.
Valitettavasti vasta elämän pettymykset, kolaukset,käskyt ja kiellot (aina silloin tällöin)
kouraisevat sisimpäämme, mutta ne myös palauttavat meidät maanpinnalle-on muitakin ihmisiä olemassa kuin vain minä.
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset n. 20-30-vuotiaat ovat kyllä suhteellisen fiksua porukkaa,
mutta heidän itsekyytensä esim. toista erilaista
samanikäistä kohtaan voi olla hyvinkin julmaan ja
tähän pitäisi saada muutos.Esim. pojan poikani joutui lopettamaan koulunsa kesken vain sen takia
ettei häntä otettu ryhmään mukaan( on nyt 21-vuotias, vaikka kotikylämme lukiossa hänellä oli kyllä vielä kavereita.Todella harmillista !
Mitä mieltä olette ?
Lisäksi kouluissammekin ryhmätyöt ovat perustuneet
jo 70-luvun alusta saakka siihen, että tehdä ryhmätöitä vain parhaimman kaverin kanssa.
Seurauksena on,että ko. ikäpolven nuoret valitsevat aikuisinakin seuraansa vain kaverin eivätkä ole kykeneviä ottamaan erilaista/erilaisia ihmisiä mukaansa.He eivät voi käsittää sitä kuinka pahalta tuntuu kun jää täysin yksin ts. myötäeläytyminen toisen tuntemukseen näyttää nuoriltamme unohtuneen täysin.
Valitettavasti vasta elämän pettymykset, kolaukset,käskyt ja kiellot (aina silloin tällöin)
kouraisevat sisimpäämme, mutta ne myös palauttavat meidät maanpinnalle-on muitakin ihmisiä olemassa kuin vain minä.
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset n. 20-30-vuotiaat ovat kyllä suhteellisen fiksua porukkaa,
mutta heidän itsekyytensä esim. toista erilaista
samanikäistä kohtaan voi olla hyvinkin julmaan ja
tähän pitäisi saada muutos.Esim. pojan poikani joutui lopettamaan koulunsa kesken vain sen takia
ettei häntä otettu ryhmään mukaan( on nyt 21-vuotias, vaikka kotikylämme lukiossa hänellä oli kyllä vielä kavereita.Todella harmillista !
Mitä mieltä olette ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liian herkkä. Sosiaalisten taitojen opetus puuttuu kouluista.
kotona puuttuu ihmismäisen käyttäytymisen opetus luulen ma. Ei ylläolevassa tapauksessa vaan yleensä nykyaikana.
.. ettei ryhmätaitoja opita, vaikka niin monet lapset ovat päiväkodeissa jo pienestä pitäen porukassa. Niissä pidetään kyllä kuria, ei siitä muuten mitään tulisi.
Ehkä tämä johtuu siitä, että meidän oma lapsuutemme on ollut melko ankara, silloin 50-60 -luvulla. Ja sen vuoksi olemme pyrkineet antamaan lapsillemme, nyt kasvattajana helpomman lapsuuden ja nuoruuden.
Kyllä senkin tiedämme, että sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Joskus todella tuntuu siltä, että lapset pitävät tiettyjä asioita itsestään selvyyksinä. Ja se lapsi, jolle on kaikkensa antanut, tuntuu arvostavan saamaansa lapsuutta, varsin vähän. Johtuen siitä, että hänellä ei ole vertailukohdetta tälle tilanteelle. Lasten itsenäistyminenhän alkaa todella vasta siitä, kun he itse vastaavat omista tekemisistään. Ja ovat oman elämänsä maksumiehiä. Sosiaalisuutta/empatiaa heistä kyllä mielestäni löytyy. Ja kiitettävällä tavalla myös huolehtivat kavereistaankin.
Vaikea sanoa lapsenlapsesi tilanteesta, oikeastaan mitään. Mutta kannattaisi tilannetta arvioida myös muiden osapuolten kannalta. Tähän koulun keskeyttämiseen saattavat syyt olla syvemmällä. Ja tämä oli ainoastaan se asia, joka laukaisi asian esiin.
koulussa, kaveri-, perhepiirissä.
Lapsenlapsellasi voi olla omat ongelmat, joita ei voi puhua kenellekään, ehkä ei ole tullut jo lapsuudesta yhtään täysin luotettavaa aikuissuhdetta.
Jostakin hänelle apua on haettava, kun tilanne tuntuu jo turhan hankalalta. Joku ammatti-ihminen tai häntä aidosti nuoren vikoineen välittävä ja rakastava aikuinen ja joka ei juorua nuoren asioista muille...
valtaosa nuorista on ihan OK. Vastuuntuntoisia ja yritteliäitä kunnon ihmisiä. Omat lapseni ovat osanneet järjestää niin opinnot,armeijat kuin perheasiansakin kunnolla.
auttanut aloituksen tekijää. Tämä ei ole omien lapsien kehumisketju.
Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa, vaikka jo ikää on 50 ja risat. Nuorten seassa palloilen ja vaikea siellä olisi olla jos ei tiimeihin otettaisi. Ihmettelen vain, että miksei opettajat puutu asiaan. Meillä ainakin opettajat sekoittelee kokoonpanoja ettei aina samat tiimit ole yhdessä yms. Tosin alani on sellainen, että parasta on oppia tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja ottamaan mukaan ujoimmatkin, muuten voi olla ammatin vaihdos heti edessä.
Mummolle sanoisin, että älä sure niin kamalasti lastenlasten asioita, kyllä he paikkansa löytää tässä elämässä, nykyään on paljon enemmän tukea nuorille kuin ennen vanhaan jo julkisella puolella. Opintojen-ohjaaja jos on ammattitaitoinen, pitäisi osata tuossakin tilanteessa auttaa.