Kun mietitään laillisten ja laittomien päihteiden ominaisuuksia, erottuu niistä mielestäni kaksi, joilla on oikeasti yhteiskunnallista merkitystä.
1. Käytös vaikutuksen alaisena
2. Riippuvuuspotentiaali
Tiedän, että monet lisäisivät listaan ominaisuuden 3. Haittavaikutukset psyykiseen ja/tai fyysiseen terveyteen. Se ei kuitenkaan ole niin olennaista, sillä ilman riippuvuutta voi kuka tahansa minkä tahansa aineen käyttäjä lopettaa terveyttä heikentävän aineen käytön.
On tragikoomista, että yhteiskuntamme on valinnut laillisiksi päihteikseen molempien ym. ominaisuuksien kärkinimet. Ykköskohdassa ikävintä jälkeä tekee alkoholi. Alkoholin aiheuttamaa kontrollin menettämistä ja sekavuustilaa on vaikea voittaa. Alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjen rikosten määrää ei tulla koskaan ylittämään millään muulla huumeella. Kakkoskohdassa voiton vie tupakka. Nykyisten teollisesti tuotettujen syöpäkääryleiden riippuvuuspotentiaalin kasvuun on käytetty valtavasti rahaa. Minkään muun huumeen valmistajilla ei ole kiinnostusta eikä mahdollisuutta käyttää yhtä paljon rahaa tuotekehittelyyn (riippuvuusominaisuuden lisäämiseen) kuin mitä tupakkayhtiöillä on.
1. Käytös vaikutuksen alaisena
2. Riippuvuuspotentiaali
Tiedän, että monet lisäisivät listaan ominaisuuden 3. Haittavaikutukset psyykiseen ja/tai fyysiseen terveyteen. Se ei kuitenkaan ole niin olennaista, sillä ilman riippuvuutta voi kuka tahansa minkä tahansa aineen käyttäjä lopettaa terveyttä heikentävän aineen käytön.
On tragikoomista, että yhteiskuntamme on valinnut laillisiksi päihteikseen molempien ym. ominaisuuksien kärkinimet. Ykköskohdassa ikävintä jälkeä tekee alkoholi. Alkoholin aiheuttamaa kontrollin menettämistä ja sekavuustilaa on vaikea voittaa. Alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjen rikosten määrää ei tulla koskaan ylittämään millään muulla huumeella. Kakkoskohdassa voiton vie tupakka. Nykyisten teollisesti tuotettujen syöpäkääryleiden riippuvuuspotentiaalin kasvuun on käytetty valtavasti rahaa. Minkään muun huumeen valmistajilla ei ole kiinnostusta eikä mahdollisuutta käyttää yhtä paljon rahaa tuotekehittelyyn (riippuvuusominaisuuden lisäämiseen) kuin mitä tupakkayhtiöillä on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi riippuvuuspotentiaali on mielestäsi yhteiskuntamerkityksekäs asia?
Mielestäni se ei ole sitä. Ihminen voi olla ongelmitta ja yhteiskunnalle kustannuksille riippuvainen monestakin asiasta. Päihteiden tekninen riippuvuus ei välttämättä maksa yhteiskunnalle mitään jos halpa ylläpitohoito on saatavilla; käyttäjä voi itse kustantaa 100% ko. hoidosta ilman että se romauttaa hänen henkilökohtaista talouttaan. Tupakoijat nyt ovat priimaesimerkki riippuvuutensa suhteen, sääli että heidän käyttämänsä riippuvuusaine on muuten niin tuhoisaa (vaikka sen ei tarvisi olla... pelkkä nikotiini riittäisi).
Tämä tietenkin edellyttää infrastruktuuria asian hoitamiselle mutta sehän nyt on vaan organisoitumiskysymys. Johan meidän perusriippuvuuksillemme (ruoka, juoma, lämpö) on laaja ja järjestäytynyt organisaatio ja noita riippuvuuksia ei voida hyvällä tahdollakaan sanoa yhteiskunnan kannalta negatiivisiksi...
No näissä perusriippuvuuksissa ei kuitenkaan ole kyse päihteistä. Päihderiippuvuudessa on kyse siitä, että ihminen pakenee hänelle kipeitä tai vaikeita asioita, joita hän ei ole valmis kohtaamaan.
Mä näen asian niin, että riippuvuus on päihteiden ominaisuuksista ainoa joka (jatkuvalla läsnäololla) rajoittaa yksilön olemista. Tämä negatiivinen riippuvuusenergia myrkyttää helposti ympäristöä. Jokainen vakavasti päihte(i/e)stä riippuvaisen ihmisen kanssa elävä tietää tämän.
Ylläpitohoidolla moni päihderiippuvainen ja heidän läheisensä voisivat paremmin. Ylläpitohoidon lisäksi pitäisi tietysti tarjota tukea ja terapiaa kaikille riippuvuuksista vapaaksi haluaville. Valitettavasti päättäjämme suhtautuvat huumeisiin edelleen niin kovin tunnepitoisesti, että emme ole juuri päässeet eteenpäin vuosikymmeniä kestäneestä rankaisumentaliteetista.
Moni yrittää irti koukusta: esim. tupakasta, alkoholista, opiaateista tai stimulanteista. Joillakin on syömishäiriöitä: anoreksia tai bulimia. näitä varten on Suomessa ja maailmalla paljon erilaisia tukiryhmiä. Kannabikseksesta irti yrittävistä ihmisistä harvoin kuulee, vaikka sitä käytetään monta kertaa enemmän kuin kaikkia muita laittomia päihteitä yhteensä. Joko se pilvestä irroittautuminen sitten vain on niin helppoa, tai vaihtoehtoisesti kukaan ei koe sen käyttöä ongelmaksi, eli halua yleensäkään eroon siitä.. hmm, outoa..
"Kannabikseksesta irti yrittävistä ihmisistä harvoin kuulee..."
Aivan totta. Olen netannut melkoisen aktiivisesti yli 5 vuotta ja olen lukenut yhdestä persoonasta, joka kehitti todellisen ongelman itselleen kannabiksesta ja vieroittautuminen oli vaikeaa. Reaalimaailmassa olen kerran törmännyt henkilöön, jolle kasvattelun myötä syntyi hänen ongelmaksi tunnustamansa addiktio. Tuosta on aikaa vajaa 10 vuotta. Nykyään hän kuulemma on ammattilainen :-) mutta ei käytä itse, koska eihän se ole hyvä syödä kuormasta.
Tai onhan se vieroittautuminen vaikeaa. Vallankin jos on paljon hyvää kukkaa, kunnon putki takana ja loma jatkuu...mitä helvettiä, vierottautumaan...? Tai kyllähän lähes kaikki tuossakin tilanteessa suostuisivat lopettamaan polttelun määräajaksi, kunhan olisi jokin riittävän hyvä syy. Veikkaanpa, että esim. 10'000:n euron shekillä saa kenen tahansa kannabiksen päivittäiskäyttäjän olemaan polttamalla kuukauden.
Sinänsä aiheeseen liittyvä jännä juttu, että sillä ei tunnu olevan merkitystä, että onko ollut 1, 2, 3, 10, 50, 100 vai 1000 päivää polttamatta, niin aina tekee yhtä vähän (tai paljon) mieli hamppua. Eli toisin sanoen joko hamppuriippuvuus syntyy kerrasta ja on ikuinen tai hamppuriippuvuutta ei synny :-)
Anonyymit Kannabistit ryhmien perustamista! "Hei olen Pekka ja olen kannabisti" jne :-)
Siellä vois sitten kysellä aikoja sitten lopettaneiden keinoja selviytyä tuosta hirveästä riippuvuudesta. Vastaukset ois tyyliin "En vaan jaksanu hiisata enään", "Meni mielenkiinto, selvinpäin on kivempaa" tai "En ees huomannu kun käyttö väheni ja loppui yllättäen" :D
Aivan totta :-)
Mutta kyllä siellä olisi myös näitä tarinoita: "Olen pekka, ja kasvattelin kannabista. Sain satoa 1200 grammaa kukintoa. Tämä pisti vainottamaan, sillä tiesin joutuvani lusimaan pitkän aikaa jos narahtaisin. Myydäkään en uskaltanut, koska siitä linnatuomio vain pitenisi. Niinpä, koska kukkaa oli hirmuisesti, ja tavaran määrä pisti hirvittämään, pyrin poistamaan sitä parhaani mukaan polttamalla 20 g päivässä, jolla laskujeni mukaan saan nollattua määrän parissa kuukaudessa. Kuukauden 24/7 hiisaamisen jälkeen alkoi tuntua, että kuupasta alkaa heittää, mutta se jossain määrin korjaantui polttamalla lisää. Sadon loputtua sain vierottauduttua ja vakuutuin kannabiksen olevan syy ongelmiini, kaikkiin ongelmiini, myös niihin, joita ei ollut ennen kuin olin vetänyt ensimmäsitä hatsia."
...ei ole suora yhteiskunnallinen vaikutus. Kaikki se spekulointi lisääntyneistä terveyskustannuksista on vain spekulointia, koska ihmisen terveydentilaan vaikuttaa niin moni muukin asia.