Syyllistynkö heti kauheeseen rikkeeseen, kun edes alan puhumaan asiasta, koska siitä on varmasti puhuttu jo aiemmin?
Kertokaa hyvät ihmiset onko olemassa mitään keinoa hankkia elämä? Itselläni on pahan laatuinen häiriö, en esimerkiksi pysty syömään tai juomaan mitään ihmisten seurassa, puhumattakaan että pystyisin tämän vuoksi edes menemään jonnekin työhaaastatteluun. Tämä siis tuhoaa elämäni, sen vuoksi olen alkoholisoitunut pahasti, sehän on tietysti helppoo kännissä, sillon ei ole neurooseja. Mutta se taas johtaa seuraavaan ongelmaan, ei perhekään enää tykkää ku olen koko ajan kännissä. En pidä siitä itsekään, mutta voi luoja, mitä minä tekisin, oi mitä? Alkaa tosiaan olemaan kesto loppu. Jonkin verran olen lueskellut täälä, en ole vielä oikeastaan nähnyt että tämmösestä olis kukaan selvinnyt, onko tosiaan näin?
Kertokaa hyvät ihmiset onko olemassa mitään keinoa hankkia elämä? Itselläni on pahan laatuinen häiriö, en esimerkiksi pysty syömään tai juomaan mitään ihmisten seurassa, puhumattakaan että pystyisin tämän vuoksi edes menemään jonnekin työhaaastatteluun. Tämä siis tuhoaa elämäni, sen vuoksi olen alkoholisoitunut pahasti, sehän on tietysti helppoo kännissä, sillon ei ole neurooseja. Mutta se taas johtaa seuraavaan ongelmaan, ei perhekään enää tykkää ku olen koko ajan kännissä. En pidä siitä itsekään, mutta voi luoja, mitä minä tekisin, oi mitä? Alkaa tosiaan olemaan kesto loppu. Jonkin verran olen lueskellut täälä, en ole vielä oikeastaan nähnyt että tämmösestä olis kukaan selvinnyt, onko tosiaan näin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuvaat sellaista, kuin olisit hirveän kova jännittämään ihmisten takia. Onhan sitä tietysti monillakin ihmisillä, että tuntee itsensä kömpelöksi joissakin tilanteissa. Se ei kuitenkaan ole mikään lähtemätön vaiva. Se vähenee ja häviää, kun oppii ja kokemusta lisääntyy. Voi olla esim. vaikeaa alkaa puhua kokouksessa, kun haluaisi sanoa jotain. Siitä jännityksestä pääsee varmasti pois, kun on istunut monissa kokouksissa. Samaan tapaan se on, jos pitää tehdä työtään toisten tarkkaillessa. Siihenkin oppii niin, ettei välitä ollenkaan, vaikka on katselijoita.
Tuo syöminen muiden seurassa voi parantua siten, että keskityt pureskelemaan ruokaa perusteellisesti, etkä syö liian nopeasti.
Minulla oli nuorena aivan samanlaista. Et sinä ilman ammattiapua tuosta selviä. Oireet on vain jäävuoren huippu, syihin pitäisi keskittyä. Tämänhetkistä ahdistusta olisi viisaampi helpottaa lääkkeellä kuin viinalla. Lähdepä löytöretkelle itseesi. Matka tulee olemaan raskas, pitkä, mutta kiinnostava. Omalta perheeltä on turha odottaa apua, koska ongelmat ovat teidän yhteisiä. Lohduttaako sinua yhtään tieto, että ongelmasi on hirvittävän yleinen.
Tarkemmin ajatellen, tieto siitä että en ole ainoa, lähinnä vain ahdistaa enemmän. Tässä maailmassa on jotain vikaa. Mutta sehän lienee totta, että ilman ammattiapua ei tämmösestä selvitä. Lohduttaahan tämäkin jo, kun huomaa että joku edes kuunteli ja vastasi minun luritukseen. Vielä kun se minun tohtorikin huomaisi että pyydän apua, viimeksi ei. Pitänee ottaa ensikerralla piirustusvälineet mukaan!
Joopa joo, lääkärit ovat muka kuunlematta, jos asut paikkakunnalla, jolla ei ole ehkä asiamukaista hoitoa annettavissa. On jonoa...eikä ole rahaa...pitää säästää...ja leikata menoja...
Jotenkin sillä lailla kuvion pitäisi mennä, että se hoitava lääkäri käsittää, että sinulla
"on pahan laatuinen häiriö, en esimerkiksi pysty syömään tai juomaan mitään ihmisten seurassa, puhumattakaan että pystyisin tämän vuoksi edes menemään jonnekin työhaaastatteluun."
Ja sitten vielä lisäksi, että "Tämä siis tuhoaa elämäni, sen vuoksi olen alkoholisoitunut pahasti,..." Ja tämäkin on tärkeä lääkärin tietää: "Alkaa tosiaan olemaan kesto loppu."
Kun tämä tulee lääkärille selväksi (piirrä vaikka kartta tai lätkäise kirjallinena teksti pöytään), hänen pitäisi yhdessä kanssasi tehdä hoitosuunnitelma. Ihan ekaksi varmaan sellainen lääkitys, että pääset viinasta irti (ainakin periaatteessa, ettet juo jännityksen lieventämiseksi) ja selviät sosiaalisista tilanteista. Ja sitten se lääkitystä tukeva hoito jännitystilanteisiin: "kallonkutistaja", psykiatri vai mikä tohtori se sopii parhaiten sinulle?!
Kun nämä probleemit on ratkaistu, elämäkin alkaa sujua, on ajoittain jopa mukavaa, joillakin ihan taivaallisen ihanaa...eikä pelkästään itsellä vaan perheellä ja muilla läheisillä.
Mutta se vaatii paljon panostusta sekä sinulta itseltäsi että terveydenhuollolta ja tukea perheeltäsi. Varsinkin tuo alkoholiriippuuvuus, kuinka syvää se jo on?! Selviääkö siitä pelkällä lääkityksellä vai pitäisikö mennä laitoshoitoon?! Kuitenkin kannattaa hakea heti kun kynnelle kykenet tukea AA:sta ja vertaisryhmistä. Linkki tässä:
http://www.suomenaa.fi/
Ja aika hyvä toinen keskustelupalsta, vertaistukea netissä:
http://www.tukiasema.net/
"En ole vielä oikeastaan nähnyt että tämmösestä olis kukaan selvinnyt, onko tosiaan näin?"
Vastaus: Ei ole näin, hirveän moni on selvinnyt. Niitä tarinoita kuulee tv:stä ja lehdissä niistä monet julkimot ja tavalliset ihmisetkin kertovat.
Näillä palstoilla harva niillä hetkuttaa, mutta varmaan elämänilosta juoksevat maailman turuilla.
Koeta selvitä sinäkin! Se edellyttää, että päätät: Minä selviän! Ja jämäkyyttä vaatia terveyspalveluja, ystävällisesti mutta tiukasti (muuten saanet lämmintä kättä).
Me msentuneet ja alkoholisoituneet ollaan herkkiä fiksuja ihmisiä. Huomasin juuri, että sinä siis koet olevasiarvokas, koska haluat parempaa elämää. Tuo alueellinen eriarvoisuus mielenterveyspalvelujen saatavuudessa on tosi raivostuttava juttu. Yritä pitää puolesi.
Kärsin aikalailla samasta ongelmasta... tosin vielä käyn töissä ja kaupassa yms. hoidan, mut monesti iskee paniikki täysillä...
Itse olen kova ottaa häppää...
Olen päättänyt, että menen vaikka läpi kiven ja kannon, en anna periksi ja vaikka joudun noloon tilanteeseen useasti, en anna periksi. Kaupan kassoilla ainaskin sattuu tämän tästä, että alan vapisee ja pk.kuittaus ei tahdo onnistua yms. Kamalaahan se on, mutta kun usein sattuu siihen tottuu. Sit yks juttu, "TÄRKEE" ryyppääminen ei auta kuin sillä hetkellä, muuten se vaan pahentaa tilannetta. Kokemusta on. Ettet vaan hae tolla tekosyytä ryypiskelyysi? Mietippä tarkkaan.
Hei se elämäsi suunta taitaa alkaa juuri nyt kun olet myöntänyt itselesi sairauden ja haluat parantua ilman alkoholia.
Aivan ihanaa.)).
Nyt ota askel kerrallaan kärsivällisyyden kerä jotta se saavuttamasi päämäärä toeutuisi.
Hienoa tästä tämä alkaa ja sinulla kaksinverroin annettavaa kaikille kun olet löytänyt itsellesi oikean lääkehoidon tms. lääkärin kanssa.
Wau..ja upeeta että tietämättäsi olet siinä pisteessä että nyt riitti ja apua todellisiin ongelmiin.)
Hali sinulle ja kaikkea hyvää eteenpäin.
yksi mahdollisuus mahdollisuuksien joukossa. Esim. täällä Sodankylässä on moni entinen holisti kävellyt jo yli 20 vuotta täysin raittiina hypnoosin ansiosta.
Terapeuttien yhteystietoja osoitteessa
http://www.hypnologia.com/fin/terapial.php