.
SIIRTO ketjusta "Hypokondriasta"
No jo olet =)
Kirjoittanut: ap kirjoittaja 20.6.2007 klo 20.04
Kummallinen väittäjä :o) googletas tuo dementofobia ni näet että seon aika yleisessä käytössä, joku jollain vastaavalla palstalla vasta kertoi saaneensa diagnoosiinsa dementofobian (pelkäsi hulluksi tulemista) :o) että tällein...
Ja edelleenkin minusta mm. ylen akuutin sivut on aivan täysin luotettava lähde (kuten osa muistakin noista pistämistäni lähteistä)... Ja kyllä useista sanakirjoista puuttuu muitakin fobioita, eihän se ettei jossain tietyssä teoksessa tuota termiä esiinny todista yhtään mitään...
Ja tosin olisin nyt itse kiinnostunut näkemään lähteitäsi jotka väittävät muuta, itse olen kantani todistanut, vai oletatko että minun tulisi sitten vain luottaa sanaasi :o) ?
______________
Palaan varmaan ainakin huomenna alkuperäiseen aiheeseen, mutta tuon esiin vielä tämän:
Termi "dementofobia" tietysti esiintyy sanakirjoissa niinkuin muutkin vanhat sanat, ja sillä näyttää olevan mainitsemasi merkitys eli "hulluksi tulemisen pelko". Sanan etymologia viittaa kuitenkin dementiaan ja hulluuteen (skitsofreniaan) vain kraepelin'iläisessä mielessä .
On muitakin sanoja, joita käytetään virheellisesti mutta joista tavallisesti tiedetään mitä se merkitsee. Esim. runkkaaamista sanotaan usein onaniaksi, vaikka masturbaatio olisi parempi termi. - Dementofobiasta tiedän että se ei ole yleisessä käytössä, koska nyt törmään siihen ensi kertaa (ja heti ymmärsin väärin).
.
SIIRTO ketjusta "Hypokondriasta"
No jo olet =)
Kirjoittanut: ap kirjoittaja 20.6.2007 klo 20.04
Kummallinen väittäjä :o) googletas tuo dementofobia ni näet että seon aika yleisessä käytössä, joku jollain vastaavalla palstalla vasta kertoi saaneensa diagnoosiinsa dementofobian (pelkäsi hulluksi tulemista) :o) että tällein...
Ja edelleenkin minusta mm. ylen akuutin sivut on aivan täysin luotettava lähde (kuten osa muistakin noista pistämistäni lähteistä)... Ja kyllä useista sanakirjoista puuttuu muitakin fobioita, eihän se ettei jossain tietyssä teoksessa tuota termiä esiinny todista yhtään mitään...
Ja tosin olisin nyt itse kiinnostunut näkemään lähteitäsi jotka väittävät muuta, itse olen kantani todistanut, vai oletatko että minun tulisi sitten vain luottaa sanaasi :o) ?
______________
Palaan varmaan ainakin huomenna alkuperäiseen aiheeseen, mutta tuon esiin vielä tämän:
Termi "dementofobia" tietysti esiintyy sanakirjoissa niinkuin muutkin vanhat sanat, ja sillä näyttää olevan mainitsemasi merkitys eli "hulluksi tulemisen pelko". Sanan etymologia viittaa kuitenkin dementiaan ja hulluuteen (skitsofreniaan) vain kraepelin'iläisessä mielessä .
On muitakin sanoja, joita käytetään virheellisesti mutta joista tavallisesti tiedetään mitä se merkitsee. Esim. runkkaaamista sanotaan usein onaniaksi, vaikka masturbaatio olisi parempi termi. - Dementofobiasta tiedän että se ei ole yleisessä käytössä, koska nyt törmään siihen ensi kertaa (ja heti ymmärsin väärin).
.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Myönnän että termi on helposti harhaanjohtava, itse olen termiin törmännyt usein, mutta kieltämättä se tuo helposti jotain dementiaan liittyvää mieleen...
Mutta mitä alkuperäiseen aiheeseen tulee niin kuulen kyllä todella mielelläni mitä teillä on siihen sanottavaa, olen kyseistä aihetta pohdiskellut useasti ja en oikein saa siitä selkoa eikä siitä myöskään ole oikastaan missään puhuttu tai kerrottu.
.
Hypokondria 1:stä (dementofobia klo 12.20):
"(- -) ahdistuu ajatuskuviostaan vähän samaan tyyliin kuin tuo pingispallokaulalla tapauksessa."
Ajattelen että angst olisi primaaria ja oire jo ahdistuksen sitomista (eli "hallintaa", siis sekundaarista).
Mutta en uskalla vastata kysymykseesi, kun en ole ihan varma siitä, mitä tarkoitat. Aitous? - Voi olla että eroa on vain todellisuudentajussa.
Mutta selvennä vielä!
.
"Voi olla että eroa on vain todellisuudentajussa"
Tätä juurikin mietin että onko neuroottisella joka pelkää psykoosia tai skitsofreniaa, erona noihin sairauksiin juurikin tuo todellisuudentajun säilyminen, muutoin ajatusten ollessa aikalailla samanlaisia kuin psykoosin harhat?
.
Näin voitaneen sanoa. Lisäksi pahoissa hypokondrioissa pelon tai uskon luonne on graavimpi. Esim. "jos nyt viitäisin ihoa - jonka alla on joka paikassa matoja - ne hyppäisivät ihan silmille".
On myös liukumia jatkumoilla(?) "sairaus-fobia vs. hypokondria" ja "sosiaalinen fobia vs. paranoia".
.
En voi sanoa muuta kun että todella mielenkiintoinen keskustelu, ja saipahan vähän väiteltyäkin seassa silti keskustelu säilyi asiallisena, en voi kun kiittää !
Todella antoisa keskustelu, kiitos !
Eli neuroosissa ihminen kuvittelee asioita, ja ne ajatukset ahdistavat? Kun taas psykoosissa ne kuvitellut asiat tuntuvat totuudelta ja se "totuus" ahdistaa?
.
Keskustelu, jossa resiprokaalisuus oli hyvä.
.
.
"neuroosissa ihminen kuvittelee asioita"
"psykoosissa ne kuvitellut asiat tuntuvat totuudelta"
Näin juuri.
"ne ajatukset ahdistavat?"
"se "totuus" ahdistaa?"
Ei, vaan (2.) "ajatukset" ja "totuus" ovat jo toissijaisia muodostumia ja alla olevan (1.) ahdistuksen - ensisijaisen asian - ilmentymiä.
Tietysti myös 2.-kohta ahdistaa edelleen, mikä olisi jo tertiäärinen ilmiö (3.).
.
Realiteetti kertoo totuuden, eli pystyyko kohdehenkilö ns. oikeata informaatiota saadessaan "muuttamaan mielensä". Eli vaikka "joku vainoaa minua" saadessaan oikeata informaatiota eli "ei vainoakkaan" muuttamaan mielensä.
(sallikaamme sekava kirjoitus pienen kekkulin piikkin =D)
Oikein hyvää juhannusta !!!
.
Kiitos, samoin!
p a r a n o i a vrt. s o s i a a l i n e n .f o b i a,
*foobinen pelkää, että hänen pelkonsa olisivat tosia, kun taas *paranoidinen "tietää". Vaikka foobinen uskoisi, hän pystyy korjaamaan käsitystään kumoavan tiedon saatuaan. Paranoidinen sen sijaan uskoo fiksi-ideamaisesti, että falsifioiva tieto on sitä vain näennäisesti. Hän kääntää sen verifioivaksi esim. ajatellen että se on osa laajempaa vaino-systeemiä.
.
Miten fobiasta voi päästä irti, ymmärrän että esim. korkeanpaikankammosta pääsee irti mm. siedättämällä itseänsä korkeisiin paikkoihin pikkuhiljaa. Eli siedätysterapiaa, jonka on todettu toimivan aika hyvin fobioihin, ihminen huomaa että eihän tässä mitään pahaa satukkaan.
Mutta miten sitten esim tuo sekoamisenpelko, eihän sitä pysty kohtaamaan, tai tietysti pitkänajan saatossa henkilö voi ruveta pikkuhiljaa tajuamaan että tässähän on nyt menny x määrä aikaa et eiköhän olisi jo tultu jos oltaisiin tultu. Mut mitkä ovat terapian lähtökohdat tuosta pelosta irrottautumiseen?