Viime päivinä en taas ole itsekään tiennyt mitä ajatella... Tunteet heittelee laidasta laitaan, mutta päällimmäisenä on niiiiin paha olo siitä että edelleen kiellät kaiken meidän välillä. Mikä siinä olisi niin vaikeaa edes sanoa mulle ääneen että välität musta, että olen sulle enemmänkin kuin ystävä mutta et osaa tai pysty tai halua antaa mulle sitä mitä tarvitsen. Se ei tuntuisi puoliksikaan niin pahalta kuin tämä nykyinen tilanne...
Järki sanoo että nyt olisi vihdoinkin aika päästää irti ja antaa asian olla, ja pistää kaikki peliin sen toisen kanssa johon saattaisi olla mahdollisuus tutustua paremmin. Siltikin en edes halua ajatella etten enää ikinä heräisi vierestäsi, saati sitten että sinulla olisi joku toinen... Se olisi liian lopullista.
Tämä kaikki on liian tuskallista ja vaikeaa, siksi kuljen kuin sumussa ja yritän olla ajattelematta koko asiaa. Sinullehan tämä on varmaan helppoa, nauti siitä. Minä kärsin.
Järki sanoo että nyt olisi vihdoinkin aika päästää irti ja antaa asian olla, ja pistää kaikki peliin sen toisen kanssa johon saattaisi olla mahdollisuus tutustua paremmin. Siltikin en edes halua ajatella etten enää ikinä heräisi vierestäsi, saati sitten että sinulla olisi joku toinen... Se olisi liian lopullista.
Tämä kaikki on liian tuskallista ja vaikeaa, siksi kuljen kuin sumussa ja yritän olla ajattelematta koko asiaa. Sinullehan tämä on varmaan helppoa, nauti siitä. Minä kärsin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.