Eli siis, meillä 12vkoa vanha, itsellä ei lapsia. Tässä muutamia kertoja on kylässä käynyt/muuten tavannut "pienempiä ihmisiä" (siis tarkoitan alle kouluikäisiä) nii pentumme esim. pihalla lapsen juostua/leikkiessä juoksee perään ja näykkii vaatteista, tai vielä pienemmän lapsen nähdessään, se meni suoraan lapsen naamalle, ja nuoli ehkäpä jo oli näykkimässä jne..Mitä se tällä tarkoittaa? Eikö se jotenkaan ymmärrä että se on ihminen? Luuleko se sitä esim koira leikkikaveriksi? Muuten kuitnkein pentu suht fiksu ja ei tod. näyki aikusita ihmistä edes käsistä. Miten pitäsi komentaa? ja kuinka tästä ongelmasta päästäs yli. Tietty ollaan käytetty ja kuletettu paljon lapsien lähellä, naapurissakin on useita lapsia, mutta ei se niistä välitä...kunnes ne sitten tulee leikkimään sen kanssa.
Saku-pentu ja lapset
totuttaa
9960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän juokseva ja usein vielä kovaa meteliä pitävä ihminen laukaisee koirassa saalisvietin. Kokeilepa itse: kirmaile kauheaa vauhtia pitkin pihoja ja kilju, aivan varmasti koiran tekisi mieli sinunkin kanssasi tulla leikkimään. Tuon ikäisellä se näykkiminen on sitä leikkimistä. Siedätyshoidolla tapa jää vanhemmiten pois, tuon ikäistä nyt ei kauhean kovakouraisesti kieltämään kannata ruveta: lähinnä niin, että et päästä edes koko tilannetta syntymään.
Mitä tulee pienten ihmisten naamalle menemiseen, niin kyllä koira sen ihmiseksi tajuaa jo hajunkin perusteella. Pentu näykkii, ei se osaa ajatella, että tuo on lapsi. Ja varmasti nuolee naamat.
Harjoittelua, kevyttä kieltämistä, paljon kehua oikeasta toiminnasta. Lapsiakin voi ohjeistaa, kuinka koiranpennun kanssa käyttäydytään.
Koira sen tajuaa että kysymyksessä on lapsi! Ne mitään pönttöjä ole! Ja kova "ei" aina kun näykkii. Joskus voi jopa nipistää koiraa niskasta tai puraista takaisin. Siitä se oppii.
sitä että sinulla on 1. koira?
Vastauksista päätellen kyllä.
Eli muna neuvoo kanaa vai miten se menikään....
Ei kun se tarkoittaa, että se on koiran ensimmäinen omistaja, jonka jälkeen koira on lähtenyt kiertoon pitovaikeustapauksena... ;-)
Kaikille halvatun pösilöille sakemanneja myydäänkin! Ja sitten ihmetellään, kun koiria on kierrossa ja sakemannien "maine" vaan kasvaa...
Ikävä kyllä aloittajan kaltaiselle ei tämänrotuista olisi missään tapauksessa pitänyt myydä. :-( Jos jo perustietämys koirista on noin heikko, puhumattakaan, että omistaja tietäisi saksanpaimenkoiran tyypillisistä ominaisuuksista mitään, ei lopputulos voi olla kovin häävi.
Ja tällaisilla palstoilla vielä suositellaan sakuja ekoiksi koiriksi... Just niin, kannattaa..!
NO mulla on toinen oma koira, sitä ennen kotona on ollu aina koira, ja voin sanoa että kyllä koira tietää koska on kyseessä lapsi, nää koirat joilla jokin niksahtaa päässä on sitte eri asia, muuta normaali koira ei tee lapselle pahaa.
Ei normaalinkaan koiran tarvitse sietää jatkuvaa kirkumista, hännän repimistä, päällä hyppimistä ja karvoista raastamista. Vanhempien on laitettava lapsilleen rajat niin, että koira voi elää rauhassa. Ellei siihen pysty, ei koiraa kannata hankkia ollenkaan!
kun vuonna -89 sain ensimmäiseksi koiraksi sekalinjaisen, suhteellisen kovaluonteisen(LT 248p) sakemanni uroksen ja koulutin ja harrastin ja tein virheitä ja opin virheistä,mutta koira oli mallikelpoinen saksanpaimenkoira ihan pikku pennusta vanhukseen.Se oli ensimmäinen koirani mutta ei viimeinen(tällä hetkellä kolme).Miksi minulle ei olisi ensimmäiseksi koiraksi saanut myydä saksanpaimenkoiraa?
Olen omista pennuistani muutaman myynyt ensimmäiseksi koiraksi ja kertaakaan en ole joutunut katumaan, kun kasvatin omistajat ovat olleet innostuneita ja tulleet koulutuksiin ja edenneet koiriensa kanssa ILMAN KÄYTÖS ONGELMIA.
Tähän mennessä yksikään ei ole lähtenyt kietoon.
Minusta ensikertalaisuus ei ole myynnin este jos ostaja on aidosti kiinnostunut rodusta ja on valmis koiransa kouluttamaan.
Hei, olen samaa mieltä. Perheen lapsille on todellakin opetettava, kuinka pennun kanssa käyttäydytään. Pennun on saatava levätä rauhassa, sitä ei saa millään muotoa käsitellä kovakouraisesti, rauhallinen käytös sen lähettyvillä tuo pennulle turvaa. Eihän ihmislastakaan/vauvaa saa häiritä, satuttaa eikä sen lähellä sovi mekastaa kovaäänisesti, eikä unta häiritä. Jatkuva meteli ja häirintä voi tehdä mukavasta pennusta hermostuneen ja ärsykeherkän aikuisen. Lapsiakin pitää osata kasvattaa, nekään eivät siitä rikki mene.
PS. Nyt en sitten siis inhimillistä koiraa, tää on vaan pelkkää yksinkertaista psykologiaa.
Tässä aiheessa taitaa kuitenkin olla kyse siitä kun lapset ovat pihalla,tai juoksevat sisällä? Kyllä omat koirani nuorena näykki lastani tämän juostessa ohi,ja leikkiessä,mutta se oli pentu aikana. Eipä nämä nykyään aikuiset pure lastani enään,ja miksi purisi? Ei siihen ole syytäkään. Meillä kyllä lapsi peuhaa koirien kanssa ja saa koskea koiraan "kovemmallakin kädellä" lyömättä kuitenkaan koiraa..ja koirat vain katsovat ja ovat kuin mitään ei olisikaan. Jopa lapseni lepää välillä koirien kainalossa.
Koirilla on toki omat paikat jossa nukkuvat ja kun nukkuvat, ei niitä saa häiritä.
Mun mielestä sakemanni sopii ehdottoman hyvin juuri lapsiperheeseen,mutta sillä pitää olla määrätietoinen ohjaaja..siis joka tapauksessa oli lapsia tai ei.