Moro,
Olen 5 kk vanhan tyttövauvan erittäin onnellinen isukki. Meillä on kaikki tosi hienosti, mutta yksi asia minua kieltämättä vähän vaivaa. Vaimo kulta ei jostain syystä tunnu luottavan siihen, että osaisin hoitaa likkaa siinä missä hänkin, varsinkin kun rintamaito loppui kolmen viikon kohdalla. Lapsi on meidän molempien ensimmäinen.
Minä käyn tietysti töissä ja vaimo on äitiyslomalla. Mutta mulla on normaali 8-16 työ, joten ehtisin iltapäivisin "huoltaa" pikkusta kuiteinkin ihan hyvin.
Käytännössä tämä "epäluottamus" tulee esille siinä, että minun vastuulla on vain muutamia pikku askareita vauvan kanssa ja yleensä valvovan silmän alaisena... Esim. saan viikonloppuisin käydä kärryttelemässä ihan ilman valvontaa, mutta meidän mamma pukee ja pistää likan valmiiks vaunuihin.
Siitä ei varmasti voi olla kyse, etten osais tai näyttäisin epävarmalta. Enemmän luulen, että tässä on kyse jostain alkukantasesta äidin vaistosta tai jostain! Onkohan kellään muulla samaa tilannetta?
Olen 5 kk vanhan tyttövauvan erittäin onnellinen isukki. Meillä on kaikki tosi hienosti, mutta yksi asia minua kieltämättä vähän vaivaa. Vaimo kulta ei jostain syystä tunnu luottavan siihen, että osaisin hoitaa likkaa siinä missä hänkin, varsinkin kun rintamaito loppui kolmen viikon kohdalla. Lapsi on meidän molempien ensimmäinen.
Minä käyn tietysti töissä ja vaimo on äitiyslomalla. Mutta mulla on normaali 8-16 työ, joten ehtisin iltapäivisin "huoltaa" pikkusta kuiteinkin ihan hyvin.
Käytännössä tämä "epäluottamus" tulee esille siinä, että minun vastuulla on vain muutamia pikku askareita vauvan kanssa ja yleensä valvovan silmän alaisena... Esim. saan viikonloppuisin käydä kärryttelemässä ihan ilman valvontaa, mutta meidän mamma pukee ja pistää likan valmiiks vaunuihin.
Siitä ei varmasti voi olla kyse, etten osais tai näyttäisin epävarmalta. Enemmän luulen, että tässä on kyse jostain alkukantasesta äidin vaistosta tai jostain! Onkohan kellään muulla samaa tilannetta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juu, kuulostaa tutulta. Äiti ei halua antaa lastaan kellekään...lienee vaistonvaraista touhua... Yritä pikkuhiljaa, älä väkisin. Esim:
1. "Voin lähteä huomenna vaavin kanssa ulos, jotta saat levätä, haluaisitko lukea jonkin lehden"
2. "Minulla olisi huomenna aikaa olla lapsen kannsa, eikö se lempiohjelmasi tule huomenna"
3. "Lähdetään kaikki yhdessä ostoksille, voit katsella vaatteita rauhassa, kyllä me vaavin kanssa pärjätään"
Jotain tämän suuntaista. Jos yrität väkisin, olet huono isä ja yrität riistää lapsen äidiltä...onneksi tämä vaihe on ohimenevää ja saat kohta olla vaavin kanssa ihan varmasti ja tarpeeksi...
kaikilla äideillä, mulla on aivan sama, vaikka tiedän että kyllä se mies pojan kanssa pärjää siinä missä minäkin niin silti on pakko aina tunkee nokkansa joka asiaan ja meillä poika jo yli puolivuotias. Pitää oikein ittensä kaa taistella etten mee neuvomaan.
Eiköhän se mee ajan kaa ohi ja auttaa varmaan että meet vaan ja hoidat ja rupeet ottamaan sitä vastuuta pikku hiljaa... ja keskustelet puolisosi kanssa.
se vaan on niin vaikeeta "päästää irti" kun äitihän se yleensä on vauvassa kiinni 24/7
mun mielestä myös on helvetin itsekästä äidiltä omia lasta sillä se on ihan yhtä paljon isän oikeus ja velvollisuus sekä ilo ja onni kuin äidinkin. vaikka äiti sen kantoikin ja synnytti ei se tuo mitään eritysoikeuksia päättää että kumpi sitä saa hoitaa ja kumpi ei. Kumma että jos naiselle kerran möläyttää jotain sen suuntaista joka viittais huonoon vanhemmuuteen niin tullaan silmille, ja sitten kuitenkin pahimmassa tapauksessa miestä saadaan näissä lapsijutuissa kyykyttää vuosikausia ja se on ihan OK ja johtuu vain hormoneista. Nimim. Tasa-arvon raja sukupuolten välillä kulkee auton renkaiden vaihdossa sekä talonrakentamisessa
Itse olin erittäin tyytyväinen, kun isä halusi hoitaa tytärtämme kun se syntyi.
Kannustin miestäni siihen ja yhtä paljon hoidimme vauvaa, jollei jopa mies enemmänkin.
Kyllä on isä ollut kiitollinen, kun on saanut ihan vauva-ajan viettää niinkin läheisesti oman lapsensa kanssa.
Lapsi taitaa olla kiintynyt enemmän isäänsä kuin äitiinsä, muttei se todellakaan haittaa!
Pääasia että lapsi on onnellinen ja nauttii elämästään. :)
Vaimosi on paljon lapsen kanssa kahdestaan, joten hän on muodostanut itselleen ja lapselleen vuorokausirytmin jota pitää noudattaa..(siis äidin mielestä)..jos joku muu(isä)tulee siihen jotain höösäämään ja tekemään erilailla, niin voi ei:)
Olen ollut nyt 9kk kotona lapsen kanssa ja silloin harvoin kun isä lapsen kanssa on(siis yksin, ilman minua)niin kaikki menee väärin..Lapsella on vuorokausirytmi, mitä melkeinpä orjallisesti noudattaa..silti kuitenkin aina isän kanssa ollessaan, lapsi muka haluaa nukkumaan tuntia, kahta ennen "oikeaa" nukkumaanmenoaikaa(herää klo7.00, menee norm.nukkumaan 10.00, isän kanssa saattaa "olla väsynyt" jo 8-9.00)..syö tunnin tai 1,5h liian myöhään koska ei ole ilmaissut nälkäänsä(syö klo 12.00, mutta isä saattaa antaa vasta 13-14.00 ruuan)..tästä ei ehkä ole kyse teillä, mutta meillä ainakin..kun on itse tottunut tiettyyn rytmiin lapsen kanssa, ja tietää että lapsi esim kiukkuaa jos rytmi muuttuu, sitä ei helposti anna lasta toiselle, ettei se rytmi vaihdu, koska äiti joutuu seuraavana päivänä kuuntelemaan sen itkun ja kiukun...ja ainakin meillä, jos sanon asiasta, niin suututaan ja räyhätään että "enkö mä osaa muka hoitaa"..tekisi mieli huutaa takas että ET OSAA ..koska msiltä välillä tuntuu kun lapsi laitetaan nukkumaan vaikka tiedän ettei se mene noin aikasin nukkumaan IKINÄ ja annetaan ruoka milloin sattuu, lapselle kun kuitenkin noi rytmit on tärkeitä...siksi on helpompaa hoitaa itse..
voisit kysyä suoraan että miksen minä saa pukea lasta päälle, osaan sen yhtä hyvin kuin sinäkin..toisaalta taas, siinä vaiheessa et saa kysyä mitä lapsen päälle tulisi laittaa, vaan sinun pitäisi tietää..tietää mitä laitetaan ja missä ne on..sinun pitää tietää lapsen rytmi tarkalleen jotta se olisi äidille helpotusta..mitä helpostusta on siinä kun isä kysyy missä vaatteet, mita laitetaan, paljonko annetaan maitoa, millon vaihdetaan vaippa, koska nukkuu jne jne..
Ei tuossa auta kuin puhuminen ja keskustelu, olisi vaimosi ylpeä että haluat osata ja haluat mennä lapsesi kanssa, meillä ollaan yksin lapsen kanssa vain jos minä "pakotan" eli sanon meneväni jonnekkin, ILMAN lasta(muuten kysytään että voinko ottaa lapsen mukaan).
Ehkäpä vaimosi pelkää ettet osaa..ja siitä sinun on kiltisti ja rauhallisesti sanottava...tsemppiä teille:)
Meillä on 3 lasta ja yhdelläkään ei ole ollut vauva aikana mitään orjallista rytmiä. Vauva on saanut ruokaa halutessaan ja nukahtanut kun on ollut väsynyt. Mies on osannut ja saanut tehdä kaiken muun paitsi syöttää, koska olen täysimettänyt. Nuorimmainen toki lopetti rinnan syömisen 7kk iässä, jonka jälkeen isä sai myös ruokkia.
Yö heräämisiä miehen ei ole koskaan tarvinnut tehdä, koska hän on ollut töissä ja minä kotona. Eikä se kyllä herännytkään ;) Päivisin hän toki saattoi hoidella poikia ja kehottaa minua ottamaan nokoset, jotta jaksaisin taas yön yli.
Meillä isä pärjää hienosti (on pärjännyt aina) lasten kanssa. Voin hyvillä mielin lähteä vaikka asioille, kun niillä on kuitenkin kaikki hyvin. Esim. viime kesänä oli kesälomalla 3 viikkoa yksin poikien kanssa kun minä olin töissä. (laitoin kyllä ruoan useimmiten valmiiksi). Muut kotihommat mies hoiti mallikkaasti.
Ei äidin tarvitse omia lapsia se side tulee muutenkin ja sitä paitsi on TODELLA raskasta olla se ainoa joka kelpaa...
tuttavapariskunnalla on 4kk ikänen tyttö ja olen itsekkin huomannut että äiti on ominut lapsen täysin...lapsi nukkuu äidin vieressä vaikka oma sänkykin on, äiti pukee, syöttää, herää aamuisin, laittaa nukkumaan, vaihtaa vaipan...ja sitten äiti hermostuu kun mies ei "osaa" laittaa vaatteita tai kun mies ei tiedä miten kaikki tehdään..mutta eipähän sitä voi osatakkaan jos ei ikinä anneta mahdollisuutta..nyt tilanne on mennyt siihen että jos nainen lähtee kauppaan, mies soittaa puolen tunnin päästä että missä olet, kun lapsi huutaa eikä mies saa lasta hiljaiseksi..ja sitten ollaan taas raivona kun ei osaa mies edes lasta hiljentää..
Puhu asiasta ennen kuin tilanne menee siihen että äiti hermostuu kun "sinä et tee mitään vauvan kanssa"..
ääripäähän tossa on se kun näin erään dokumentin äidistä joka oli muistaakseni 2v lapsen vanhempi ja ei ollut ollut syntymän jälkeen kuin kerran 2 tuntia erossa koska ei luota keneenkään. Se lapsi nukkuki sen kanssa ja isä sai olla sohvalla. Ja vielä alistu siihen. Tommonen on jo erittäin sairasta ja vaatii kyllä jotain psykiatria. En nyt yritä pelotella mutta älä itse päästä tilannettas liian pitkälle tohon suuntaan koska ei sitä etukäteen voi tietää kenellä naksahtaa päässä noissa asioissa ja kenellä ei.
No onpa todella ikävää!
Sinä olet kuitenkin lapsen isä ja sinulla on uhan yhtäläiset oikeudet tutustualapseesi ja opetella huolehtimaan hänestä. Minä olen tehnyt molempien lastemme syntymän aikoihin tietoisen päätöksen, että mieheni saa löytää oman tapansa hoitaa lapsiansa ja tehdä myös omat virheensä. Niinhän minäkin teen. On ihanaa huomata kun välillä mieheni hoitaa asian, joka minua vaivaa ja ärsyttää ilman yhtäkään ryppyä otsalla.
Olkaa tasa-arvoisia vanhempia. Äitiydestä tulee raskas taakka jos tekee itsestään korvaamattoman. Kyllä meilläkin on niin, että minulla on suurempi tietämys ja vastuu lapsistamme, koska käytännön syistä olen enemmän heidän kanssaan tekemisissä. Mutta en koskaan jätä lasten isää ulkopuoliseksi. Kerron päivän tapahtumat ja kehotan lapsiakin aktiivisesti tukeutumaan isäänsä.
Osoita olevasi kiinnostunut kaikista pikkujutuista. Kun vaimosi kertoo et voi ainakaan olla tietämätön. Kerro hänelle, että haluat luontevan suhteen luoda lapseesi jo nyt. Rakastat vauvaasi ja haluat huolehtia siitä. Jos vaimosi ei osaa olla neuvomatta (mikä on todella ärsyttävää) yritä sinä kuitenkin olla pitkämielinen ja nöyrä. Jos hän ymmärtää vähänkin hyvän päälle, antaa hän sinulle jo pian enemmän tilaa... Toivottavasti.
Ja eikö näistä asioista (isän kyvyistä ja tärkeydestä osallistua jo heti alusta lapsensa hoitamiseen) lue myös niissä neuvolan läpysköissä? Ehkä voisit näyttää / jättää esille sen kohdan vaimollesi luettavaksi...
Voimia ja paljon iloa!
Koulutukseni puolesta sanoisin, että kyse voi olla ns.
äidin harjoittamasta isyyden portituksesta (maternal gatekeeping) (ks esim. http://marriage.about.com/cs/roles/a/maternalgate_5.htm , asiasta on useita muitakin tutkimuksia)
On havaittu, että äiti joka on itse epävarma roolistaan tai jolla on vaikeuksia hyväksyä eri tunteita vauvaa kohtaan yrittää harjoittaa "yliäitiyttä"/"superäitiyttä" ja harjoittaa tätä portittamista enemmän kuin tasapainoisemmin suhtautuva äiti.
Jos teillä on hyvä neuvolaterveydenhoitaja ehdotan että soitat hänelle ja/tai menet lapsen kanssa kahdestaan seuraavalle neuvolakäynnille ja puhut asiasta, lapsella on ja tulee olla samanlainen oikeus tutustua sinuun kun äitiinkin. Lisäksi se että molemmat hoitavat lasta tukee sekä perhettänne, sinua että äidin jaksamista.
Se voi olla että vaimosi on tehnyt lapsen hoidot sun muut omalla tyylillään ja ei halua että ne sotkeentuvat.Ja onhan vaimosi ollut enemmän lapsen kanssa niin uskoisin että kyllä se luottamus sinua kohtaan paranee,kun näkee kuinka hienosti pärjäät lapsen kanssa.