Muodollisesti pätevä gasti

Mikä sun veneen nimi on - tai sano joku muu tuntomerkki. Nähdään illalla Hangossa, itäsatamssako?
Milla

Tulihan siihen itäsatamaan illalla yksi kolmisaalinkinen venho. Saalinkeja oli yhtä monta kuin niitattuja kohtia mastossa.

Rantaantulossa oli jotain outoa kun mies, joka sillä yksin saapui, juoksi edestakaisin kannella milloin mitäkin köyttä hypistellen.
Keulassa oleva purje ei meinnanut millään tulla alas ja vauhti oli vielä kohtalainen kun keula törmäsi laituriin. Veneen keula oli kyllä sen oloinen, että rantautuminen oli veneelle ihan tavanomainen.

Ajattelin kuitenkin, että sattuuhan sitä, ja mies sentään tuli purjeilla laituriin asti, kun muut näyttivät saapuvan koneella. Kun sitten sitloodassa joimme lämmintä aperiittaa (kylmäboxissa kuullemma jotain ongelmaa) tarkastelin miestä lähemmin. Muuten ihan tavanomainen pullukkavatsainen n. viisikymppinen suomalainen punakkakasvoinen mies. Hiuksiin kiinnitin kuitenkin huomiota, koska ne oli kammattu poikittain pään yli korvalta toiselle. Päälaella oli kaljua kuten myöhemmin huomasin kun tukka loppuillasta valahti silmille.

Siinä keskustellessa selvisi myös erikoisen rantautumisen syy. Moottori ei kuulemma välillä oikein tahtonut käynnistyä. Vakituisena kesä-hankolaisena tiesin paikallisen volvon korjaajan, mutta herra kertoi, että isompia jahteja kuljettavat bedfordin moottorit.

Aperiitta alkoi jossain määrin etoa. Kun herra alkoi avaamaan kolmatta pulloa (puolet toisesta oli kaatunut hänen rinnuksilleen) ehdotin, että siirtyisimme hsf:n ravintolaan ruokailemaan kun aperatiivitkin oli jo nautittu.

Sisäänpääsyssä oli hieman ongelmaa, kun hovi kysyi: "Onkohan herra ihan oikeasa paikassa, nakkikioski on tuossa kulman toisella puolella? Ketsupitkin näkyy olevan jo valmiiksi rinnuksilla."
Onneksi puolituttu hovi muisti minut ja selitin, että mies oli meille villan salaojia kaivaneen porukan lapiomiehiä, joille olin luvannut tarjota illallisen ajoissa valmistuneen työ kunniaksi. Hovi katsoi pitkään ja totesi, että toivettavsti putket vetävät, kun herran kurkku ei sitä näytä tekevän kuin ulospäin. Huomautus oli aiheellinen naisten vessasta kuluvan yökkäyksen vuoksi. Herra oli ilmeisesti erehtynyt ovista. Kun hän ulostullessaan joutui sanaharkkaan sisäänpyrkivien naisten kanssa ja tarttui toista molemmin käsin rinnoista, ajattelin, että ehkä on kuitenkin parempi illastaa veneellä ja katsoa vastaako herran kokintaidot sitloodassa ensimmäisen aperittapullon aikana annettua kuvausta.

Pientä vaikeutta oli pästä veneeseen, kun se oli jäänyt kauaksi laiturista, mutta onneksi sain miehen vyöstä kiini ennenkuin hän putosi kokonaan mereen. Jäin sitloodaan miettimään, että kaikkeen sitä tulee nokkansa työnnettyä. Istuin kuitenkin ihailemaan valoisaa iltaa ja sataman touhua iloisen hoilotuksen kuuluessa kajuutasta eriläisten räsähdysten säestyksellä. Mies oli jostain kätköstä löytänyt myös muutaman keskioluen, joilla saattoi myös olla vaikutusta päätökseeni veneelle jäämiseen.

Välillä punakka naama ilmestyi luukulle kertomaan uskomattomia tarinoita naisista, joita veneellä oli vieraillut. Ymmärsin, että suunnilleen kaikki missit Armi Kuuselasta lähtien ain tunnettuihin näyttelijöihin, kuten Hannele Lauriin, olivat siellä käyneet. Hilary oli kuulemma epätoivoisena itkenyt istumalaatikossa Armin ollessa tutustumassa veneen sisätiloihin, toisen Armin laualaessa salongissa: "tahdon olla sulle hellä."

Jossain vaiheessa luukulla vilahti myös kummallinen lasipullo, jossa oli vetistä hernemössöä. Mies irvisteli rivosti pulloa heilutellessaan.

Kun palaneen ruuan savua alkoi leijua sitloodaan arvelin gourmee illallisen olevan valmis. Astuin raput alas kajuuttaan ja minua kohtasi outo näky. Mies istui salongin pöydän ääressä otsa leväten pahvilautasessa, jonka reunoilta pursui perunamuusia ja nakin paloja, sikäli kun komeutta peittävän tukan alta saatoin erottaa. Oudointa oli, että mies oli riisunut itsensä alasti ja lattialla pöydän alla oli laajenava lätäkkö, joka väristä ja hajusta päätellen ei ollut aperiittaa.

Poistuin hiljaa veneestä epätasaisen kuorsauksen ja korinan sekaisen ääntelyn seuratessa minua laiturille.

Ilta oli outo, mutta mieleen painuva. Mielestäni opin kuitenkin sen, että kannattaa ensin tarkistaa tarjottavan viinin merkki ennenkuin alkaa istua iltaa oudossa veneessä. Sen verran nimittäin aperiitta tuntuu vieläkin maistuvan suussa vaikka harjasin hampaat äsken kahdesti.

Hämmästyttävää oli, että hakiessani tuoreita vihanneksia äsken kaupungilta, kävin myös satamssa ja näin kolmisaalinkisen veneen, joka työnsi mennessään mustempaa savua naapurin puolen kuution savustuspönttö, loittonevan merelle jotain outoa reittiä. Tiesin väylällä olevan kiviä. Juuri ennen näköpiiristä katoamista sen masto, johon oli noussut villisti lepattava purje, kallistui rajusti.

Pääsiköhän herra koskaan Marikseen?

Milla kaiken nähnyt kirjoitti:

Tulihan siihen itäsatamaan illalla yksi kolmisaalinkinen venho. Saalinkeja oli yhtä monta kuin niitattuja kohtia mastossa.

Rantaantulossa oli jotain outoa kun mies, joka sillä yksin saapui, juoksi edestakaisin kannella milloin mitäkin köyttä hypistellen.
Keulassa oleva purje ei meinnanut millään tulla alas ja vauhti oli vielä kohtalainen kun keula törmäsi laituriin. Veneen keula oli kyllä sen oloinen, että rantautuminen oli veneelle ihan tavanomainen.

Ajattelin kuitenkin, että sattuuhan sitä, ja mies sentään tuli purjeilla laituriin asti, kun muut näyttivät saapuvan koneella. Kun sitten sitloodassa joimme lämmintä aperiittaa (kylmäboxissa kuullemma jotain ongelmaa) tarkastelin miestä lähemmin. Muuten ihan tavanomainen pullukkavatsainen n. viisikymppinen suomalainen punakkakasvoinen mies. Hiuksiin kiinnitin kuitenkin huomiota, koska ne oli kammattu poikittain pään yli korvalta toiselle. Päälaella oli kaljua kuten myöhemmin huomasin kun tukka loppuillasta valahti silmille.

Siinä keskustellessa selvisi myös erikoisen rantautumisen syy. Moottori ei kuulemma välillä oikein tahtonut käynnistyä. Vakituisena kesä-hankolaisena tiesin paikallisen volvon korjaajan, mutta herra kertoi, että isompia jahteja kuljettavat bedfordin moottorit.

Aperiitta alkoi jossain määrin etoa. Kun herra alkoi avaamaan kolmatta pulloa (puolet toisesta oli kaatunut hänen rinnuksilleen) ehdotin, että siirtyisimme hsf:n ravintolaan ruokailemaan kun aperatiivitkin oli jo nautittu.

Sisäänpääsyssä oli hieman ongelmaa, kun hovi kysyi: "Onkohan herra ihan oikeasa paikassa, nakkikioski on tuossa kulman toisella puolella? Ketsupitkin näkyy olevan jo valmiiksi rinnuksilla."
Onneksi puolituttu hovi muisti minut ja selitin, että mies oli meille villan salaojia kaivaneen porukan lapiomiehiä, joille olin luvannut tarjota illallisen ajoissa valmistuneen työ kunniaksi. Hovi katsoi pitkään ja totesi, että toivettavsti putket vetävät, kun herran kurkku ei sitä näytä tekevän kuin ulospäin. Huomautus oli aiheellinen naisten vessasta kuluvan yökkäyksen vuoksi. Herra oli ilmeisesti erehtynyt ovista. Kun hän ulostullessaan joutui sanaharkkaan sisäänpyrkivien naisten kanssa ja tarttui toista molemmin käsin rinnoista, ajattelin, että ehkä on kuitenkin parempi illastaa veneellä ja katsoa vastaako herran kokintaidot sitloodassa ensimmäisen aperittapullon aikana annettua kuvausta.

Pientä vaikeutta oli pästä veneeseen, kun se oli jäänyt kauaksi laiturista, mutta onneksi sain miehen vyöstä kiini ennenkuin hän putosi kokonaan mereen. Jäin sitloodaan miettimään, että kaikkeen sitä tulee nokkansa työnnettyä. Istuin kuitenkin ihailemaan valoisaa iltaa ja sataman touhua iloisen hoilotuksen kuuluessa kajuutasta eriläisten räsähdysten säestyksellä. Mies oli jostain kätköstä löytänyt myös muutaman keskioluen, joilla saattoi myös olla vaikutusta päätökseeni veneelle jäämiseen.

Välillä punakka naama ilmestyi luukulle kertomaan uskomattomia tarinoita naisista, joita veneellä oli vieraillut. Ymmärsin, että suunnilleen kaikki missit Armi Kuuselasta lähtien ain tunnettuihin näyttelijöihin, kuten Hannele Lauriin, olivat siellä käyneet. Hilary oli kuulemma epätoivoisena itkenyt istumalaatikossa Armin ollessa tutustumassa veneen sisätiloihin, toisen Armin laualaessa salongissa: "tahdon olla sulle hellä."

Jossain vaiheessa luukulla vilahti myös kummallinen lasipullo, jossa oli vetistä hernemössöä. Mies irvisteli rivosti pulloa heilutellessaan.

Kun palaneen ruuan savua alkoi leijua sitloodaan arvelin gourmee illallisen olevan valmis. Astuin raput alas kajuuttaan ja minua kohtasi outo näky. Mies istui salongin pöydän ääressä otsa leväten pahvilautasessa, jonka reunoilta pursui perunamuusia ja nakin paloja, sikäli kun komeutta peittävän tukan alta saatoin erottaa. Oudointa oli, että mies oli riisunut itsensä alasti ja lattialla pöydän alla oli laajenava lätäkkö, joka väristä ja hajusta päätellen ei ollut aperiittaa.

Poistuin hiljaa veneestä epätasaisen kuorsauksen ja korinan sekaisen ääntelyn seuratessa minua laiturille.

Ilta oli outo, mutta mieleen painuva. Mielestäni opin kuitenkin sen, että kannattaa ensin tarkistaa tarjottavan viinin merkki ennenkuin alkaa istua iltaa oudossa veneessä. Sen verran nimittäin aperiitta tuntuu vieläkin maistuvan suussa vaikka harjasin hampaat äsken kahdesti.

Hämmästyttävää oli, että hakiessani tuoreita vihanneksia äsken kaupungilta, kävin myös satamssa ja näin kolmisaalinkisen veneen, joka työnsi mennessään mustempaa savua naapurin puolen kuution savustuspönttö, loittonevan merelle jotain outoa reittiä. Tiesin väylällä olevan kiviä. Juuri ennen näköpiiristä katoamista sen masto, johon oli noussut villisti lepattava purje, kallistui rajusti.

Pääsiköhän herra koskaan Marikseen?

Hienosti kirjoitettu tarina. Kiitokset!

Milla kaiken nähnyt kirjoitti:

Tulihan siihen itäsatamaan illalla yksi kolmisaalinkinen venho. Saalinkeja oli yhtä monta kuin niitattuja kohtia mastossa.

Rantaantulossa oli jotain outoa kun mies, joka sillä yksin saapui, juoksi edestakaisin kannella milloin mitäkin köyttä hypistellen.
Keulassa oleva purje ei meinnanut millään tulla alas ja vauhti oli vielä kohtalainen kun keula törmäsi laituriin. Veneen keula oli kyllä sen oloinen, että rantautuminen oli veneelle ihan tavanomainen.

Ajattelin kuitenkin, että sattuuhan sitä, ja mies sentään tuli purjeilla laituriin asti, kun muut näyttivät saapuvan koneella. Kun sitten sitloodassa joimme lämmintä aperiittaa (kylmäboxissa kuullemma jotain ongelmaa) tarkastelin miestä lähemmin. Muuten ihan tavanomainen pullukkavatsainen n. viisikymppinen suomalainen punakkakasvoinen mies. Hiuksiin kiinnitin kuitenkin huomiota, koska ne oli kammattu poikittain pään yli korvalta toiselle. Päälaella oli kaljua kuten myöhemmin huomasin kun tukka loppuillasta valahti silmille.

Siinä keskustellessa selvisi myös erikoisen rantautumisen syy. Moottori ei kuulemma välillä oikein tahtonut käynnistyä. Vakituisena kesä-hankolaisena tiesin paikallisen volvon korjaajan, mutta herra kertoi, että isompia jahteja kuljettavat bedfordin moottorit.

Aperiitta alkoi jossain määrin etoa. Kun herra alkoi avaamaan kolmatta pulloa (puolet toisesta oli kaatunut hänen rinnuksilleen) ehdotin, että siirtyisimme hsf:n ravintolaan ruokailemaan kun aperatiivitkin oli jo nautittu.

Sisäänpääsyssä oli hieman ongelmaa, kun hovi kysyi: "Onkohan herra ihan oikeasa paikassa, nakkikioski on tuossa kulman toisella puolella? Ketsupitkin näkyy olevan jo valmiiksi rinnuksilla."
Onneksi puolituttu hovi muisti minut ja selitin, että mies oli meille villan salaojia kaivaneen porukan lapiomiehiä, joille olin luvannut tarjota illallisen ajoissa valmistuneen työ kunniaksi. Hovi katsoi pitkään ja totesi, että toivettavsti putket vetävät, kun herran kurkku ei sitä näytä tekevän kuin ulospäin. Huomautus oli aiheellinen naisten vessasta kuluvan yökkäyksen vuoksi. Herra oli ilmeisesti erehtynyt ovista. Kun hän ulostullessaan joutui sanaharkkaan sisäänpyrkivien naisten kanssa ja tarttui toista molemmin käsin rinnoista, ajattelin, että ehkä on kuitenkin parempi illastaa veneellä ja katsoa vastaako herran kokintaidot sitloodassa ensimmäisen aperittapullon aikana annettua kuvausta.

Pientä vaikeutta oli pästä veneeseen, kun se oli jäänyt kauaksi laiturista, mutta onneksi sain miehen vyöstä kiini ennenkuin hän putosi kokonaan mereen. Jäin sitloodaan miettimään, että kaikkeen sitä tulee nokkansa työnnettyä. Istuin kuitenkin ihailemaan valoisaa iltaa ja sataman touhua iloisen hoilotuksen kuuluessa kajuutasta eriläisten räsähdysten säestyksellä. Mies oli jostain kätköstä löytänyt myös muutaman keskioluen, joilla saattoi myös olla vaikutusta päätökseeni veneelle jäämiseen.

Välillä punakka naama ilmestyi luukulle kertomaan uskomattomia tarinoita naisista, joita veneellä oli vieraillut. Ymmärsin, että suunnilleen kaikki missit Armi Kuuselasta lähtien ain tunnettuihin näyttelijöihin, kuten Hannele Lauriin, olivat siellä käyneet. Hilary oli kuulemma epätoivoisena itkenyt istumalaatikossa Armin ollessa tutustumassa veneen sisätiloihin, toisen Armin laualaessa salongissa: "tahdon olla sulle hellä."

Jossain vaiheessa luukulla vilahti myös kummallinen lasipullo, jossa oli vetistä hernemössöä. Mies irvisteli rivosti pulloa heilutellessaan.

Kun palaneen ruuan savua alkoi leijua sitloodaan arvelin gourmee illallisen olevan valmis. Astuin raput alas kajuuttaan ja minua kohtasi outo näky. Mies istui salongin pöydän ääressä otsa leväten pahvilautasessa, jonka reunoilta pursui perunamuusia ja nakin paloja, sikäli kun komeutta peittävän tukan alta saatoin erottaa. Oudointa oli, että mies oli riisunut itsensä alasti ja lattialla pöydän alla oli laajenava lätäkkö, joka väristä ja hajusta päätellen ei ollut aperiittaa.

Poistuin hiljaa veneestä epätasaisen kuorsauksen ja korinan sekaisen ääntelyn seuratessa minua laiturille.

Ilta oli outo, mutta mieleen painuva. Mielestäni opin kuitenkin sen, että kannattaa ensin tarkistaa tarjottavan viinin merkki ennenkuin alkaa istua iltaa oudossa veneessä. Sen verran nimittäin aperiitta tuntuu vieläkin maistuvan suussa vaikka harjasin hampaat äsken kahdesti.

Hämmästyttävää oli, että hakiessani tuoreita vihanneksia äsken kaupungilta, kävin myös satamssa ja näin kolmisaalinkisen veneen, joka työnsi mennessään mustempaa savua naapurin puolen kuution savustuspönttö, loittonevan merelle jotain outoa reittiä. Tiesin väylällä olevan kiviä. Juuri ennen näköpiiristä katoamista sen masto, johon oli noussut villisti lepattava purje, kallistui rajusti.

Pääsiköhän herra koskaan Marikseen?

Ajoin siinä puolen päivän jälkeen Hankoon hakemaan oluta ja tuoretta lihaa, kun huomasin kaukana väylältä ajavan purkkarin. Se meni koneella ja masto heilui miten saatui kun ajoi sen karin yli. Meinasin mennä katsomaan miten kävi, mutta kun se ajoikin koneella vaikka joku purje oli nostettuna aattelin, että eiköhän se pärjää. Ihme on jos sen ei rynkytyksen jälkeen saanut vuotoa. Sinne länteen se hävisi.

äksässä olevan 3 saalinkiparia
http://www.x-yachts.com/seeems/13020.asp#13044
ja sen söörin veneen pohja kasvaa ruohoa yhessä itähelsingin venesatamassa. ei marianhaminassa eikä paljo muuallakaa vesillä

purjehtii itämerta ristiin rastiin ja murskaa naisten sydämiä.