mitä voisin tehdä kun tuntuu todella yksinäiseltä vaikka olen yhden 3 vuotiaan lapsen äiti, silti tarvitsisin seuraa, kaverit vaa on ajan mittaa hävinny jonnekkii
sain pitkästä aikaa hoitajan tytsylle juhannukseksi että olis hetken vapaa aikaa ja vois sen viettää hyvässä seurassa niin hyvä ja ainut kaveri sanoo miulle et se lähtee jonkun jätkän kans viettää porii juhannusta ku ois siel ainakii kivempaa ku tääl
oon itkeskelly koko päivän eikä lapsenhoitokaa oo ollu helppoo, oon vaa karjunu ja pyytäny miun tyttöö jättää miut rauhaa, ajattelin et tää olo helpottais jos yön yli nukkuis mut ei saa unta alkaa vaa enemmän itkettää
kaveri ei käy miun luona usein kun hää ei tykkää lapsista ois kiva nähdä häntä ja viettää aikaa hänen kanssa enemmän ja yritin puhuu hänelle tänää siitä kuinka paskamaisen tempun teki kun lupasi olla miunkaa jussina ja kuitenkii sit ite pyysin häneltä anteeksi kuin vaivasin
miten elämä voi olla näin kurjaa, tuntuu todella pahalta olla aina yksin, kaverille kerroin aina miun kaikki jutut ja hää kertoo sit niitä eteenpäin, miten jollai voi olla elämäs näin huono tuuri, poistin äsken hänen numeronsa kännykästä ja ajattelin et ei hää minuu mihinkää tartte eikä varmaan tartte kukaa mukaa "hitto ku itkettää" mitä enemmän tähän kirjottaa ja mitä enemmän ajattelee kamuu ja joutuu olla yksin sitä enemmän itkettää ja toivoo kuolevansa
tää tuntuu varmaan kaikista jo itsesäälille mut miul on oikeesti tosi yksinäistä ja tarvitsisin jostaa kaverin jonka kans vois jutella eikä jättäis pulaa kun eniten kaveria tarvitsisi, mistä sellasia sais, kiitos jos joku viitsii vastata
ja tsemppii niille joilla on myös tosi yksinäistä =/
sain pitkästä aikaa hoitajan tytsylle juhannukseksi että olis hetken vapaa aikaa ja vois sen viettää hyvässä seurassa niin hyvä ja ainut kaveri sanoo miulle et se lähtee jonkun jätkän kans viettää porii juhannusta ku ois siel ainakii kivempaa ku tääl
oon itkeskelly koko päivän eikä lapsenhoitokaa oo ollu helppoo, oon vaa karjunu ja pyytäny miun tyttöö jättää miut rauhaa, ajattelin et tää olo helpottais jos yön yli nukkuis mut ei saa unta alkaa vaa enemmän itkettää
kaveri ei käy miun luona usein kun hää ei tykkää lapsista ois kiva nähdä häntä ja viettää aikaa hänen kanssa enemmän ja yritin puhuu hänelle tänää siitä kuinka paskamaisen tempun teki kun lupasi olla miunkaa jussina ja kuitenkii sit ite pyysin häneltä anteeksi kuin vaivasin
miten elämä voi olla näin kurjaa, tuntuu todella pahalta olla aina yksin, kaverille kerroin aina miun kaikki jutut ja hää kertoo sit niitä eteenpäin, miten jollai voi olla elämäs näin huono tuuri, poistin äsken hänen numeronsa kännykästä ja ajattelin et ei hää minuu mihinkää tartte eikä varmaan tartte kukaa mukaa "hitto ku itkettää" mitä enemmän tähän kirjottaa ja mitä enemmän ajattelee kamuu ja joutuu olla yksin sitä enemmän itkettää ja toivoo kuolevansa
tää tuntuu varmaan kaikista jo itsesäälille mut miul on oikeesti tosi yksinäistä ja tarvitsisin jostaa kaverin jonka kans vois jutella eikä jättäis pulaa kun eniten kaveria tarvitsisi, mistä sellasia sais, kiitos jos joku viitsii vastata
ja tsemppii niille joilla on myös tosi yksinäistä =/
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen kohtalotoverisi. Harmi, että asumme niin kaukana toisistamme. (Päätellen murteestasi.)
Ymmärrän sinua! Toivon sinulle kaikkea hyvää! Onni voi joskus tuntua olevan katkerasti kadoksissa, mutta koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan oikeesti!
kiitos kauniista sanoista
toivottavasti se valo paistaisi joskus tänne risukasaankin
mie asun kymenlaaksossa kouvolassa ja oon 24 vuotias yh (nainen) ja vaikka olen viel aika nuorikii ajattelen usein et oon varmaan 80 vuoden iässäkii vielä yksin, tuntuu siltä ja mitä enemmän ajattelee sitä enemmän surettaa, kumpa olisi jotain tekemistä ettei tarvitsisi ajatella
ja minua käy sääliksi miun tyttö kun karjun sille niin usein vaikka pikkuinen ei oo tehny mitää pahaa
mietin vain, miten tästä selvitä
asiastasi.Sieltä varmasti myös voidaan neuvoa äiti-lapsi piireihin,joissa voit tutustua muihin äiteihin.
kolmevuotiaan kanssa enää neuvolassa oikein käydä...
Mutta lehdissäkin on usein ilmoituksia juuri näistä kyseisistä paikoista. Ja tietysti tätä kauttakin aloittajalla on mahdollista löytää ainakin jonkinnäköistä kaveria, vaikka vain kirjoittelun kautta aluksi. Itsekin asun niin kaukana....
No, mutta älä nyt huonoa omatuntoa kanna käytöksestäsi lastasi kohtaan. Ihan varmaan jokainen äiti menettää hermonsa lapseen toisinaan, eikä siitä lapsille mitään traumoja jää.
Itse tulin yh-äidiksi 19 vuotiaana, siitä on
kyllä jo valovuosia mutta muistan yhä ne kaikki
juhannukset, vaput, helluntait, pääsiäiset
kun kaikki ikäiseni kaverit vaan meni ja biletti.
Itse istuin kotona tytön kanssa eikä ollut puhettakan siitä että joku ois tullut seuraksi
tai peräti lapsenvahdiksi, ei ei...
Kaikilla tuntui olevan omat menot ja meinigit,
arkena kyllä nähtiin mutta kaikki juhlapyhät oli
yhtä yksinäisyyttä (siis tytön kanssa)
Sitä kyllä oikeesti haluaa siinä tilanteessa
aikuista seuraa ! 3- vuotiaasta ei saa juttukaveria, ja yksin hoitaminenkin on rankaa,
tiedetään.
Ootko miettinyt että vaikka lukisit, ulkoilisitte (siellä tapaa ihmisiä) tai entäs
lemmikin hankinta ?
Tai koita vaikka miettiä kuinka hyvin asiat
tulee olemaan tulevaisuudessa; lapsi kasvaa
ja voit olla siitä ylpeä. Tee vaikka pidemmän
tähtäyksen suunnitelmia ja luota siihen että jonain kauniina päivänä löydät semmoisen
ystävän joka on samassa tilanteessa kun sinä.
Voin sanoa että heitä on !
Entäs jos laittaisit kirjeenvaihtoilmoituksen ?
Oisko apua ?
Itse olen päättänyt kanssa unohtaa koko juhannuksen olemassa olon tänä vuonna, vähän
samankaltainen tilanne kun sulla.
Isompi tyttö on jo omillaan ja pienemmän isä
kuoli puoli vuotta sitten. Ennen sovittiin juhannusmenot porukalla, nyt olen taas YH.
Ja kun kuolemasta on noin vähän aikaa, en
tosiaan raaski vielä lähteä mihinkään karkeloihin.
Mutta usko siihen että siun asia järjestyy.
Jari Sarasvuo sanoi jotenkin silleen että jokainen murhe raivaa tietä sille ilolle joka on tulossa edessäpäin. Luotetaan siihen jooko ?
"Penskalla" on koulussa semmonen boxi mistä
saa nostaa mietelauseita. Viimeisin oli:
Koita jaksaa tätä paskaa
Vaik tänään päivä puristaa,
ei ketään kannata kuristaa.
Sillä huominen jo eteen huristaa.
Hyvää jussia kaikesta huolimatta :o))))
oon miettinyt koiran hommaamista mutta se ei vielä tule kysymykseen kun tytsykkä noin pieni, ja jos tytsy sairastuis niin kuka koiraani ulkoiluttais kun ei voi jättää lasta yksin kotiin...
tuntuu jo vähän paremmalta olo ku paiskasin kännykän tänää seinää ja ostin si uuden kännyn, nyt miul ei oo kännyssä ku vaa porukoiden nimet ja se riittää miulle =) isukki ehdotti miulle tänää media alan koulutusta ja se kuullostaakii kivalle jos sinne pääsis, sais niitä kavereita sieltä ja toivottavasti vastaan tulisi ihania semmoisia
otan osaa sinun menetykseen ja toivottavasti oot selvinny siitä hyvin, itse menetin yhden kaverin lauantaina elimäen nokka kolarissa ja kai sekin on osa syy tähän huonoon oloon, tosin hää oli vaa puol tuttu mut oli aina niin iloinen ja mukava, ei koskaan surru kuin näin hänet mut itkin häntä kuitenkii
ps. hyvä miete lause =)
No eipä sitten ole ihme jos masentaa,
äkillinen kuolema on kyllä aina järkytys.
Vaikka ei ihan lähituttava ollutkaan niin silti.
Meillä tulee tänään juhannusaattona tasan puoli
vuotta siitä, käydään haudalle viemässä kukkanen.
No hyvä sulle että paiskasit se kännykän seinään, raivo pitää päästää ulos!
Ite heitin kerran suutuspäissäni kukkapuskaan, oli siinä sitten etsiminen :o)
Media-alan koulutus on kuule ihan jees, ei muuta kun sinne sitten vaan hakemaan. Ja siellähän sitten pakosti tutustuu uusiin ihmisiinkin,
joten laitahan hakupaperit menemään vaan.
Ja siun viesteistä päätellen et ole mikään
"ummikko" vaan mukava ulospäinsuuntautunut
ihminen joten ihan varmasti saat samanhenkisiä kavereita.
Sekin nimittäin kertoo ihmisestä paljon että
uskaltaa sanoa että NYT AHISTAA..!
Toivottavasti tää juhannus menisi nopeasti
ja kivuttomasti ohi kuitenkin, meiltä molemmilta. Mie meinaan maalata (kun sain
päähäni tehdä lisä huoneen yläkertaan, puran
siihen tuskaa) ja käydään haudalla ja grillataan jos sää salli. Tai vaikka ei sallikkaan !
Tytön kanssa kahelleen.
Tarjoisin grillipihvit teillekkin jos oisitte
täällä :o))))
Pärjäillään !!
mie tarvitsisin varmaan kavereita joil on kans lapsi tai jotka toivoo saavansa lapsen, sit olis jotaa yhteistä =)
olis kiva kirjotella siun kans vaikka mailissa et aina kun menis huonosti olis ainakii joku jonka kanssa jutella, koska vaikka en tunne sinuu niin viestisi kyllä piristää ja vaikka ei meniskää huonosti olis kiva kysellä kuulumisia ym =)
miun maili osote on [email protected] jos haluat pommittaa maililla
missäs päin maailmaa sie asustelet??
äiti lohdutti minuu ja sanoi et "älä anna muiden käyttää itseäsi hyväksi" ja et "sie aina teet kun kaveri pyytää apua esim koiran ulkoiluttamista tai jotaa muuta, mutta tekeekö kaveri jos sie pyydät jotain?" mie mietin ja pohdin ja tuli mieleen et ei hää ikinä oo auttanu minuu, kerran vahti tytsyä mu jouduin maksamaa siitä hänelle, mu en viitti liikaa miettiä kaveria nyt, tulee entistä pahempi olo et pitää yrittää keksii muista asioista jotain kivaa =)
vanhemmat on kyl ihanii, ne ei jätä pulaan kun muut niin tekevät =)
sie oot pärjänny hienosti ja mie arvostan tuota miten sie keksit tekemistä vaikka välil menee huonostikkii
nii tosiaa tos ylempänä on mailini ja oikeesti ois kivaa jos vois jutella siun kaa enemmänkii =)
hauskaa juhannusta siullekkii ja siun tytölle
Itse olin ennen aina ystävieni juoksutyttö ja se "rumempi kaveri". Pelkäsin niin kovin sitä, että näistä ystävistäni joutuisin luopumaan ja minusta tulisi yksinäinen hylkiö. Todellisuudessa tunsin ystävieni seurassa ollessani olevani se kaveruuden kerjäläinen. Tie erkaantui ja elämät etääntyi toisistaan. Selvisin yksinäisyydestä yllättän hyvin ja lähennyin ihmisiin,joita en ollut aiemmin tuntenut. Sydänystävät vaihtuivat ja olen onellinen ja huojentunut siitä, että napanuora entisiin ystäviin katkesi. Ei tilanne ollut silti heidän,vaan oman surkean itsetuntoni vika.
kaipa miekii joskus saan uusii ihanii kavereita =) se miun kaveri soitti tos yks päivä ja sano et sen koira viedää leikattavaks ja miun pitäs maksaa se 200 euroo ku kaverille sen koiran vuos sitte hommasin mu sovittii sillo et maksetaa puoliks mu sil ei oo rahaa ku on työtön ja käyttää kaiken ryyppäämiseen (potuttaa) et mie tein elämäni pahimman virheen sillo ja jos en maksa niin sen äippä alkais sit taas käymään miun kimppuun ja se ei oo hauskaa, sen äiskä on kauhee et kerran haukku minuu tuol pihalla et sano miun nimen ja haukku vitun huoraks ja vammaseks ja et miun lapsi on minun ja miun isän tekemä yms. hulluu
nyt pitää mennä ku tyttö vetää minuu kädestä pois koneelta, hyvää jatkoo siullekkii