Heissan,
Meillä on kaksi koiraa, joista toinen on vanhempi uros, sairastaa sokeritautia ja harrastaminen alkaa olla tämän väsyneen herran kanssa aika mahdotonta. Toinen koiruus on sekarotuinen narttu, jonka kanssa on harrastettu lähinnä mätseilyä, ikää on 6v. Kysymys kuuluu että onko teidän mielestänne väärin tuota vanhempaa urosta kohtaan ottaa pentu taloon, tai pentua kohtaan väärin ottaa se, kun uros ei kovin nopeasti hyväksy uusia koiria. Kovasti vaan tekisi mieli harrastella, mutta kun ei kummastakaan koirasta ole harrastuksiin ja olen muutenkin kiinnostunut eräisestä rodusta, niin nyt on sitten iskenyt koirakuume. Ajatus olisi ottaa pentu jos pääsisimme omakotitaloon lähiaikoina (vuoden sisällä/kuluttua), muuten tuo lienee mahdoton ajatus kun asumme rivarissa, ja vaikka sisällä tilaa on, niin olisi mukava olla paremmat ulkoilumahdollisuudet, joita tässä on kehnolti.
Alkuperäinen kysymys oli siis että olisiko järkevintä odottaa että koiramäärä vähenee luonnollisesti, vai ottaa pentu ennen sitä. Vanhempi koirahan voi kaikesta huolimatta elää vielä muutamia vuosia, jossa ajassa toinen koira ehtisi jo vanhuksen ikään. Vaikeata on päättää mitä tehdä, mutta hyviä neuvoja otan vastaan.
Meillä on kaksi koiraa, joista toinen on vanhempi uros, sairastaa sokeritautia ja harrastaminen alkaa olla tämän väsyneen herran kanssa aika mahdotonta. Toinen koiruus on sekarotuinen narttu, jonka kanssa on harrastettu lähinnä mätseilyä, ikää on 6v. Kysymys kuuluu että onko teidän mielestänne väärin tuota vanhempaa urosta kohtaan ottaa pentu taloon, tai pentua kohtaan väärin ottaa se, kun uros ei kovin nopeasti hyväksy uusia koiria. Kovasti vaan tekisi mieli harrastella, mutta kun ei kummastakaan koirasta ole harrastuksiin ja olen muutenkin kiinnostunut eräisestä rodusta, niin nyt on sitten iskenyt koirakuume. Ajatus olisi ottaa pentu jos pääsisimme omakotitaloon lähiaikoina (vuoden sisällä/kuluttua), muuten tuo lienee mahdoton ajatus kun asumme rivarissa, ja vaikka sisällä tilaa on, niin olisi mukava olla paremmat ulkoilumahdollisuudet, joita tässä on kehnolti.
Alkuperäinen kysymys oli siis että olisiko järkevintä odottaa että koiramäärä vähenee luonnollisesti, vai ottaa pentu ennen sitä. Vanhempi koirahan voi kaikesta huolimatta elää vielä muutamia vuosia, jossa ajassa toinen koira ehtisi jo vanhuksen ikään. Vaikeata on päättää mitä tehdä, mutta hyviä neuvoja otan vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä voit ottaa kolmannen koiran, jos haluat. Meillä on päivittäin - vaihtelevasti 2-4 koiraa, johtuen siitä että aikuisten lastemme koirat ovat tarvittaessa "mummolassa" hoidossa, olemme sopineet kun lapset ottivat koirat, etteivät niiden tarvitse olla pitkiä aikoja yksin. Mummolassa on aina joku kotona joten sopii tulla.
Mummolassa on 2 omaa koiraa, 6 vuotias itsepäinen mäyräkoira ja 2 vuotias sek.rotu ihana karvainen kasa. Mäykky on neiti ja sek.rot poika, joten juoksuajat ovat hankalia. Lasten koirat ovat poika ja tyttö eli elämässä riittää vipinää. Minä olen sitä mieltä, että ME ihmiset ne koirat olemme ottaneet, joten niistä myös huolehditaan hyvin. Kaikilla ei tietenkään ole sopivaa mummolaa käytettävissä, mutta jos ihminen aidosti välittää koiristaan/muista eläimistä kyllä kaikki sujuu ihan hienosti. Tsemppiä vaan elämääsi!
Meillä onkin melkeinpä jatkuvasti joku kotona, vaikkakin osaa koirat olla yksinäänkin. Sinänsä hyvä tilanne kun on sellaiset työt, ettei koirien tarvitse yksinään olla pitkiä aikoja. Saa nyt vielä nähdä mitä päätetään ja mihin rotuun päädytään, eli kyllähän tässä aikaa kuitenkin menee ennen kun meillä pentu olisi. Kiitokset mumma viestistäsi, olen itse kyllä samaa mieltä, ja tuleekin miettineeksi eräistä tapausta, jossa koirat eivät tulleet toimeen keskenään, mutta hyvin elelevät saman katon alla kun vaan omistajalla tahtoa riitti.