Olen sairastanut anoreksiaa jo vuosia mutten tunne koskaan olleeni "anorektinen", painoni ei siis ole ollut mielestäni tarpeeksi matala. Haluaisin kovasti jo parantua tästä ja motivaatio on kova, mutta tuo ajatus, etten ole ollut tarpeeksi laiha on ylivoimainen enkä pääse siitä mitenkään eroon. En siis "voi" parantua ennen kuin olen käynyt tarpeeksi pohjalla.
Hävettää myös, että olen kaikki nämä vuodet ollut hoidossa, sairaalassa ja osastollakin. En ymmärrä miten lääkärit päästi minut niin suurena sairaalaan (en itse sinne halunnut vaan laitettiin väkisin). Mua hävettää se valtavasti, jostain kumman syystä, vaikka tiedänkin että ei ne turhaan sairaalassa syömishäiriöisiä pidä.
Jokatapauksessa, mittani tällä hetkellä ovat 157/36. En hahmota oikein kokoani mutta tuntuu esim. ikävältä istua kun luut painaa penkkiin, luut näkyy etenkin lonkista, olkapäistä, rintakehästä ja selästä, selkäranka on mustelmilla kun on joutunut nojaamaan. Hoitohenkilökunta painostaa nostamaan painoa ja haluaisin tavallaan sitä itsekin jotta jaksaisi paremmin (nyt on usein vaikeaa jaksaa edes kävellä portaita ylös jos ei ole syönyt) mutta houkuttelee myös ajatus, että laskisin painon nyt sinne alle kolmenkympin (alimmillaan painoin 34kg) kun olen näin "lähellä" sitä. Ehkä sitten olisin tarpeeksi laiha voidakseni parantua. Toisaalta, en halua joutua sairaalaan enään.
Mitä ihmettä teen? Haluan olla taas terve ja nauttia elämästä mutta kuinka ihmeessä siihen pystyn kun en ole ollut tarpeeksi laiha.
Hävettää myös, että olen kaikki nämä vuodet ollut hoidossa, sairaalassa ja osastollakin. En ymmärrä miten lääkärit päästi minut niin suurena sairaalaan (en itse sinne halunnut vaan laitettiin väkisin). Mua hävettää se valtavasti, jostain kumman syystä, vaikka tiedänkin että ei ne turhaan sairaalassa syömishäiriöisiä pidä.
Jokatapauksessa, mittani tällä hetkellä ovat 157/36. En hahmota oikein kokoani mutta tuntuu esim. ikävältä istua kun luut painaa penkkiin, luut näkyy etenkin lonkista, olkapäistä, rintakehästä ja selästä, selkäranka on mustelmilla kun on joutunut nojaamaan. Hoitohenkilökunta painostaa nostamaan painoa ja haluaisin tavallaan sitä itsekin jotta jaksaisi paremmin (nyt on usein vaikeaa jaksaa edes kävellä portaita ylös jos ei ole syönyt) mutta houkuttelee myös ajatus, että laskisin painon nyt sinne alle kolmenkympin (alimmillaan painoin 34kg) kun olen näin "lähellä" sitä. Ehkä sitten olisin tarpeeksi laiha voidakseni parantua. Toisaalta, en halua joutua sairaalaan enään.
Mitä ihmettä teen? Haluan olla taas terve ja nauttia elämästä mutta kuinka ihmeessä siihen pystyn kun en ole ollut tarpeeksi laiha.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaa keksisä jotain muuta teksemistä, eikä kokoajan miettiä painoa. Lähde vaikka linnanmäelle, ala piirtää, virkata, tai hanki joku muu harrastus. Älä käy vaalla liian usein. Keksi jotain muuta ajateltavaa, kun syöminen ja paino, se yleensä auttaa.
Oothan sä tositosi laiha ainakin tolla painolla, :)
Vaikee tilanne jos et kerta pysty paranemaan sen takia että et ole ollut "tarpeeksi" laiha mielestäsi mutta mietippä että jos tuosta laihdut niin mitä voi pahimmillaan tapahtua, onko se sen arvoista?
No tsemppii sulle, tuntuu hirveen pahalta lukee näitä juttuja vaikka itsekkin sairastan anoreksiaa mutta sen käsittää jotenkin paremmin muilla ja kun itse joutunut kärsimään tästä niin ei toivois sitä toisille!
hei mulla on muuten ihan sama ongelma paitsi että en oo läheskään sairastanut yhtä kauan kuin sinä! ja muuten olen SAMAN PITUINEN KUIN SINÄ eli 157 cm MUTTA painan silti paljon enemmän painan 47 kg eli 11 kiloo enemän kuin sinä!?! sä oot varmaan hirveen laiha . . voi vitsi mäkin haluisin. ku mun jalat on kauheen paksut ja maha kauhee pömppis! ;/ mutta mutta ongelma on se että en nään osastolle! en vaan voi enään mennä sinne paikkaan . . mutta ehkä äitin mielestä se ois parempi kun tapelaan aika usein enätys aika millon ei olla tapeltu on 2 päivää! tänään tuli riitaa kun oltiin kaupassa ostamassa huomisii ruokii kun piti lähteä juhanuksena mökille vaarii kattoo . . mutta nyt oon niin vihanen sille ja itseleni myös niin en tiedä meenkö koko paskaan . . oon siis vast 15 w
kiitos taas jälleen jos jaksoitte lukee :)
voitte vastailakkin taiantaa vinkkiä miten saa kiloi pooooooooooissssss?
kiiitoss!
Moikka!
Halusin kirjoittaa tämän sulle/teillä ikään kuin tueksi.
Järjestin eile ystäväni kanssa juhlat. Paikalle tuli nuori nainenm joka oli sairsatnut anoreksian. En tiedä milloin hän parantui, tutustuin häneen yläasteella/lukiossa jolloin tialnne oli päällä enkä ole ollut häneen niin paljon yheydessä sen jälkeen.
Pointtini on: oli IHANAA nähdä että tyttö, jota kerran piti valvoa jotta hän söisi ja oli ollut monesti sairaalassa, söi ja piti ruokaa maistuvana.
Siis, älä laihduta enää! Tee kaikkesi parantuaksi. Vaikka tie parantumiseen on pitkä ja vaikea, parantumiunen kannattaa.
Tsemppiä!
Tiedän miltä tuntuu, kun haluaisi pudottaa painoa "vielä vähän." Olen juuri painossa, johon halusin pudottaa, mutta nyt on jo uusi ihannepaino. Vielä kun 3kg saisin pois.
Mutta raja on vedettävä johonkin! Vaikka se on sairastuneena vaikeaa, mutta alle 30kg paino on jo lapsen painoa. Ja ajattele jos se olisi kroppasi vika tikki, ja ruumis ei enää pysty toimimaan! Et varmaan haluaisi muistella parin kymmenen vuoden päästä rullatuolissa, että kunpa ei enää olisi laihduttanut ja kokeillut sitä "pohjaa". 6kg on jo noissa mitoissa paljon laihdutettuna, ja siinä voi olla kyse elämästä ja kuolemasta.
Elä tee sitä itsellesi ja läheisillesi, vaan aloita paranemis prosessi! Onnea!
Minulla on sama juttu, hävettää olla näin lihava. Haluaisin olla ajattelematta jatkuvasti lihavuuttani, joka ei kyllä muiden ja painoindeksin mielestä ole lihavuutta.
Eniten minua ahdistaa, että olen luvannut hakea tähän apua. Entä jos menen sinne ja he sanovat, että ei sinulla mitään syömishäiriötä ole, ihan normaaliahan tuo on. Se olisi kertakaikkiaan kamalaa. Ja sitten joutuisin elämään itseni kanssa saamatta apua ajatuksiini.
Olen miettinyt, että pitäisi laihduttaa "varmuuden vuoksi" vielä muutama kilo, että sitten varmasti saisin apua.
Onko 172/52 tarpeeksi laiha saamaan apua vai olenko hakemassa sitä liian aikaisin?
Hae apua heti! Jokainen saa sitä, vaikka painaisi mitä. Toivottavasti paranet pian, kuten muutkin sairastuneet!
Ei sitä kannata miettiä saako apua, koska kyllä mun mielestä jo ton viestin perusteella voisin sanoa että tarvitset apua. :)