Puhe morsiamelle

Terve,

Täällähän on purukkaa ihan mielettömästi ;)

Itseasiassa eksyin tänne sivustella puheen perässä.
Tarttis kans joku puheenpoikanen repästä ja koitin keräillä ideoita.

Näyttää siltä, että on järkevin tehdä puhe omasta päästä, eikä mitään valmista runkoa apunakäyttäen. Saa vähän persoonallisemman kun itse tekee ja änkyttäen lukee.

Mut siinä sitä sitten onkin ihmettelemistä, että mitä puhelee. En oo muutenkaan mikään hirvee puhemies suuren joukon edessä, et taitaa mennä panikoinniks jo nyt.

:D

Hei!

Kirjoitit, että sinun täytyy pitää puhe. Kuka käskee? Vai oletko itse luonut itsellesi pakon? Minä en ainakaan vaatisi omaa sulhastani pitämään puhetta, pitää jos itse haluaa tai sitten ei. Pakotetut löpinät eivät minusta tuntuisi kovin kivalta, eikä myöskään ajatus, että tahallani aiheuttaisin miehelleni paineita.

Mutta jos haluat, niin puhu vaikka siitä miten ihastuit häneen, kuinka onnekas olet, että sait juuri hänet, muutaman sanan voi varmaan käyttää appivanhempien kehumiseen, kun niin hienon vaimon saivat sinulle aikaiseksi. Lopetella voi suuntaamalla katseen tulevaisuuteen. Eli kuinka haluat olla hänen kanssaan aina ja tehdä hänet onnelliseksi loppuelämäsnsä... Tämmöisiä ne kai on, ne morsiamelle suunnatut puheet sulhsen puhumina.

Mutta siis minusta olisi noloa jos mieheni pakon edessä änkyttäisi väkisin keksittyjä kliseitä ja joutuisi siten olemaan jotain muuta kuin on. Parempi on jos puheita ei pidetä liikaa, vieraatkin kyllästyvät. Joten lyhyt puhe on parempi kuin pitkä!

Lue runo. Juonnat sen jotenkin tyyliin: "kun en itse ole kovin hyvä pukemaan tunteitani sanoiksi, ja joku on jo pukenut sanoiksi sen, mitä sinusta ajattelen, ajattelin mennä sieltä, missä aita on matalin, ja lukea tämän runon"

Ellei porukka ole kovin tiukkapipoista ja tuntee sinut niin, että tietää "puhehaluttomuutesi" niin tuossa ei pitäisi olla nokan koputtamista. Runoja löydät kirjastosta tai hyvällä lykyllä sivustolta positiivarit.fi. Mutta katsokin sitten, että runo on huolella valittu ja henkilökohtainen, liian matalan aidan yli ei saa mennä =) Tietysti myös laulun sanat on yksi vaihtoehto, mutta en onko angstinen kansamme tuottanut mitään riittävän iloista.

Mitään pakkoa sinun ei ole pitää puhetta. Pidä, jos itse niin haluat. Mutta kukaan, ei edes tuleva vaimosi, voi sinua pakottaa puhumaan "tahdon"- sanaa kummempaa häissänne.

Tärkeää on, että itsekin viihdyt tuona päivänä etkä jännitä rystyset valkoisina kunnes olet puheesi pitänyt.

Mutta jos sinusta itsestäsi tuntuu, että haluat puhua, niin unohda kaikki paineet; hääsi ovat sinun päiväsi, etkä voi "mokata" yhtikäs mitään!

Kirjoita alussa ylös kaikenlaisia asioita, joista haluaisit puhua. Niitä läpikäydessäsi sinulle selkenee, että mistä haluat puhua. Parhaimpia puheita ovat ne, joissa kerrotaan kauniisti tarinaa rakkauden alkamisesta, yhteisistä hetkistä ja aidosti ollaan oma itsensä.

Jos sinua jännittää ennen puhetta, niin vedä syvään henkeä, pidä vaikka hiljaisuuden hetki (porukka odottaa kyllä innolla)ja aloita rauhassa. Ja puhu kaikessa rauhassa, katso morsiantasi ja välillä muutakin yleisöä.

Puheen ei tarvitse olla pitkä, ei liian henkilökohtainen, ei huvittava; tarkoitus on juhlistaa sitä rakkautta, jota tunnet puolisioasi kohtaan. On kaunista myöskin kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet päivän järjestämisessä, molempien vanhempia ja vieraita saapumisesta paikalle.

Mieti, että onko sinulle parempi kirjoittaa puhe sanasta sanaan ja opetella se vai luetko mielummin paperista. Kaikki on sallittua.Kun osaat puheen ulkoa, voit unohtaa sen "kaavan" ja puhua sen mukaan, miltä tuona päivänä ja hetkenä tuntuu.

Monissa häissä joku toivottaa vieraat tevetulleiksi (yleensä joku vanhemmista tai bestman), morsiamen isä pitää puheen (yhtä hyvin sulhasen äitikin voi puhua), morsiamen ystävä/t puhuvat ja bestman sanoo muutaman sanan. Myös opiskelutoverit tai harrastuskamut, kaaso tai perheystävät tai kummit voivat puhua. On hyvä tietää etukäteen, että ketkä pitävät puheen ja parhaimmissa häissä puheetkin kuvaavat tuoretta paria paitsi yksilöinä, myös parina.

On kerrassaan hienoa, että sulhasena tunnet velvollisuutesi puhua, mutta sellaista pakkoa ei kuitenkaan ole.

Olimme etukäteen sopineet, että pidämme kiitospuheen ja että miehei hoitaa sen.

Mieheni ensin yksinkertaisesti kiitti minua, kun olin mennyt hänen kanssaan naimisiin ja siten kiitti kaasoa ja bestmania avusta sekä juhlaväkeä molempien puolesta paikalle saapumisesta ja ilon päiväämme osallistumisesta. Hääalbumissa on kuva, jossa hän katsoo kauniisti minulle puhuessaan ja ja minä hymyilen säteillen takaisin...