Meidän vauva syntyi huhtikuussa ja kun ensimmäinen äitien päivä koitti niin ei muistanut minua millään lailla. Ennen äitienpäivää oli myös syntymäpäivänä eikä muistanut sitäkään. Myöskään sairaalaan ei tuonut lapsen synnyttyä kuin kukkasen. Jotenkin jäänyt vähän vaivaamaan, että eikö arvosta lainkaan minua lapsensa äitinä.
Odotuksen lopusta pari viimeistä viikkoa olivat raskaat ja jouduin käynnistyksen vuoksi sairaalaan. Siellä mieheni kävi katsomassa joka päivä, oli muutaman tunnin. Synnytyksessä myös mukana. Vieriosastolla jouduin olemaan 5 päivää ja siellä mieheni vietti joka päivä lähes 2-8 tuntia. Melkein heti kotiutumisen jälkeen lapsemme joutui lasten osastolle jossa minä imettävänä äitinä vietin myös päivät ja yöt. Mies kävi myös tuolloin joka päivä meidän luona, ollen 6-8 tuntia. Noina aikoina saamastani tuesta olen erittäin kiitollinen enkä osannut tuossa vaiheessa hirveästi lahjojen perään odottaa. Jälkikäteen sanoin, että olen hieman pettynyt, että et muistanut mitenkään. Mies siihen, että kun on viettänyt kaikki päivät täällä osastolla ja huolehtinut kodista ja muusta, niin ei ole ehtinyt. Totta tosin sekin, mutta mitä mieltä te ootte.
Odotuksen lopusta pari viimeistä viikkoa olivat raskaat ja jouduin käynnistyksen vuoksi sairaalaan. Siellä mieheni kävi katsomassa joka päivä, oli muutaman tunnin. Synnytyksessä myös mukana. Vieriosastolla jouduin olemaan 5 päivää ja siellä mieheni vietti joka päivä lähes 2-8 tuntia. Melkein heti kotiutumisen jälkeen lapsemme joutui lasten osastolle jossa minä imettävänä äitinä vietin myös päivät ja yöt. Mies kävi myös tuolloin joka päivä meidän luona, ollen 6-8 tuntia. Noina aikoina saamastani tuesta olen erittäin kiitollinen enkä osannut tuossa vaiheessa hirveästi lahjojen perään odottaa. Jälkikäteen sanoin, että olen hieman pettynyt, että et muistanut mitenkään. Mies siihen, että kun on viettänyt kaikki päivät täällä osastolla ja huolehtinut kodista ja muusta, niin ei ole ehtinyt. Totta tosin sekin, mutta mitä mieltä te ootte.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Meidän vauva syntyi huhtikuussa ja kun ensimmäinen äitien päivä koitti niin ei muistanut minua millään lailla."
on se rankkaa vauvalla ku jo kuukauden ikäisenä pitäis muistaa äitiä paketeilla :):)
no ei vaan, kyllähän ne lahjat olis ollu mukavia, mutta kaatuuko se maailma nyt niihin? totta, mies on hoitanut kotianne ja ollut teidän kanssanne sairaalassa, päässä varmaan pyörii kaikennäköistä uutena isänä, joten voi varmaan tällä kertaa antaa anteeks.?
perään ruikutusta!
Ensinnäkin miehet eivät vain aina osaa, eikä tiedä mikä olisi sopiva lahja. Varsinkaan naiselle joka oikein vaatimalla vaatii lahjoja itselleen. Eikö se rakkaus riitä. Ole hyvä ihminen onnellinen että sinulla on noin hyvä ja kykenevä mies joka tuki ja vietti aikaa kanssasi sairaalassa. Kertoo myös siitä, että välittää lapsestaan ja sinusta.
"Myöskään sairaalaan ei tuonut lapsen synnyttyä kuin kukkasen."
Minä kysyn, että mitä olisi pitänyt tuoda??? Kultatimantteja roppakaupalla vai?
Synnytys on saanut myös miehesi ehkä hieman hajamieliseksi. kokemus on ollut hänelle tasan tarkkaa hurja ja jäänyt ehkä kaivelemaankin. Myös isäksi tulo on miehelle uutta, aivan samoin kuin naiselle. Vaikka sinä sen kovemman työn teit ja teet vieläkin, niin on se mieskin sen eteen kaikkensa kai tehnyt. Ja kun luonnonlaki on, että mies ei synnytä!
Minusta hänen vastauksensa:
"Mies siihen, että kun on viettänyt kaikki päivät täällä osastolla ja huolehtinut kodista ja muusta, niin ei ole ehtinyt. "
kertoo todella paljon. Hänellä on ollut muuta ajateltavaa....Sinä ja lapsi ja teidän hyvinvointi!!! Maalliset mammonat ei siinä kohtaa kiinnosta!
"Hänellä on ollut muuta ajateltavaa....Sinä ja lapsi ja teidän hyvinvointi!!! Maalliset mammonat ei siinä kohtaa kiinnosta! " tästä!
Ap. voisi miettiä oikeasti mistä tässä maailmassa kannattaa ruikuttaa. Ukko raukka!
tavara/mammonaa ruikuttavia, eiköhän puolisolla ole muutkin asiat mielessä kuin se että: minkähän timanttitiaran ostan naiselleni.
tuossa asiassa kyllä lapsen terveys ja sinun hyvinvointi on mennyt hienosti krääsän edelle, hyvä mies sulla joten älä siellä valita vai onko rikkaudet ja omaisuuden haalimiset noussu päähän??
itse ainoa mitä odotan äitienpäivänä on se että saisi vähän kauemmin nukkua ja aamukahvi sänkyyn en muuta....tsiisus mikä humoristi äiti meillä täällä
niin lähetä mulle!
mies saattaa jättää lapsetkin, eikä muista heitä ikinä, ja unohtaa heidän olemassaolonsakin! Näin
kävi meille! Harjoitusta hei...!
että olet ollut miestäsi kohtaan kiittämätön paska ! Uskomatonta että kaiken tuon huolenpidon jälkeen ilkiät valittaa jostain äitienpäivämuistamisesta. Pientä rajaa vaatimuksissanne nuoret äidit. Sinulla kuulostaa olevan aivan liian kiltti ja huolehtiva mies. Et ole ansainnut sellaista jos käyttäydyt noin !
Itsekästä, typerää ja lapsellista. Yäk !
Tää vastaus on provoa huipussaan. tai katkeran vanhan akan panettelua, kun on itse hyysännyt lapset maailmalle "yksinäisessä" suhteessa.
Mä uskon, että miehet ajattelee enemmän kokonaisuutta tyyliin "hitto vie mä puolustan sua ja rakastan sua, no matter what", mutta pikkuseikat jää huomioimatta. Mitä jos sanoisit ukolles, että mä arvostaisin kovasti sitä, että kun toukokuun toisena sunnuntaina on aina äitienpäivä, ni sä muistaisit mua silloin. Uskoisin, että muistaa jatkossa. (syndet ja muu on asia erikseen. Mun ukko ei viekään muista mun syndejä ja hyvä kun muistaa lasten). Kaikki ei muista merkkipäiviä / kaikkilla ei oo numeromuistia. Ne on ne päivittäiset pienet asiat, jotka merkkaa ja viime kädessä se, että uskoltaa sanoa avoimesti tunteistaan. (jankuttaa ei tarvii ja jokaisen saman asian muistaminen, minkä itse muistat on mahdotonta)
mun mies ei tuonut mitään pojan synnyttyä. Olin joulun yli sairaalassa, eikä tuonut joululahjaakaan. Hän oli kanssani sairaalassa enkä olisi edes tarvinnut.
Äiienpäivänä hän vei syömään. Ei lahjaa. Toisaalta en lahjoja häneltä odota. Äitienpäivänä olisi riittänyt aamukahvin, minkä sainkin.
Minun mieheni ei ole koskaan ostanut lahjoja. Toisaalta hän on sen avoimesti sanonut, että hänen on vaikea löytää ja kyselee etukäteen mitä haluaisin. Eikö sanalliset lahjat riitä? Onnittelut, pusu, aamukahvi, tai jotain huomaavaisuutta ole tarpeeksi.
Mutta kuka muistaa isejä? Enpä ole kuullut, että useinkaan vaimo/ nainen ostaisi miehelleen lahjoja lapsen syntyessä.
Kyllähän miehetkin joutuvat paljon kestämään, kun kuuntelevat naisten hormoonimyrskyjä odotusajan. Ja lapsenhan hekin saavat:)
lahjonut sinua äitienpäivänä, niin saanen muistuttaa, että sinä et ole miehesi äiti.
Toivottavasti miehesi pääsi äitienpäivänä käymään oman äitinsä luona viemässä hänelle lahjan. Pääsikö?
Voi ihmettä, eipä ole vielä juolahtanut edes mieleenikään, että mieheni olisi voinut tuoda jotain kukkaa tai lahjaa minulle sairaalaan!Jotenkin se oli niin yhteinen kokemus, että lähinnä aattelin että joku vierailija tuo varmaan kukkia tms., mutta en todellakaan odottanut mieheltä mitään, se olisi ollut turhaa, mutta nyt jälkikäteen aatellen mukava YLLÄTYS meikäläiselle. Synttärilahjoist ollaan puhuttu ettei pahemmin ostella toisillemme ellei nyt toinen jotain tosi hyvää ideaa saa, enkä äitienpäivänä saanut mitään, nautittiin yhdessäolosta...Mukavaltahan ja rakastavaltahan tuo miehesi vaikuttaa, ehkä hän vain aattelee samalla tavalla kuin me. Jos asia on sinulle tärkeä ja koet, että nuo em. asiat liittyvät rakkauteen olennaisesti, kerropa avoimesti tunteistasi miehellesi ja juttele enemmän, ja kyselepä noita mieltäsi vaivaavia asioita mieheltäsi. Olet ilmeisesti kasvanut erilaisessa perhekulttuurissa kuin miehesi...Noi lahjakuviot pitää jutella selviksi ettei tuu pettymyksii..
Ehkä sun miehes on vaan ihan pyörryksissä vauvan syntymästä...onko ennen muistanut synttäreitä tms?
Ja sitten noista lahjoista, niin mun mies toi ruusukimpun sairaalaan ja osti mulle kotiin pääsyn jälkeen hopeisen sormuksen...ikäänkuin kiitokseksi. Ehkä se on jonkun mielestä kummallista, mutta eipä se mua haittaa :)
Niinja äitienpäivälahjaks sain korvikset...
Ja jos ei olisi äitienpäivänä mitenkään muistanu olisin varmaan tirvassu turpaan...ei vaineskaan, mutta olisin kyllä loukkantunut.
Muistanhan minäkin mieheni synttärit ja muut päivät(sai pikkuisen lahjankin jo viime isänpäivänä, vaikka vaavi viihtyi masussa joulukuun puoleen väliin).
Mun mielestä isät huolehtii äitienpäivälahjoista tms. niin kauan kun lapset ei siihen kykene!
Niin sen takia täällä kyselin, kun meidän kotona on opetettu muistamaan ihmisiä. Kyseessä ei olekaan se, että tarvitsisi muistaa ihan hirveän kalliilla lahjoilla vaan että muistaa. Mieheni suvulla ei ole tapana muistaa mitenkään ketään, anoppini ei esim. koskaan ole muistanut minua syntymäpäivänäni vaikka tietää varsin hyvin että meidän äiti on muistanut hänen poikaansa aina.
Itse kokosin isukille työllä ja vaivalla isyyspakkauksen ja olen muistanut aina hänen synttärinsä tms.
Tuli vain sellainen olo etten ole minkäänlaisen lahjan arvoinen. Sanoo vaan, että mikset osta mulle. Se ei pidä paikkaansa, sillä muistan kyllä häntä.
Niin kuin sanoin olen jälkikäteen asiaa miettinyt ja tullut tulokseen, että mieheltäni sairaalassa oloaikana saamani tuki oli tärkeä. Harva mies olisi siellä sairaalassa noinkaan pitkiä aikoja viihtynyt. Täällä vaan kerran luin sellaista viestiketjua missä naiset luettelivat mitä miehet olivat ostaneet vauvan syntymästä ja tuli pettymys kun ajattelin onko oma mieheni ainoa, joka ei muistanut mitenkään. Tiedän silti, että kaikista paras lahja minulle on meidän yhteinen rakas, tarve lapsi.
vähän erilaisesta perheestä kumpikin.
"Mieheni suvulla ei ole tapana muistaa mitenkään ketään, anoppini ei esim. koskaan ole muistanut minua syntymäpäivänäni vaikka tietää varsin hyvin että meidän äiti on muistanut hänen poikaansa aina. "
hah hah, pientä katkeruuttako, voi jeesus.
Tee miehelles selväks että sinä haluat lahjoja, mutta älä ihmettele jos miehes sanookin sinulle ja tekee selväks, että ei halua lahjoja ostaa. Kumman teijän suku on oikeassa...?
että kumman suku oikeassa? voi jösses!
Mun mielestä muistaminen on kohteliasta, ja olen todennut että esim kehujen antaminen voi olla erittäin vaikeaa, ikäänkuin se olisi "itseltä pois". Ehkä heillä ajatellaan lahjoista hieman samoin?? Ken tietää. Asia ei ole minun mielestä suuri mutta ymmärrän jos se ap:ta vaivaa.
tepposiaan teikäläisellä. Ei tuo vielä tee miehestä huonoa isää eikä aviomiestä. Olette olleet kaikki tiukoilla ja sinulla on varmaan hormonien vuoksi tunteet pinnalla. Älä tee tikusta asiaa, teille tulee vielä monta ihanaa äitien- ja isienpäivää.
Miehet ajattelevat hyvin käytännöllisesi. Eikö olekin tärkeämpää, että arki pyörii hyvin kuin se, että yhtenä päivänä vuodessa saat ruusun ja pienen lahjan?
oikein paljon onnea uudesta vauvasta! Älä siitä ukkelista murehdi, ne on tuollasia. Meillä ekat kolme vuotta totutti minut kultaan ja sormuksiin. Viimeiset neljä vuotta hän ei ole muistanut edes kaikkia merkki-päiviä. Ei niin vakavaa, anna takasin jos helpottaa ;)
viestejä kun luin niin tulipas sellanne olo et suurin osa oli tosi katkeroituneita äitejä,jotka eivät ikinä odottaneetkaan mieheltään mitään??
haloo,missä on itsenne arvostua,suomalaiset naiset??
Kyllä äitienpäivänä se on mies joka muistaa vaimoaan ja samoin taas isäinpäivänä lahjalla tai muulla huomionosoituksena, samoin vauvan syntyessä mies tuo kukkia yms. vaikka vauva on yhteinen,niin nainenhan suurimman osan tekee ja synnyttää sen,ei mies sitä synnytä.
Miten tosiaan arvostattte itseenne?? ette ollenkaan,viesteistä riippuen!ohhoh...
sitten pidä arvostaa ollenkaan. Ongelmansa ne ovat heilläkin. Älä huoli, varmaan se mieskin joutuu tulevaisuudessa synnyttämään ja feministiset virkkuukoukut saa silti kultasormuksen lahjaksi kun saivat lapsen. Voi jeesus.
mieshän on hienosti mukana koko ajan. Alku vauvan kanssa on ollut rankkaa ja se on heilunut tuntikaupalla mukana sairaalassa jne. Mitä ihmeessä oikein odotat? Onhan se hienoa muistaa äitienpäiväkin, mutta muistiko hän äitiäänkään? Ehkä se meni ohi, ehkä sillä ei ole merkitystä jne.
Tavallaan äitine päivä on vähän vinksahtanut sillä jos kyse on muistaa äitiä niin miksi miehet ostavat vaimolleen lahjoja? Osoitta akiitollisuutta lapsistaan? Ok. Jos tahtoo, mutta kyllä se äitienpäivä on varsinaisesti päivä vasta kun lapset tuo niitä korttejaan ja muuta askarettaan.
Jos yhtään lohduttaa niin en ole saanut yhtään kukkaa ukolta sairaalaan. Oikeastaan enpä ole osannut edes kaivatakaan. Yhtälaillahan hänestä tuli isä enkä ostanut sitä rankkua hänellekkään ja kun lapsia tuli lisää niin yhtä osallinen hän oli tapahtumaan. Oikeastaan näinä tasa.arvon aikoina isä unohdetaan tässä asiassa ihan kokonaan.
Tee nyt ihmeessä iso itsetunto ja arvostus asia tästä niin tulevaisuus on ruusuinen. Anna sen miehen korjata tilanne ensi vuonna jos tahtoo ja jos ei niin se on teidän perheen elämää se. Ota tai jätä.. Niin mutta älä ala pakottamaan sitä miestäsi muistamaan niitä synttäreitä jos ei ennenkään ja äitienpäiviä sillä siitä ei seuraa mitään hyvää. Tärkeämpää on kaikki jokapäiväinen kuin kerran vuodessa huomiointi!
unohdetaan tässä asiassa ja nainen nostetaan johonkin ihme jalustalle. Itelleä vaikeat synnytykset takana ja mies oli vierellä koko ajan. Oli aivan kauhuissaan kun minuun sattui ja mietti miten paljon vauvaan sattuu kun se sieltä ulos tulee. Hän oli järkyttynyt. Eikä kukaan minäkään huomannut kuin jälkeenpäin hänen järkytyksensä. Vaikka minä koin kivun, koki mies sen näyn, on sekin huomioitava.
Toki miehet ovat joskus ajattelemattomia, mutta niinpä näköjään me naisetkin.
Kun esikoistyttäreni oli syntynyt, isänsä tuli sairaalaan käymään parhaan kaverinsa kanssa ja molemmat olivat kännissä.
oli ja tullut sairaalaan katsomaan häntä synnytyksen jälkeen 2 kaverinsa kanssa. Kännissä kaikki ja oli sitten ensimmäiseksi kysynyt, että no repesiks. Voihan veljet! Onkohan näin sikoja nykymiehet enää?