Tyytäreni on 2vuotias ja biologinen isä ei ole ikinä halunnut tavata tytärtään vaikka olen itse hänelle monesti yrittänyt ottaa yhteyttä ja ehdottaa. Nyt hän puhuu ihmisille että minä en anna hänen tavata lastaa ja estän sen joka on valetta. kun tapaamis oikeutta ja sopimusta lähdetään tekemään lastenvalvojan luo voinko vaatia että isä tulee aluksi tapaamaan tytärtään meidän kotiimme että minä äiti olen läsnä koskä isä on aivan vieras ihminen lapselle?vai miten lastenvalvojat oikein suhtautuvat tälläisiin ns ehtoihin? entä jos emme saa sopua lastenvalvojan välityksellä niin katsooko oikeus sitten että on lapsen edunmuikaista että isä opettelee pikkuhiljaa tuntemaan lastaan niin että lapsi on alussa tutussa ympäristössä eikä niin että isä hakee vaan lapsen tuosta noin?
Tapaamisoikeudesta??!!
voinko vaatia
4827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
et isä tapaa lastasaan mun kotona mun valvonnassa ku ei se sitä syöttääkkää osannu eikä pitää sylis (luuli et särkyy)
kaks kertaa kävi ja sit rupes huutaa et mä en anna tavata lastaan..sopparit ja kaikki on eikä ukkoo näy. että niinkin voi käydä
en edes usko että hän haluaa oikeasti tavat tytärtään kunhan puhuu ihmisille että minä en anna hänen tavata lastaan on kai minulle katkera kaikesta menneestä.
Kuulostaa jotenkin niin kovin tutulta tuo että isä puhuu pitkin kyliä ettei äiti anna tavata lasta....enkä ole ainoa, etkä ole ainoa, joka on samaa kohdannut. Silti se jaksaa ihmetyttää, naurattaa ja vähän säälittääkin. Sillä kun vastuutaan väistänyt isä saa niin mukavasti ymmärrystä, sääliä ja jos hyvin käy, kermaakin päälle, kun selittelee sitä omaa saamattomuutaan muiden syyksi ;)
Yritä ensin puhua isän kanssa ihan (asialinjalla) tästä lapseen rauhallisesti tutustumisesta. En nyt muista alkuteksiäsi, mitä siinä oli, mutta muistaakseni ehdotit ensin lyhyitä tapaamisia ja lapsi 2v? Perustele vain lapsen parhaalla, ja että kunhan saavat ensin tutustua toisiinsa katsotte sitten jatkoa kaikille sopivalla, mutta ennenkaikkea lapsen kannalta parhaalla tavalla.
Ja sano isälle vielä, että toivot tämän suhtautuvan isyyteen ja lapsen luottamukseen sitten vakavasti ja hoitavansa sen vastuun jos siihen ryhtyy.
On lähes klisheenomaista, että etäisä sepustaa ettei lähi anna tavata lapsia. Kun isäntunteet yllättäen heräävät alkaa tekosyiden etsiminen kun pelottaa ja ujostuttaa mennä tapaamaan lasta.
Tuttunii erosi kun lapsi oli pieni. Isä ei oikein tajunnut että heillä oli yhteinen lapsi ennen kuin muutaman vuoden kuluttua. Ensin alkoi tavanomainen "äiti estää tapaamiset"turinointi.
Se ei kuitenkaan ollut taaskaan tota. Aluksi äiti asetti tiukan ehdon, että voi tulla katsomaan lasta lapsen kotiin. Pian saivat lähteä viettämään yhdessä muutamia tunteja. Ja vaikka kuinka pahat kielet olisivat erimieltä, oli isälle helpotus, että äiti piti vastuun langat käsissään. Isä oli epävarma pienen lapsen kanssa ja hoitotaito oli aluksi todella huteraa. Isä joutui oppimaan lapsen avuttomuuden ja hoidon ja jatkuvan valvonnan tarpeen. Nyt lapsi on pian 4v ja isä hakee lasta vapaasti yöksi tai pariksi. Homma sujuu ja lapsi pitää isästään valtavasti. Tämä isä löysi isyytensä ja antoi äidin pitää oman arvonsa lapsen elämässä eikä yrittänyt puskea äidiksi äidin paikalle.
Kun ehdotat lastevalvojille aluksi valvottuja ja/tai rajattuja tapaamisia he tuskin ovat sitä vastaan. Ennemmin se on tapa kun lapsella ja isällä ei ole aiempaa suhdetta. Jos isä on ihan ok ja sinulla on vilpitön pyrkimys antaa suhteen syntyä rauhallinen rajattu alku antaa paremman pohjan koko hommalle kuin kaikia raastava vuorokausia kestävä tapaaminen. Pidä vain pintasi ja luota omiin käsityksiisi siitä miten asia pitää hoitaa niin se todennäköisesti onnistuu;;))