Koskeeko se teillä vain ja ainoastaan mielenkiinnon kohteita?
Itse en koe järjestelmällisyyden tarvetta missään muualla kuin vain mielenkiinnon kohteissani. Tällaisia ovat esim. keräilyesineet ja kaikenmaailman muistiinpanot. Kämppäni voi olla hyvinkin epäsiisti, mikäli vain en ole sillä hetkellä innostunut siitä :)
Lisäksi jos saan esim. jonkun kirjan, minun on pakko lukea se kannesta kanneen tekijätiedot mukaan lukien! Ilman järjestelmällisyyttä en tunne esinettä/asiaa "omaksi". Tietenkin jos jokin juttu vaikuttaa ylitsepääsemättömän tylsältä, voi tämä "rakkaus" loppua hyvinkin pian kesken (ja sen myötä myös järjestelmällisyys).
Olisi mukava lukea mielipiteitä mistä vain järjestelmällisyyteen liittyvästä!
Itse en koe järjestelmällisyyden tarvetta missään muualla kuin vain mielenkiinnon kohteissani. Tällaisia ovat esim. keräilyesineet ja kaikenmaailman muistiinpanot. Kämppäni voi olla hyvinkin epäsiisti, mikäli vain en ole sillä hetkellä innostunut siitä :)
Lisäksi jos saan esim. jonkun kirjan, minun on pakko lukea se kannesta kanneen tekijätiedot mukaan lukien! Ilman järjestelmällisyyttä en tunne esinettä/asiaa "omaksi". Tietenkin jos jokin juttu vaikuttaa ylitsepääsemättömän tylsältä, voi tämä "rakkaus" loppua hyvinkin pian kesken (ja sen myötä myös järjestelmällisyys).
Olisi mukava lukea mielipiteitä mistä vain järjestelmällisyyteen liittyvästä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on osittain vähän saman kaltainen tilanne...
Kun tilatusta Aku Ankasta jäi numero puuttumaan, en ole pystynyt enää lukemaan myöhempiä numeroita. Taskukirjat kyllä kelpaa. Jos kysyt miksi en tiedä
kirjat luetaan pienintäkin pränttiä takakannessa myöten, keskeltä en voi aloittaa mitään, elokuvat jotka ovat ehtineet alkaa jo, vaikkapa alusta olisi mennyt vaivaiset 10 min.niin en halua katsoa sitä.
Kiinnostuksenkohteet ovat ykkösinä järjestyksenpidossa, koti saattaa siis vaikkapa työpöydän ympärillä olla ihan kaaoksessa.
kunhan kirjat on aihejärjestyksessä, kynät värien mukaan ja oikein päin purkeissa...jne listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
minun tapani. Koti on kuin murtovarkaiden jäljiltä, paitsi pari kertaa vuodessa, jolloin saan siivousvimman. Tai paremminkin, yleensä aikaa on niin vähän, että käytän sen mieluummin tuottoisaan työhön kuin siivoamiseen. Vieraita ei juuri käy, paitsi pari vanhaa tuttua, joten sitä sotkuisuutta ei tarvitse hävetä.
Kirjoitan kirjoja (jokunen julkaistu, monta työn alla). Aloitan kaoottisesti, kirjoittamalla rivin sieltä, toisn täältä paperilapuille tai koneelle. Jossain vaiheessa sitten alan koota niistä yhtenäistä juttua.
Olen hyvin systemaattinen joissakin asioissa. Jo parikymmentä vuotta olen pitänyt kirjaa jokaisesta centistä, jonka ansaitsen ja kulutan. Merkitsen päiväkirjaani heti jopa kadulta löytämäni kolikon! Sitten, kun on aikaa, laitan luvut spreadsheetille, ja vuoden lopussa tulostan luvut käyränä, ja vertailen sitä edellisiin vuosiin. Tämä on minulle jo niin juurtunut tapa, ettei se vie aikaa eikä energiaa, ja on hyödyllistä tietää, minne se raha menee, ja mistä sitä on tullut.
Pidän säilössä ystäviltä ja perheeltä tulleet kirjeet. Olen paniikissa, kun joku heistä kuolee - haluan heti hänelle kirjoittamani kirjeet. Yksityisyyteni haluan paljastaa vain sille, jolle kulloinkin kirjoitin. Joidenkin kirjeet olen kirjoittanut puhtaaksi. Ehkä myöhemmin tulostan ne muille perheenjäsenille, osana 'perhekronikkaa'.
Kirjoja luen sieltä täältä, ja jos tuntuu kiinnostavalta, aloitan alusta ja luen loppuun. Selailin juuri Tony Attwoodin viimeisintä, 'The Complete Guide to Asperger's Syndrome', ja se oli liian laaja teos luettavaksi kokonaan (kannattaa kyllä ostaa, jos saatte käsiinne - tosi hyvä!) yhdellä lainauksella. Lapsena luin usein romaanin lopun ensin, koska halusin nähdä, miten kirjoittaja saa asiat vietyä siihen pisteeseen.
En yleensäkään pidä yllätyksistä, vaan haluan ennakoida, ymmärtää, analysoida.
Kyllä se tuntuu koskevan vain kulloisiakin mielenkiinnon kohteita. Nuorena merkitsin joka aamun ja iltapäivän lämpötilan ylös ja piirtelin niistä käyriä.
Yksityiskohtana sisäisestä järjestelmällisyydestä tuli mieleen yksi tapaus. Lukiossa äidinkielenopettajamme yritti saada luokkamme kotiaineisiin tolkkua määräämällä meidät kirjoittamaan erilliselle paperille ensin aineen jäsentelyn. Unohdin kuitenkin tuon ohjeen ja kirjoitin kuten aina ennenkin ilman etukäteissuunnitelmaa.
Ennen tunnin alkua ja opettajan tuloa muistin unohtaneeni tehdä jäsentelyn ja kirjoitin sen hirveällä kiireellä etsien joka kappaleesta pääasian.
Opettajan luettua aineemme hän otti minun aineeni esimerkiksi siitä, että miten selkeä ja johdonmukainen aine syntyy kun on tehty ensin huolella selkeä jäsentely... Ehkäpä se jäsentely olikin, mutta ei tuossa paperilla vaan syvällä päässäni.
Usein teen jotain suunnittelua vaativia rakenteluhommia (mm. koneita tai järjestelmiä).
Kerran olin apuna remontoimassa siskoni perheen ullakkotilaa asuintilaksi. Kysymyksiin "Miten olet ajatellut tehdä tuon kohdan?" vastailin mm. että se on vasta huomisen murhe. Yöllä sitten saattoikin putkahdella hyviä ideoita.
Kun ajattelen muita puuhailujani sama pätee niihinkin. Jonkinlainen yleissuunnitelma on päässä niin, että uskaltaa ryhtyä rakentelemaan, vaikka yksityiskohdat olisivat vielä epäselviä. Harvoin joudun purkamaan jo tekemääni sen vuoksi, että suunnitelmiin tulisi muutoksia.
Onko muilla vastaavia kokemuksia kokonaisuuksien hahmottamisesta. Sitä kun on sanottu joskus assien heikoksi puoleksi.
mutta kokonaisuudet eivät hahmota assia
opiskellessa suunnittelemaan vaikka jotain kudottavaa kangasta, seinävaatetta tjms, menin ihan jumiin. Kerran sitten onnistuin opettajalta salassa aloittaa seinävaatteen, ja suunnittelin sen kutoessani. Piirsin suunnitelman jälkikäteen. Noin tein aina, ennenkuin opistossa joutui etukäteen suunnittelemaan, ja tuollaien työtapa sopii minulle. Sitä seinävaatetta kehuttiin!
suunnittelemaan jos asioiden haluaa toteutuvan.
suunnittelen työtä tehdessäni. Ainakin, kun on puhe taiteesta ja käsitöistä. Talon rakennus olisi hiukan eri juttu. Matkustaminenkin on aivan eri asia. Sen haluan suunnitella perinpohjin, ja kaiken menevän suunnitelmien mukaan. Sitten on angstia kun sattuu jotain, jota ei ollut suunnitelmissa.