Minulla ei le ollut kymmeneen vuoteen syytä elää. Minua ei haluta, eikä kutsuta mihinkään, ei koskaan. Minulla ei ole ketään, eikä mitään. Joku kun minut tunnistaa, niin kiusaa siitä, että olen aina näin. Nauravat minulle. En viitsi odottaa huomista tylsyyttä. En tee kenellekkään siinä väärin, että poistun.
Tapanko
Itseni?
7696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
###
Kipaiset juhannuksen jälkeen kirjastoon ja lainaat kirjan 'ihmisyyden rajalla'. Luulenpa että tuosta kirjasta löydät jotain, mitä tietämättäsi kaipaat.
Laita email-osoite niin eiköhän joku vastaa.
Niin... toki, jos oikein tajusin ettet kuitenkaan halua olla yksin, sinulla on kyllä mahdollisuus saada ystäviä ja kaikkea. Minäkin elän tätä turhuutta en edes tiedä miksi, ei niin että pelkäisin itteni tappamista... lähinnä koska en voi ikinä luopua mistään mihin olen tottunut, ja itsemurha tuntuu jotenkin niin säälittävältä luovuttamiselta mitä en ikinä voi tehdä (
ajatukset ja tunteet omasta tilanteestani. Mutta ajattelin vielä yrittää ainakin tämän kesän. Toivottavasti Sinäkin jaksat vielä.
hyvät ystävät heittäkö toivoanne metsään. Aina löytyy joku joka kuuntelee. Ainakin ammattinsa puolesta. Ja jos ei oo ketään niin aina voi löytää jonkun. Ja kirjat on aina, ne ei karkaa eikä hauku. Ootteko kokeilleet lemmikkiä ?
Terapiasta voisi olla apua. Kysele esim. paikkakuntasi mielenterveystoimistosta. Joku ihminen, jolle käyt säännöllisesti puhumassa asioitasi. Käyn itse Kelan tukemaa psykoterapiaa. Onpahan edes yksi ihminen, joka todella kuuntelee. Terapeuttini on käytännössä pelastanut elämäni. Älä kultapieni tee ainakaan mitääm itsellesi. Keskustelu ammatti-ihmisen kanssa on ainakin minua helpottanut.
Parempaa jatkoa sinulle!