Pyörtyminen

Muistaakseni muutaman kerran on hetkellisesti joskus on taju ollut mennä. Aika kauan on, mutta kuvailisin sitä olemisen tunteen korostumisena tai keskittymisen helppoutena, valoisuuden tai kirkkauden lisääntymisenä (?), kuuloaistin merkitys häviää, jos jotakin kuuluu on se kuin verhon takaa. Ehkä voisi sanoa että aistien tuottama tieto ympäroistöstä hiipuu ja keskittyminen on siihen mitä tapahtuu itselle. Rauha ja rauhallisuus ovat olleet tuntemuksia myös. Tämä on vielä kun tasapaino on jäljellä eli pystyy seisomaan pystyssä paikallaan. Kaatunut en ole eli en varsinaisesti vielä pyörtynyt.

Ylläoleva on liittnyt johonkin normaaliin kolhuun tai sellaiseen missä on jokin aiheuttaja. Lääkäriin ei ole ollut tarvis. Normaalia pyörtymistä. Eroaa nukahtamisesta paljon. Nukahtamisewn hetken määrittäminen on aika vaikeata. Jossakin vaiheessa on vain sammunut.

Haluaisin kuulla muidenkin kuvauksia.

taju vain hävisi, kuulin vielä kolauksen, kun tavara putosi kädestäni, en kaatunut, kun olin istumassa. Jälestäpäin tosi epämukava olo ja jano.

Olin katsomassa siskoani sairaalassa, kun

1.Itselläni tuli kova nälän tunne(vaikka sokerit 5.4)->Alkoi kutittamaan joka paikkaa

2.Kaikki meni kelta-siniseksi ja äänet tuli ns. "kellarista"

3.Kaikki meni pimeäksi ja siitä en muista sen enempää, että makasin seuraavana sairaalan vuoteessa
Syynä kaikkeen oli varmaankin hapen puute... Tuon jälkeen tuli kova päänsärky(lähinnä otsassa), joka kestikin seuraavaan päivään.

ps.kaikki tapahtui eilen 15.tammikuuta 2009

Voisiko joku auttaa? 13-vuotias tyttäreni tekee jotain "happihumalaa" vähän väliä. Siinä siis hengitetään syvään ja toinen painaa jotenkin rintakehästä, ja siinä sitte pyörtyy hetkeksi. Olen kuitenkin käskenyt tytärtäni lopettamaan sen touhun, sillä minua pelottaa, että hänelle sattuu jotain. Onko tämä happihumala vaarallista? Ja miten saisin tytön lopettamaan sen?

Itse olen pyörtynyt pari kertaa, ja molemmilla kerroilla tuntuu kuin olisi helvetti irti pyörtymisen ajan. Se kestää vain määrättömän määrän sekunteja, mutta kokemus on vertaansa vailla. Saattaa kuulostaa liioitellulta, mutta mieluummin paiskaisin vaikka vasaralla peukalooni kuin kokisin sitä. Sitä voisi kuvata jotenkin seuraavasti. Pyörtymisen aikana:

- Joka paikka on täynnä maksimaalista ahdistusta
- Mitään ei kehon osaa ei voi liikuttaa
- Hengittää ei pysty
- Koko keho on täynnä äärimmäistä pahan olon tunnetta ja paniikkia
- Huutamaan ei pysty, vaikka se olisi ainoa juttu mihin haluaisi käyttää kaiken energiansa
- Silmissä näkyy lähinnä vain tyhjyyttä tai jotain epämääräistä
- Ympäristön äänistä ei saa mitään selvää, ne kuuluvat todella voimakkaana katkonaisena sekamelskana

Pyörtymisistä jatkossa tuskin on pelkoa, mutta olisi kiva tietää, mistä tuo johtuu. Ainakin sitten kun kupsahdan viimeisen kerran, voisin siirtyä tuosta olotilasta rauhallisemmille vesille mahd. nopeasti tai parhaillaan skipata vaiheen kokonaan. :))

Rajakokemuksiin / muuhun kuolemaan liittyvään tuota lienee kuitenkaan turha rinnastaa, sillä näkisin, että olen noissa tilanteissa käynyt vain pyörtymisen rajalla, mikä on tietääkseni vielä hyvinkin pitkän matkan päässä fyysisen kehon kuolemasta.

Tietääkö kukaan, mistä tuollainen voi johtua?

Pyörryin ensimmäistä kertaa reilu 2 vuotta sitten, muistan tilanteen vieläkin kuin eilisen. Nousin sängystä aamulla ylös ja olin yksin kotona silloin. Kävelin huoneestani ovelle ja sitä kautta eteiseen eli reilu 2 askelta, ovelle kun olin päässyt niin vintti pimeni ja romahdin vain maahan, sitä ennen tunsin kuin jalat pettäisivät alta ja tutinaa. Heräsin siinä hetken kuluttua, ja ihmettelin mitä oli tapahtunut ja tajusin lyöneeni pääni eteisessä seisoneeseen pyörään, ja mukava mustelmahan siitä päähän tuli. Toisinaan meinaan edelleen pyörtyä, että jalat tutisee ja tuntuu kuin kaatuisin, mutta olen aina saanut jostain kiinni ja pidettyä itseni tajuissa. Joskus tämä toistuu monesti viikossa joskus saatta mennä kuukausikin ilman melkein pyörtymistä, mutta kerran olen vain kunnolla pyörtynyt. Lääkärissä en käynyt.

Pyörryin eilen. Menkat menossa, saattoi johtua siitä (plus olin just heränny). Kävin vessassa normaalisti. Siinä pöntöllä sitten alko näkö ja kuulo lähtemään, huimaamaan, päätä särki ja oksetti. Sain hoidettua hommat (kädetki kerkesin pesemään viereisessä lavuaarissa). Vedin housut jalkaan ja nousin ylös.. Pyörryin heti. Heräsin vaan lattialta sitten. Mummi oli murtautumassa vessan ovesta sisälle. (Mä myös törmäsin vessan oveen). Ei oo nyt mitään muuta ku lonkka kipeenä (rysähin suoraan se eeltä lopulta kovalle lattialle). Särki päätä ihan jumalattomasti koko loppupäivän. Huomasin sit illalla että kuumetta 38,5 astetta (olin vähän yli viikko sitten viikon influenssassa. Se tais tulla takas).