Moi!
Opiskelen atk-kurssilla. Kurssimme ohjaaja on aivan ihana tyyppi, oikea symppis.
Nykyään olen huomannut hänen suhtautuvan minuun toisin, kuin muihin kurssilaisiin. Kun hän tulee neuvomaan minulle jotain, hän tulee lähelle, häne äänensä pehmenee ja muuttuu jotenkin sameaksi.
Jäämme joskus juttelemaan kurssin jälkeen...
Normaalisti hän on hyvin nauravainen ja puhelias, mutta jutellessaan kanssani hän jotenkin vakavoituu...
Voiko sähkön kahden ihmisen välillä tuntea? Ilma muuttuu jotenkin paksummaksi, en osaa sitä sanoin kuvailla...
Hän myös saattaa kallistaa päätään, kun nojaa pöytääni vasten, on jotenkin hellempi kuin muita kohtaan...Äh, tää kuulostaa idioottimaiselta, en osaa selittää...
Toisinaan hän ikäänkuin ryhdistäytyy, ohittaa minut ja kiinnittää huomiota enemmän muihin oppilaisiin.
Mikä kertoo ihastumisesta? Mitkä eleet jne?
Opiskelen atk-kurssilla. Kurssimme ohjaaja on aivan ihana tyyppi, oikea symppis.
Nykyään olen huomannut hänen suhtautuvan minuun toisin, kuin muihin kurssilaisiin. Kun hän tulee neuvomaan minulle jotain, hän tulee lähelle, häne äänensä pehmenee ja muuttuu jotenkin sameaksi.
Jäämme joskus juttelemaan kurssin jälkeen...
Normaalisti hän on hyvin nauravainen ja puhelias, mutta jutellessaan kanssani hän jotenkin vakavoituu...
Voiko sähkön kahden ihmisen välillä tuntea? Ilma muuttuu jotenkin paksummaksi, en osaa sitä sanoin kuvailla...
Hän myös saattaa kallistaa päätään, kun nojaa pöytääni vasten, on jotenkin hellempi kuin muita kohtaan...Äh, tää kuulostaa idioottimaiselta, en osaa selittää...
Toisinaan hän ikäänkuin ryhdistäytyy, ohittaa minut ja kiinnittää huomiota enemmän muihin oppilaisiin.
Mikä kertoo ihastumisesta? Mitkä eleet jne?
Vastaukset 9
Vanhimmat
oo ihan selvää. onko pakko kirjotella tänne tuollaista imelää juttua joka kuuluisi vain teidän kahden väliin.......
ihan kirjaimellisesti jonkun ihmisen läheisyydessä.Mutta herkästi voi myös harhautua kuvittelemaan puolet liikaa.Tai kaiken.
Minäkin harhauduin pahemman kerran.Olisin voinut vannoa että eräs ihminen vaistoaa myös sähkön mikä tuntui samassa tilassa ollessamme.
Katseet tuntui ihan vatsanpohjassa asti.Ja olisi tehnyt mieli upota niihin silmiin.Olin ihan lätkässä.Kemia melkein löi ällikällä.
Aikani ilmapiiristä nautittuani ja kärsittyäni päätin että helpottaakseni oloani aloin hiukan valaista toiselle ajatuksiani.Vaikkakin elämäntilanteemme ei mitään voisi salliakkaan.
Se oli virhe.Olisi pitänyt pitää kaikki omana tietona.Paljastuksista seurasi vaan vaivautuneisuutta puolin ja toisin.En tiedä tunsiko toinen mitään.Kun ei suoraan sano mitään.Olen kuvitellut olevani hyvä ihmistuntija mutta niinpä vaan harhaannuin minäkin.
Ja jos sulla on vielä kurssia jäljellä ja teette yhdessä töitä ,Harkitse tarkkaan!!
Mutta jos olet rohkea, niin pidän peukkuja sulle.Pokaa jannu :)
Hyvää juhannusta sinull ja kiitos vastauksesta!
Kuule, minäpä luulen, että vaistosit aivan oikein tuon sähkön ja kiinnostuksen. Voin melkein väittää, että naisen vaisto on miltei pettämätön näissä asioissa. Miehet tuntuu joskus olevan täysiä pahvipäitä jotka eivät huomaa mitään, vaikka rautalangasta vääntäisi ; ).
Miehet tuntuvat vain usein säikähtävän näitä suoria tunnustuksia.Eli välillänne on varmasti ollut kemiaa, mutta yleensä kun asia sanotaan ääneen, mies jostain syystä säikähtää ja perääntyy.
itselläni ei todellakaan elämäntilanne sallisi näitä juttuja.Olen nimittäin naimisissa. Siksi tää niin tuskaa onkin, kun yrittää pitää järjen päässä ja tunteet kurissa. Silti kurssi jatkuu vielä pitkään ja on tässä tunteissa pitelemistä...Kaiken huipuksi olemme kuin sielunkumppanit-kiinnostuneita täsmälleen samoista asioista-jopa sellaisista jutuista, jotka ovat melko harvinaisia. Eli ei tyyliin "olen kiinnostunut lukemisesta" vaan sellaisista asioista, joista olen luullut suunnilleen yksin olevani innostunut. Pelottavaa.
kuten myös hänkin.Jos olisi ollut erilainen elämäntilanne ,luultavasti olisin vain suoraviivaisesti toiminut .Ja jotenkin uskon että toisesta ei olisi ollut vastustelemaan..Vaistosin kyllä kiinnostusta mutta ehkäpä hän oli herrasmies..
Mulla on ihan sama juttu ja samat kysymykset kuin sulla! Käyn kurssilla, jonka ohjaaja - ihana komea nuori mies - toimii aivan samoin. Iik! Voisikohan olla toivoa ihastumisesta? Vai ovatko aivoni sumentuneet kun olen itse niin kovin ihastunut häneen? Että tulkitsen kaiken hänen toimintansa siten, että se voisi mahdollisesti merkitä jotakin... "Sinä tarjosit salmiakkia, minä hölmö panin peliin koko elämän" (Liisa Akimof)
Vai onko hän oikeasti ihastunut minuun? Hän esimerkiksi: kiusoittelee minua ja kertoo henk.koht asioistaan, viipyy luonani pitempään kuin muiden kurssilaisten, katselee minua silmiin, kysyy minulta kaikenlaisia kurssiin liittyviä käytännön asioita, pohtii kurssiohjelmaa kanssani, antaa muidenkin huomata että tunnemme toisemme jotenkin paremmin, neuvoo yksityiskohtaisesti, etc.etc.etc.! Ja ilmassa on sähköä ja äänen paksuuntumista myös! Ja välillä hänkin ohittaa minut ja yrittää olla enemmän muiden kurssilaisten kanssa, mutta palaa aina lopulta luokseni, jopa entistä innokkaammin... :)
Hyvänen aika! Voisiko nyt olla niin, että ohjaajamme ovat ihastuneet meihin?
Mutta: miten tästä eteenpäin?
Moi ja hyvää juhannusta sinulle!
oon sitä mieltä, että naisen vaisto on aika pettämätön näissä asioissa.Eli jos rupeaa tuntumaan, että tässä on nyt jotain enemmän, niin todennäköisesti näin onkin.
vaikea kirjoittaa täällä näin julkisesti näistä jutuista, kun pelkää, että ko.henkilö saattaa lukea näitä, enkä oikein välittäisi "paljastua".
Mutta jotain juttuja voisin miehen käytöksestä tähän "listata":
-todellakin tuo äänen pehmeneminen ja "sameneminen".
-on yleensä hauska ja nauravainen kaveri-suhtautui koko kurssiin alussa juuri niin-nauroi, vitsaili. Nyt kuitenkin vakavoituu, kun juttelee kanssani. Jos puhun hänelle syvällisempiä, vakavoituu, menee jotenkin mietteliääksi
-ilma välillämme väreilee, sähköistyy, kun hän tulee lähelle
-kehuu minua aika usein muun luokan läsnäollessa-lähinnä tapaani esittää asioita jne.
TOISAALTA:
-kun huomaa, että "nyt tilanne sähköistyy", saattaa seuraavina päivinä olla hyvinkin neutraali, jotenkin ohittaa minut.
Olisi muuten kiva keskustella näistä jutuista enemmänkin-esim sähköpostin välityksellä.
Mielestäni sinunkin kohdallasi taitaa olla niin, että kurssin ohjaaja taitaa olla sinuun ihastunut.Näin sanoo naisenvaistoni ; )
Olen myös huomannut, että saattaa heittää minulle henkilökohtaisista tunteistaan jotain tyyliin-"mua tällainen ja tällainen juttu liikuttaa ja satuttaa" jne. Tämä yleensä silloin, jos jäämme kahden.Olemme muutaman kerran jääneet kahden kurssin jälkeen-hän jää mielellään juttelemaan asioista.
Toisaalta sitten taas puhuu tulevaisuudensuunnitelmistaan ja siitä, mitä aikoo elämässään tehdä eikä tunnu yhtään haikailevan, että kurssi tulee loppumaan emmekä tapaa ehkä enää ikinä.
Huh, on tää vaikeeta.
Heips karlanda!
Taas lisää samanlaisia kokemuksia! Vau... minunkin tapauksessani
- hänen äänensä vakavoituu ja hän katsoo minua silmiin todella syvälle kun puhumme jostain kurssin teemasta. Aivan kuin se olisi hänelle maailman tärkein asia juuri sillä hetkellä
-Toisaalta hän juttelee minulle - enemmän kuin muille - myöskin kaikkea leikkisää ja ns. naurattaa minua :) Ja minä ihailen häntä ja ällistelen kuinka hyvin hän kaiken osaa :)
- Hän on selvästi ilahtunut läsnäolostani, ja jos en ole paikalla, hän huomaa sen ja kuittailee asiasta myöhemmin niin että kaikki sen kuulevat :) iik...
- Keskustelumme aiheet ovat useimmiten henkilökohtaisia. Sitten kumpikin yhtäkkiä ikäänkuin "säpsähtää hereille" että "ai niin, tällä kurssilla on joku teemakin" :) ja puoliksi nolaantuneena hän jatkaa seuraavien kurssilaisten luokse ja minä jään posket punaisina opintojeni äärelle.
- Kurssin oikea sisältö alkaa olla jo sivuseikka. Mutta olen myös oikeasti kiinnostunut aiheesta, ja hän tyytyväisenä on huomannut sen ja samoin edistykseni. Ja kuinka paljon tikusta saakaan asiaa. :)
- Sitten kurssin loputtua jäämme vielä pihalle potkiskelemaan yhdessä kiviä... ihan kuin pitäisi sanoa vielä jotakin muttei kumpikaan pysty eikä kykene! :)
-Hänkin huomaa joskus ns. menneensä liian pitkälle ja vetäytyy seurastani. Mutta sitten hän saattaa seuraavalla tunnilla suorastaan "tunkea syliin" ts. on todella mielissään läsnäolostani ja osoittaa sen. Tai "hylättyään" minut hetkeksi, hän saattaa yhtäkkiä tunnilla tulla luokseni ja kysyä/kertoa jotakin todella henkilökohtaista.
Iik, iik! Vai onko tämä kaikki sittenkin yleismaailmallisesti tyypillistä ihastuksen aiheuttamaa harhakuvitelmaa? Uskon, että kaikki ihastuneet ihmiset tarttuvat kohteensa pienimpäänkin sanomiseen ja tekoon ja tulkitsevat sen parhain päin. Ja jospa ne kurssien ohjaajat ovat vain ystävällisiä? Kautta maailman sivun on ihastuttu opettajiin....
TÄTEN
julistankin tässä avoimen kyselyn kaikille tämän lukeville ihmisille! Kertokaa lisää ihastumisesta opettajaan! Onko se ollut molemminpuolista kuten me toivomme, vai yksipuolista? Ja ennen kaikkea, mitä nyt pitäisi tehdä?
Ja niin karlanda, aiheesta olisi kiva keskustella meilin välityksellä privana :) Mutta miten se tehdään?
Hei..
olen edelleen sama "irisemma" vaikka tämä tuleekin jostain syystä nimettömänä - tietokoneet ovat hankalia.
Mutta asiaan: minäkin olen naimisissa - mutta eroamassa - ja ohjaaja tietää sen! Mutta pahinta kaikesta: hän on itse avoliitossa :( Hän ei puhu avovaimostaan mitään, joten en tiedä onko hän onnellinen vai ei, kihloissa ei ole ainakaan (vielä). Joten vaikka hän olisi minusta kiinnostunut, niin "tiellämme" on tällaisia raskaita esteitä. Niiden ohittaminen on ehkä hänen mielestään mahdotonta. Ehkä hän vain tykkää flirttailla!
Eikä hänkään vaikuttanut erityisen surulliselta kurssin loppumisesta! Vaikka voi olla, ettemme näe toisiamme enää ikinä. Nämä asiat mutkistavat tätä suurta rakkautta pahemman kerran. Kuitenkin kurssilla on flirttailtu rankasti! Kaikki kokemani ei ole kuvitelmaa... Mutta onko se ollut hänelle pelkkää "supliikkimies pitää hauskaa kivan naisen kanssa" -retoriikkaa?
Voi sentään.