"Pohjola-yhtiön toimitusjohtajalla ja Paloheimo-suvun omaisuuden luojalla (ja suurelta osin myös sen tuhonneella) K.A. Paloheimolla oli viisi lasta. Näistä yksi nai Jean Sibeliuksen, toinen Pekka Halosen ja kolmas Eero Järnefeltin tyttären. Suvut olivat tiiviissä kanssakäymisessä. Tuusulan Rantatien taitelilijaympäristössä pohjustetut liitot lienevät olleet onnellisia, joskin Paavo Paloheimon nainut Anni Halonen myöhemmin jätti hänet ja karkasi taidemaalari Antti Favenin kanssa.
Intiimejä suku- ja perheasioita ei Teemu Keskisarjan kirjassa käsitellä kuin ohimennen, mutta kaikesta päätellen niistäkin olisi aivan oman romaaninsa aiheeksi. Kirjan alaotsikon mukaisesti kirja käsittelee ennen muuta Paloheimojen liiketoimia ja osallistumista politiikkaan. Ne liittyivät oleellisesti toisiiinsa, sillä vanhemmat Paloheimot, ennen muuta Lopen kirkkoherran Henrik Branderin pojista vuonna 1862 syntynyt K.A. (Karl Alfred), vuonna 1864 syntynyt H.H. (Hjalmar Gabriel) ja vuonna 1868 syntynyt Paavo, olivat Keskisarjan sattuvan nimityksen mukaan "afäärifennomaaneja", vanhasuomalaisen puolueen keskeisiä vaikuttajia jotka perustivat monipuolista liiketoimintaa nimenomaisesti suomalaiseen omistukseen ja noustakseen tasaveroiseen asemaan siihen saakka maan taloutta hallinneiden ruotsinkielisten sukujen kanssa.
Paloheimoilla oli vahvoja poliittisia ambitioita. He olivat näkyvästi mukana suomalaisen puolueen ja myöhemmin kokoomuksen toiminnassa. Sekä K.A. että H.G. Paloheimo pyrkivät yksikamariseen eduskuntaan ja jälkimmäinen tuli myös valituksi, ja toimi lyhyen aikaa elintarvikeasiain senaattorinakin Paasikiven hallituksessa. Se oli saksalaissuuntauksen aikaa, jota myös Paloheimot tukivat tehtyään vielä vähän aikaisemmin tuottoisasti bisnestä Venäjän sotatilauksilla. Sodan ajan hankkeisiin kuului myös taistelukaasutehdas Kajaanissa. Se oli kuitenkin Paavo Paloheimolle pettymys. Kuten Keskisarja kirjoittaa, "Kajaanin kaasu ei ehtinyt saksalaisten keuhkoihin".
Paasikiven senaatin kykyä ja halua torjua nälkää Suomessa rajoitti sitoutuminen Saksan kauppapolitiikkaan. Suomalaista voita vietiin Saksaan, mutta tuontimahdollisuuksia Saksan vihollismaista ei voitu käyttää. Senaattori Paloheimo ja suvun yhtiöt pyrkivät selluloosaleivällä ja muilla korvikekeksinnöillä lievittämään nälkää, mutta menestys oli vaisu. Kajaaniyhtiön hätäleivästä yhtiön nuohoojan kommentti kuului: "Kyllä se hyvä leivänjatke on, kun vaan muistaa käydä sairaalassa paskalla."
Paloheimojen yritysryppääseen kuuluivat suvun vaihtelevin omistusosuuksiin Kajaaniyhtiön lisäksi Rauma Wood, H.G. Paloheimo osakeyhtiö ja K.A.:n Arvi-pojan perustama alunperin nimellä Pankkiosakeyhtiö Paloheimo & K:nit perustama Vientipankki Oy sekä tukku pienempiä yrityksiä. H.G. Paloheimo kuoli v. 1919 ja Paavo kaksi vuotta myöhemmin, joten he eivät enää olleet todistamassa K.A.:n ja tämän poikien liiketoimien hiipumista ja päättymistä Vientipankin konkurssiin vuonna 1931.
Paloheimojen tärkein toimiala sahateollisuus oli erityisen konjunktuuriherkkää ja ajautui vaikeuksiin jo ennen 30-luvun pulakauden alkua. Muutamat suotuisat ja oikea-aikaiset sahapalotkaan eivät liiketoimia pidempään auttaneet. Keskisarja kertoo niihin liittyneistä aikalaisepäilyistä, mutta ne eivät koskaan johtaneet enempään. Vähällä selvisivät Paloheimot lopulta muistakin epäilyistä, vaikka Keskisarja käsittelee avoimesti ja peittelemättä lukuisia kyseenalaisia ja vähintäänkin nykyisten ellei jo silloisten lakien vastaisia menettelytapoja, joilla Paloheimot yhtiötään pyörittelivät. Silloisiakin lepsuja pankkitarkastusmääräyksiä surutta kiertänyt Vientipankki osti pörssikurssinsa tukemiseksi omia osakkeitaan ja rahoitti suotuisin lainaehdoin Paloheimoja. K.A.:n johtama Pohjola taas salli Vientipankin kerätä vakuutusasiamiespalkkioita toimilla, jotka Pohjola olisi huomattavasti tuottoisammin hoitanut suoraan itse.
Vientipankin konkurssissa K.A. Paloheimo menetti suurimman osan omaisuudestaan ja joutui luopumaan mm Rauma Woodin omistuksesta. Hän sai myös lähteä vastentahtoisesti Pohjolasta sekä Kansallispankin hallintoneuvostosta. Omaa vastuutaan tapahtumista K.A.:n oli vaikea tunnustaa ja hän piti konkurssipesän uskottuja miehiä nimenomaisina vihollisinaan, olihan heistä "osa kaikenlisäksi juutalaisia", kuten silloin vielä salonkikelposta antisemitismiä edustanut K.A. valitti.
Tiukimmin seurauksista sai vastata Arvi Paloheimo, joka joutui oikeudessa vastaamaan pankkimääräysten rikkomisesta. Raastuvanoikeus ensin vapautti hänet, mutta korkein oikeus tuomitsi hänet kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Sibeliuksen vävy ei kuitenkaan joutunut lusimaan, sillä presidentti Svinhufvud, jonka valitsijamiesehdokkaina parikin Paloheimoa oli ollut, armahti hänet vastoin oikeusministeriön ja hallituksen kantaa.
Vientipankin konkurssi pakotti uusimaan lepsuja pankkilakeja, Paloheimoihin kriittisesti mutta lojaalisti suhtautuneen KOP:n pääjohtaja Paasikiven harmiksi. Hän kirjasi päiväkirjaansa, miten "Vientipankki ('roskapankki') on aikaansaanut paljon pahaa" ja vaikuttanut uuden tiukan pankkilain säätämiseen.
Vientipankin konkurssista selvisi ilman seurauksia sen kolmijäsenisessä hallintoneuvostossa istunut Olli Paloheimo, joka istutettiin H.G. Paloheimo Oy:n johtajaksi ja joka luotsasi yhtiön pulakauden yli saaden vuorineuvoksen tittelin ja lyhytaikaisen pestin maan hallituksessakin vuonna 1944.
Paloheimojen takaisku 30-luvulla rassasi myös suvun sisäisiä välejä. Keskisarja ei tästä kuitenkaan paljoa kirjoita, mutta kertoo kuitenkin miten K.A.:n ja hänen Veli-poikansa suhteet kärjistyivät aina Tuusulassa suomalaisperinteellisiin rajanaapuruuskiistoihin saakka, kun he naapureina sabotoivat toistensa talonpitoa.
Teemu Keskisarjan teos on vankkaa suomalaista talous- ja poliittisen historian näkökulmat yhdistävää tutkimusta, jossa kirjoittajan vapautta ei ainakaan havaitsevasti näy rajoittaneen kahden tämän polven Paloheimon jäsenyys kirjoitustyötä seuranneessa viisihenkisessä historiatoimikunnassa."
Kirj. Erkki Tuomioja
Intiimejä suku- ja perheasioita ei Teemu Keskisarjan kirjassa käsitellä kuin ohimennen, mutta kaikesta päätellen niistäkin olisi aivan oman romaaninsa aiheeksi. Kirjan alaotsikon mukaisesti kirja käsittelee ennen muuta Paloheimojen liiketoimia ja osallistumista politiikkaan. Ne liittyivät oleellisesti toisiiinsa, sillä vanhemmat Paloheimot, ennen muuta Lopen kirkkoherran Henrik Branderin pojista vuonna 1862 syntynyt K.A. (Karl Alfred), vuonna 1864 syntynyt H.H. (Hjalmar Gabriel) ja vuonna 1868 syntynyt Paavo, olivat Keskisarjan sattuvan nimityksen mukaan "afäärifennomaaneja", vanhasuomalaisen puolueen keskeisiä vaikuttajia jotka perustivat monipuolista liiketoimintaa nimenomaisesti suomalaiseen omistukseen ja noustakseen tasaveroiseen asemaan siihen saakka maan taloutta hallinneiden ruotsinkielisten sukujen kanssa.
Paloheimoilla oli vahvoja poliittisia ambitioita. He olivat näkyvästi mukana suomalaisen puolueen ja myöhemmin kokoomuksen toiminnassa. Sekä K.A. että H.G. Paloheimo pyrkivät yksikamariseen eduskuntaan ja jälkimmäinen tuli myös valituksi, ja toimi lyhyen aikaa elintarvikeasiain senaattorinakin Paasikiven hallituksessa. Se oli saksalaissuuntauksen aikaa, jota myös Paloheimot tukivat tehtyään vielä vähän aikaisemmin tuottoisasti bisnestä Venäjän sotatilauksilla. Sodan ajan hankkeisiin kuului myös taistelukaasutehdas Kajaanissa. Se oli kuitenkin Paavo Paloheimolle pettymys. Kuten Keskisarja kirjoittaa, "Kajaanin kaasu ei ehtinyt saksalaisten keuhkoihin".
Paasikiven senaatin kykyä ja halua torjua nälkää Suomessa rajoitti sitoutuminen Saksan kauppapolitiikkaan. Suomalaista voita vietiin Saksaan, mutta tuontimahdollisuuksia Saksan vihollismaista ei voitu käyttää. Senaattori Paloheimo ja suvun yhtiöt pyrkivät selluloosaleivällä ja muilla korvikekeksinnöillä lievittämään nälkää, mutta menestys oli vaisu. Kajaaniyhtiön hätäleivästä yhtiön nuohoojan kommentti kuului: "Kyllä se hyvä leivänjatke on, kun vaan muistaa käydä sairaalassa paskalla."
Paloheimojen yritysryppääseen kuuluivat suvun vaihtelevin omistusosuuksiin Kajaaniyhtiön lisäksi Rauma Wood, H.G. Paloheimo osakeyhtiö ja K.A.:n Arvi-pojan perustama alunperin nimellä Pankkiosakeyhtiö Paloheimo & K:nit perustama Vientipankki Oy sekä tukku pienempiä yrityksiä. H.G. Paloheimo kuoli v. 1919 ja Paavo kaksi vuotta myöhemmin, joten he eivät enää olleet todistamassa K.A.:n ja tämän poikien liiketoimien hiipumista ja päättymistä Vientipankin konkurssiin vuonna 1931.
Paloheimojen tärkein toimiala sahateollisuus oli erityisen konjunktuuriherkkää ja ajautui vaikeuksiin jo ennen 30-luvun pulakauden alkua. Muutamat suotuisat ja oikea-aikaiset sahapalotkaan eivät liiketoimia pidempään auttaneet. Keskisarja kertoo niihin liittyneistä aikalaisepäilyistä, mutta ne eivät koskaan johtaneet enempään. Vähällä selvisivät Paloheimot lopulta muistakin epäilyistä, vaikka Keskisarja käsittelee avoimesti ja peittelemättä lukuisia kyseenalaisia ja vähintäänkin nykyisten ellei jo silloisten lakien vastaisia menettelytapoja, joilla Paloheimot yhtiötään pyörittelivät. Silloisiakin lepsuja pankkitarkastusmääräyksiä surutta kiertänyt Vientipankki osti pörssikurssinsa tukemiseksi omia osakkeitaan ja rahoitti suotuisin lainaehdoin Paloheimoja. K.A.:n johtama Pohjola taas salli Vientipankin kerätä vakuutusasiamiespalkkioita toimilla, jotka Pohjola olisi huomattavasti tuottoisammin hoitanut suoraan itse.
Vientipankin konkurssissa K.A. Paloheimo menetti suurimman osan omaisuudestaan ja joutui luopumaan mm Rauma Woodin omistuksesta. Hän sai myös lähteä vastentahtoisesti Pohjolasta sekä Kansallispankin hallintoneuvostosta. Omaa vastuutaan tapahtumista K.A.:n oli vaikea tunnustaa ja hän piti konkurssipesän uskottuja miehiä nimenomaisina vihollisinaan, olihan heistä "osa kaikenlisäksi juutalaisia", kuten silloin vielä salonkikelposta antisemitismiä edustanut K.A. valitti.
Tiukimmin seurauksista sai vastata Arvi Paloheimo, joka joutui oikeudessa vastaamaan pankkimääräysten rikkomisesta. Raastuvanoikeus ensin vapautti hänet, mutta korkein oikeus tuomitsi hänet kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Sibeliuksen vävy ei kuitenkaan joutunut lusimaan, sillä presidentti Svinhufvud, jonka valitsijamiesehdokkaina parikin Paloheimoa oli ollut, armahti hänet vastoin oikeusministeriön ja hallituksen kantaa.
Vientipankin konkurssi pakotti uusimaan lepsuja pankkilakeja, Paloheimoihin kriittisesti mutta lojaalisti suhtautuneen KOP:n pääjohtaja Paasikiven harmiksi. Hän kirjasi päiväkirjaansa, miten "Vientipankki ('roskapankki') on aikaansaanut paljon pahaa" ja vaikuttanut uuden tiukan pankkilain säätämiseen.
Vientipankin konkurssista selvisi ilman seurauksia sen kolmijäsenisessä hallintoneuvostossa istunut Olli Paloheimo, joka istutettiin H.G. Paloheimo Oy:n johtajaksi ja joka luotsasi yhtiön pulakauden yli saaden vuorineuvoksen tittelin ja lyhytaikaisen pestin maan hallituksessakin vuonna 1944.
Paloheimojen takaisku 30-luvulla rassasi myös suvun sisäisiä välejä. Keskisarja ei tästä kuitenkaan paljoa kirjoita, mutta kertoo kuitenkin miten K.A.:n ja hänen Veli-poikansa suhteet kärjistyivät aina Tuusulassa suomalaisperinteellisiin rajanaapuruuskiistoihin saakka, kun he naapureina sabotoivat toistensa talonpitoa.
Teemu Keskisarjan teos on vankkaa suomalaista talous- ja poliittisen historian näkökulmat yhdistävää tutkimusta, jossa kirjoittajan vapautta ei ainakaan havaitsevasti näy rajoittaneen kahden tämän polven Paloheimon jäsenyys kirjoitustyötä seuranneessa viisihenkisessä historiatoimikunnassa."
Kirj. Erkki Tuomioja
Vastaukset 56
Vanhimmat
Arvi Paloheimo ei ole Sibeliuksen käly, vaan Eero Järnefeltin tyttären poika. Hän tuskin ampui veljensä, vaan luulen, että tämä Kesijärven murhenäytelmä oli vahinko.
Kommunistit ovat kautta aikojen pyrkineet mustaamaan Paloheimoja, koska nämä teetättivät orjatyötä punavangeilla Santamäen kartanossa. Vaikka Arvin isä oli valkoinen jääkäri, niin tuskin hän tappoi montakaan riihimäkeläistä.
Jätetään vanha mies rauhaan ja annetaan hänen elää rauhassa loput vuotensa.
Aika jännä, ettei Riihimäellä ei saa puhua tietyistä asioista, vaikka Suomessa vallitsee sananvapaus. Nämä ihmisten suita tukkivat piirit eivät ole mitään demokraattisia tahoja, vaan lähinnä kansallismielisiä natseja.
Tämä asia pitäisi oikaista, koska tuollaisia epädemokraattisia tahoja ei pidä hyväksyä nykyaikana, eivätkä ne kuulu nyky-Suomeen.
Koska tässä pikku kaupungissa on paljon likaisia ja saastaisia salaisuuksia, joita halutaan peitellä ja pimittää. Nyt se vain on vaikeaa, koska tiedonsaantia ei voi rajoittaa, vaikka kuinka yrittäisi ja nämä entiset, ihmisten ahdingosta hyötyneet ja sitä hyväksikäyttäneet mahtisuvut ovat vain raunioita entisestä.
On hyvä, että asioista puhutaan ja ne selvitetään. Tosiasioiden ja tapahtumien pimittäminen ja salaaminen on aina palvelus rikolliselle mielelle ja sellaisen suosiminen on aina rikos.
Riihimäen porhot ja porhoiksi pyrkivät ajattelevat, että tarkoitus pyhittää keinot. Uutta rakennetaan ja uusiin asioihin investoidaan, mutta kaiken taustalla huutaa viaton veri.
Riihimäen oikeistolaisien uusi menestyksekäs elämä voi alkaa vasta sitten, kun vanhat suuret synnit tunnustetaan ja ne hylätään. Jos näin ei tehdä, rakennetaan aina vain uutta vääryyttä vanhan vääryyden perustalle.
Tähän ei tarvita jumalia eikä uskontoa. Mutta elämän oma laki on sellainen, että Paloheimon verenvuodatuksen pohjalta kyhätty kaupungin modernisointi kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Kytkykaupat on purettava kokonaan ja lopullisesti. Mitään peiteltävää ei saa olla. Vain umpirehellinen kaupunki voi menestyä. Valhetaustainen kaupunki ei nouse suosta, vaikka sinne rakennettaisiin kuusikymmentä atomikorttelia. Uskokaa pois. Ja sanokaa minun sanoneen.
Kyllä kaikista asioista Riihimäelläkin saa puhua, mutta se ei tarkoita että levitellään huhuja ja valheellista tietoa.
Kannattaisi tarkistaa tietojaan, ennen kuin alkaa jotain nimittelemään natseiksi. Ei ole sinulla historiasta ainakaan oikeaa tietoa kun tuollaista väität.
Jokainen saa kirjoittaa, mutta jokaisen on myös vastattava kirjoittamisestaan. Kun jotain ihmistä nimeltä mainiten syyttää jostain, on silloin itsekin esiinnyttävä omalla nimellään.
Mitähän huhuja tai valheellisia tietoja täällä on levitelty?
Samaa minäkin ihmettelen. Eihän täällä ole ketään mainittu nimeltä. Avauksessa oli Tuomiojan referaatti Paloheimojen elämää käsittelevästä kirjasta. Joku ainoastaan paheksui Riihimäellä pitkään ylläpidettyä vaientamisen perinnettä, jolla estettiin ikävien asioiden tuleminen julki.
Täytyy muistaa, että Suomessa on ollut kaksi merkittävää Arvi Paloheimoa, joiden erottaminen toisistaan on joillekin todella vaikeaa.
Mitä rahaa ja mikä alkuperä?
TAMMIKUUN 28. PÄIVÄN SÄÄTIÖ – tiedot vuodelta 1999
- Ei tietoa toiminnasta.
- Omaisuus osakkeissa, joiden markkina-arvo on noin 170 miljoonaa.
- Puheenjohtaja Arvi PALOHEIMO, varapuheenjohtaja Lauri KOHO, Raita AROLA, Mauno JOKIPII, Pirkko ROMMI.
Kyse on vanhasta kansalaissodan valkoisten veljesjärjestön omaisuudesta. Nykyisin se ei enää avusta vapaussodan veteraaneja, koska näitä ei enää ole. Se, kenen käsissä ja käytössä nuo rahat ovat nykyisin, olisi kiva tietää.
Se raha oli Paloheimojen talouskassa ja se sisälsi mm. Paloheimojen oman pankin eli investointipankin asiakkaiden vanhoja säästöjä ja lainojen takaisin maksuja ja se hukattiin IT -kuplan puhjettua, koska oli sijoitettuna mm. Elisan osakkeisiin, joiden arvo romahti. Tästä oli seuraus, että lainan vakuuksina toimineet osakkeet eivät enää käyneet Paloheimojen lainottajille vakuuksiksi ja hätä oli kädessä.
Paloheimot menettivät käytännössä kaiken näkyvän omaisuutensa. Kaupunki sai maat ja Paloheimo rakennusoikeutta. Atomiahan ei myynyt Paloheimo, vaan Paloheimo omistaa vain maan sen alla. Maan puhdistaminen vanhan sahan myrkyistä maksoi toista miljoonaa euroa, joten se ei tuota pitkään aikaan mitään.
Kaikki nämä ovat esimerkkejä taitamattomasta ja huonosta liikkeen johtamistaidoista ja yritys- ja talouselämän ymmärtämättömyydestä.
Jotkut, varsinkin Paloheimojen lakeijat ja juoksupojat ovat sitä mieltä, että tätä ei saa sanoa ääneen, mutta itse olen eri mieltä, sillä vastuu tuhansien ihmisten työpaikoista ja tulevaisuudesta ja siitä lipeäminen jo vaatii sitä.
Vielä eilen aamullakin oli kirjoitussarja, jossa haukuttiin nimeltä mainiten ihmisiä, ja väitettiin heidän tehneen henkirikoksia ym. vuosikymmeniä sitten.
Ihan väärää tietoa Atomi-korttelin rakentamisesta ja sen myymisestä. Tosiasiat on olleet julkisuudessa monet kerrat.
Väitätkö, ette tosiaan kuullut Kesijärven tragediasta? Tapaus on tosi. Oli ammuttu veneessä haukea pistoolilla, mutta hauelle tarkoitettu osuikin omaisuuden perivää vanhempaa veljeä kuolettavasti. Tapaus kuitattiin ikävänä vahinkona, mikä se varmaankin oli.
Tosin poikien isän, joka oli valkoinen jääkäriupseeri, aiheuttamat surut alueen punaorpojen ja leskien mielissä aiheuttivat sen, että tapauksesta oltiin toistakin mieltä. Santamäen kartanon navetta rakennutettiin punavangeilla, mikä tiesi palkatonta pakkotyötä pientä ruoka-annosta vastaan.
Lähteminen työmaalta tiesi varmaa kuolemaa, koska Riihimäen vankileirillä kuoli hyvin helposti. Riihimäen vankileirillä kuoli toista tuhatta ihmistä. Joukossa oli paljon naisia, lapsia ja vanhuksia. Nuorin uhri oli pieni tyttövauva. Osa näistä mestattiin, ammuttiin tai telotettiin ja osa tapettiin nälän avulla. Uhrit valitsi seurakunnan silmäätekevät papin johdolla kara valkokaartilaisten.
Kaikki vanhat riihimäkeläiset tietävät tapauksen, mutta siitä ja muustakin ikävästä on vaiettu Riihimäellä niin tehokkaasti, että nykypolvet luulevat tietoa helposti ilkeäksi herjaksi. Ne ovat kuitenkin historian totuuksia, joista kirjoittaminen ei ole rikos.
YIT myi omistamansa Atomin englantilaisille sijoittajille ja Paloheimo omistaa vain tontin sen alla. Paloheimot omistavat Atomin viereisen voimalan, johon tulee teatteri.
Tietosi ovat ihan perättömiä. Lukisit edes historiaa niin jotain tietäisit.
Olisit käynyt koulut loppuun, ettet oli noin typerän tietämätön kaikesta. Itse opiskelen historiaa yliopistossa ja olen varsin tietoinen kotiseutuni historiasta.
Jospa hän on elänyt ne ajat, niin tuskin kokemuksistaan tarvitsee lukea kirjoista. Lue sinä vain kirjoja, minä elän mieluummin elämää kuin kurkistelen sitä verhonraosta ja olisin noin typerä ja tietämätön asioista.
Milloin sitä tarkkiksella on opetettu?
Polta vähemmän pilveä, niin pysyy järki reilassa. Vai onko lääkkeet jääneet ottamatta vai mikä ahdistaa?
Tuon tarinan Arvi Paloheimo on toinen kuin se, joka asuu Riihimäellä. Tämä vanhempi, jo kuollut Arvi Paloheimo oli Sibeliuksen lanko ja suurmies. Tämä riihimäkeläinen Arvi Paloheimo ei todellakaan ole suurmies, vaan lähinnä isänsä perinyt ja tämän ja isoisänsä työn hävittänyt miekkonen.
Edellisen ansioista on osa jostain syystä mennyt tämän riihimäkeläisen tuomarin piikkiin. Sukulaisia he olivat sikäli, että ensimmäinen oli jälkimmäisen setä.
Moni sekoittaa nämä kaksi toisiinsa.
"Signe Brander
Signe Viola Brander (s.15. huhtikuuta 1869 Parkano - k.17. toukokuuta 1942, Nikkilän mielisairaala, Sipoo) oli tunnetuimpia vanhaa Helsinkiä ikuistaneita valokuvaajia. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Kokkolassa. Tullivirkailijaisän kuoltua 1891 perhe muutti Helsinkiin. Siellä Signe suoritti piirustuksenopettajan kurssin Taideteollisessa korkeakoulussa. Opettajaa hänestä ei kuitenkaan tullut, kun kiinnostus valokuvaukseen vei nuoren naisen mennessään. Taitojaan hän täydensi ainakin työssä Daniel Nyblinin ateljeessa.
Vuonna 1906 nimitettiin Helsinkiin Muinaismuistolautakunta. Sen yksi tehtävä oli kiireellisesti muuttuvan kaupungin kuvauttaminen. Pääkaupungissa vuosisadan vaihteen tienoo oli kiihkeän muutoksen, rakentamisen ja purkamisen aikaa. Lautakunta teki rohkean päätöksen naisen, Signe Branderin, palkkaamisesta. Vaikka nainen valokuvaajana ei 1900-luvun alussa ollutkaan harvinaisuus, ei heitä liiemmin toiminut kaupunkikuvaajina. Kuvallinen dokumentointityö alkoi 1907 ja päättyi 1913. Tuloksena oli 907 kuvallista todistetta muuttuvasta kaupunkinäkymästä.
Kuvaushanke suunniteltiin huolellisesti, ja kaavoitus- ja rakennusviranomaiset antoivat tietoja Muinaismuistolautakuntalle ja Branderille. Tällä oli viime kädessä laajat mahdollisuudet toteuttaa itsenäisesti valokuvataiteellisia näkemyksiään.
Hankalissa ja ahtaissa urbaaneissa oloissa kuvaajalla piti olla teknistä osaamista, sommittelutaitoa ja kykyä luovaan ongelmaratkaisuun. Kuvauskaluston paino teki puuhasta fyysisestikin vaativaa. Usein Signe Brander kuljetti tarvikkeitaan vossikkakyydillä. Hankalimmilla kuvausretkillä mukana oli lisäksi apulainen.
Piirustusopintojen ansiosta Branderin kuvat lähestyivät parhaimmillaan kuvataidetta ilmaisultaan, sommittelultaan ja valonkäytöltään. Tuon ajan keskeinen esteettinen ihanne oli kuitenkin valokuvien tarkkuus ja yksityiskohtaisuus, mikä mahdollistaa niiden tarkan jäljennettävyyden. Keskeisessä roolissa ovat ihmiset, tavalliset helsinkiläiset. Otokset ovatkin jatkuvasti Helsingin kaupunginmuseon asiakastilausten suosikkilistoilla. Suomalaisen valokuvauksen historiaa tai Helsingin 1900-luvun alkupuolen elämää esitteleviä kirjoja ei juuri julkaista ilman Signe Branderin kuvia.
Signe Branderilla oli myös muita kuvaushankkeita. Vuonna 1907 hän kiersi ympäri Suomea kuvaamassa vanhoja taistelupaikkoja Suomen sodan satavuotismuistokirjaa varten. 1910 Brander aloitti 20 vuotta kestäneen hankkeen jossa hän kuvasi Suomen kartanoita; kuvia kertyi yli 2000. Osa näistä kuvista julkaistiin teoksessa Herrgårdar i Finland (1928-1929). Brander kuvasi myös vanhoja vihtiläisiä rakennuksia Kaarlo Soikkelin vuonna 1932 ilmestynyttä Vihdin historia-teosta varten.
1930-luvulla Branderin terveys alkoi heikentyä ja hän joutui Kivelän sairaalaan 1941. Jatkosodan puhjettua Kivelän sairaalan vanhuspotilaita siirrettiin Sipooseen Nikkilän mielisairaalaan. Siirto johtui sota-ajan oloista eikä Signe Branderin kohdalla ollut kyse mielenterveyden ongelmista. Vuonna 1942 yli 100 Nikkilän sairaalan potilasta kuoli nälkään. Kuolleiden joukossaan oli myös Signe Brander, joka haudattiin sairaalan hautausmaan joukkohautaan muiden kuolleiden potilaiden kanssa. Branderin hautapaikalla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista muistomerkkiä.
Vuonna 2006 Helsingin kaupunginvaltuutettu Ilkka Taipale teki aloitteen Nikkilän sairaalan entisen hautausmaan kunnostamisesta ja muistomerkin pystyttämisestä sinne haudatuille. Hautausmaa on tällä hetkellä osittain kaatuneen metalliverkkoaidan ympäröimä täysin hoitamaton ruohikkomainen metsäalue, jossa on suljetun portin ohella vain kolme jäljelle jäänyttä kaatunutta hautakiveä 30-40-luvulta. Hautausmaalle haudattiin vuosina 1922-1951 717 sairaalan potilasta, näistä 404 sotavuosina 1939–1944." Lähde Wikipedia
Olen käynyt tuolla naapurimaankin puolella, ja nähnyt paljon hoitamatonta arvokasta kulttuurijäämistöä. Kovasti suomalaiset neuvovat sikäläisiä, vaikka tiedossa on, että siellä niitä rahareikiä riittää...
Mutta meillä pitäisi voida kiireesti korjata tällainen laiminlyönti, puhumattakaan siitä mikä skandaali oli aikoinaan jo nälkäkuolemakin.
Branderin kuvat ovat kulttuuriaarre.
Jos nimilista perustettaisiin, täältä tulisi allekirjoitus heti.
Ihan on jutut Erkillä kuin vanhoina hyvinä taistolaisaikoina. Näköalattomuuden kanssa yhdessä kulkee tasajalkaa kateus ja katkeruus vielä parempiosaisia kohtaan sekä tietysti halu halventaa isänmaallisia suomalaisia.
Kyllä se vaan niin on, että valkoinen Suomi on se pohja, jolle nykyaikainen hyvinvointi perustuu. Jos kapinalliset, jotka halusivat perustaa kommunistisen Suomen, surmattiin, se oli aivan oikein. He olisivat luvanneet 2000 -luvun suomalaisille vain trabanteja, kommunistibyrokratiaa ja nälkää ja kurjuutta. Nykyaikana ahkera työmieskin omistaa asunnon, länsimaisen auton ja kesäasunnon. Kiitos valkoiselle Suomelle siitä, että he pelastivat Suomen kansan kateellisten huijareiden ja bandiittien levittämältä punataudilta.
Yllämainittu kirjoitus on vain Suomen kansainväliset suhteet vaarantaneen ikuisen nuoren kapinallisen katkera tilitys, jonka motiivina on ikääntymisen ja kokemuksen mukana tulleen vähittäisen viisastumisen lieveilmiönä pilkahteleva sisäinen epäily punaisen aatteen oikeutuksesta ja tämän ristiriidan aiheuttama toisiin kohdistuva hysteerinen reaktio ja tietenkin tuoreinpana tapahtumana sosialistien katkera tappio vaaleissa.
Hah hah haa, mitä paskaa! Mahdatkohan itsekään uskoa tuohon? Olet pelkkä herrojen juoksupoika, joka nuolee näiden varpaiden välitkin ja on onnellinen kun saa "kiiltäviä hopioita" palkakseen.
Tiedätkö, että todellisuudessa herrat eivät arvosta sinua pätkääkään ja nauravat omissa tilaisuuksissaan sinulle, typeryydellesi ja naiiville hyväuskoisuudellesi.
Olet heille vain säälittävä pelle! Tiedän tämän, koska kuulun siihen sakkiin.
Paljonko itse saat Erkiltä kopeekkoja typeristä kirjoituksistasi? Ei uskoisi kenenkään tietokonetta käyttävän edes osaavan kirjoitella tuollaisia lapsellisia provokaatioita.
Olen rakennusalan ammattimies, joka olen omalla työlläni ansainnut itselleni omaisuuden, josta olen sekä iloinen että ylpeä. Herrat maksavat sen mitä olen pyytänyt työsuorituksistani ja se riittää minulle. Se, että tällainen elintason nouseminen on ollut mahdollista, on perustunut ammatillisen osaamiseni lisäksi markkinatalousjärjestelmään eli valkoisten voittoon punaisista vuonna 1918. Sosialistisessa järjestelmässä minut olisi pakotettu myymään osaamistani puoluekomitean vahvistamalla hinnalla. Omalta osaltani valinta on selvääkin selvempi.
En ole näissä kirjoituksissani ollut kateellinen tai katkera kenellekään, olen vain oikonut törkeimpiä vääristelyjä ja panetteluja.
Yhden asian sanon; ota asioista selvää ennen kuin tulen tänne lässyttämään.
"Olet heille vain säälittävä pelle! Tiedän tämän, koska kuulun siihen sakkiin."
Sinä siis olet säälittävä pelle. Mutta ei se tarkoita, että kaikki muutkin olisivat samanlaisia.
Itse olen yrittäjä ja juuri tuollaiset idiootit eivät ainakaan edistä talouden kasvua. Lisäksi huomauttaisin, että minulle vittuilu tekee sinusta silmissäni kommarin.
Jos ihmisen ainoa saavutus ja elämänilo on tavaran kerääminen, ollaan todella elämän ja sen tarkoituksen ymmärtämisessä hakoteillä. Yrittäjänä olen huomannut, ettei se elämä pyöri oman navan ympärillä, vaan olemme yhteisö, jossa selviää vain yhteishengellä ja yhteiseen hiileen puhaltamalla.
Paloheimo ei ole koskaan ymmärtänyt tätä, vaan on lähinnä pyrkinyt tuhoamaan kilpailijansa monin eri keinoin. Nyt Paloheimo kylvää vuosikymmenien aikana viljellyn vihan satoa suistumalla mitättömäksi pikku putiikiksi Riihimäellä.
Sinulla on luetun ymmärtämisessä pahoja ongelmia. Toisaalta ymmärrän sen hyvin, sillä eihän idiootilta voi vaatia liikaa.
ainakin Sirolaopisto, joka on ainoa oppilaitos, josta sinä olet saanut todistuksen. Vieläkös laulat Komsomol -lauluja vai eikö nekään suju?
paljonkin ollut suvussa vai oletko ensimmäinen kahjuli? Kukaan yrittäjä ei kirjoittaisi tuollaista soopaa. Sinun yrittämisesi rajoittuu naapurissa asuvan HAMK:ssa opiskelevan tytön epätoivoisiin iskemisyrityksiin.
Erkin katkeruuden valkoisen Suomen menestyksestä näkee sokea Reettakin. Ainoa, joka sitä ei tunnusta, on Erkki itse.
Historian tutkimus on arvokasta työtä, mutta yksittäisen yrittäjäsuvun parjaaminen ei tuo mitään uutta siihen keskusteluun mikä oli Suomelle parempi vaihtoehto, sosialismi vai vapaus. Meidän kaikkien onneksi vapaus voitti.
Kun kerran kirjoitit, että "ota asioista selvää ennen kuin tulen tänne lässyttämään", niin pitääpä harkita asiaa tarkemmin sitten kun tosiaan taas tulet tänne typeryyksiäsi lässyttämään.
Olen kauppaopiston käynyt yrittäjä, mutta sinä olet edelleen idiootti, joka näkee jopa yrittäjät vanhoina kommareina. Oletko jotenkin sekaisin vain humalassa?
Olen ollut yrittäjänä 12 vuotta ja mielestäni yrittäjän leimaaminen kommariksi kielii jostain päänupin sairaudesta. Oletko poltellut viime aikoina liikaa pilveä vai jäivätkö lääkkeet syömättä? Vai oletko vain mitätön alkoholisti, joka ei kykene kuin yrittäjien halventamiseen?
Hyvä, että täällä on sentään joku sellainen viisas kuin sinä. Nythän meillä ei ole enää mitään hätää. Kaikki paitsi sinä, ovat kommareita, tyhmiä ja hulluja.
Yhden asian voisit korjata; mene hoitoon ja hanki itsellesi ammattiapua! Et näet elä nykyaikaa, etkä taida ymmärtää tästä maailmasta, talouden lainalaisuuksista ja globalisaatiosta mitään.
Etkö ymmärrä mitä täällä kirjoitetaan?
En ole katkera valkoisen Suomen menestymisestä, koska sukuni on valkoista puolta, joten itselläsi on syytä käydä ainakin optikolla.
Esitin vain mielipiteeni täällä niin kuin muutkin kirjoittajat.
Erkin äidin puolelta punertaa niin yleisesti tunnetusti, että suosittelen parempaa perehtymistä Suomen poliittiseen historiaan ja palaamiseen asiaan vasta sitten.
Erkki Tuomiojalle enkä Paloheimoillekaan.
Suosittelen parempaa perehtymistä Suomen poliittiseen historiaan ja palaamiseen asiaan vasta sitten.
Olen vaan tällainen perinnepunainen kotitranssu wannabe yrittäjä.
Ilmoitan muuttavani jonnekkin missä jaloa työväenaatetta vielä arvostetaan ja valtiolla on munaa sanoa globalisaatiolle stpo.
Kuuba tai P-Korea - täältä tullaan!
Hyvästi Riihimäki.
Nehän ovat kommunistisia valtioita. Nyt sotket kommunismin ja sosialismin, jotka eivät todellakaan ole sama asia.
Tapelkaa tyhmät, koko kaupunki nauraa teille.
Ilmeisesti täällä riehuu se palstahäirikkö, joka tunnettiin ennen nimimerkillä 5kymppinen. Olisi tietää kuka se oikeastaan on, koska en voi ymmärtää, että joku voi noin merkityksettömästä asiasta kiihkoilla tuohon malliin.
Kateus, tyhmyys ja kommunismi. Ei tuollaisiin mielipiteisiin muita osatekijöitä tarvita.
Oliko tämän kirjoitussarjan aloittaminenkin merkityksetön? Tänne kirjoitetaan sitä varten, että muutkin osallistuisivat mielipiteillään keskusteluun.
En ole täällä huomannut muita palstahäirikköjä kuin sinun tapaisesi, jotka eivät pysty asialliseen mielipiteenvaihtoon, vaan alkavat solvaamaan muita mielipiteensä esittäneitä.
Heti käydään kimppuun kuin sika limppuun, vaikkei ole kirjoittanut kuin yhden kommentin. Olette te hulluja!
että itse kirjoitit asian vierestä, ja aloit haukkumaan muita kirjoittajia.
ne vaan täällä elelee harhaisessa "todellisuudessaan". Siihen kuuluu valkoinen valhe "vapaussodasta" yhtä hyvin kuin "vastuullinen markkinatalous". Hahhahhaa naureskelen minä, kommunisti.
Sinua juoksuttaa kuollut hevonen, nimeltään kommunismi.
Se viiskymppinen mikä täällä viime vuonna kirjoitteli sai alkuvuodesta huikean perinnön tädiltään. Hän oli samassa työpaikassa kun minäkin ja yhtenä päivänä ilmoitti kahvitunnilla irtisanovansa itsensä. Näytti pankin tiliotetta johon oli tullut rahaa 2.663.212,20 euroa. Sanoi että kyllä työt saa jäädä, minä lähden.
Kuinka monella nickillä sä tänne oikein kirjoittelet? :)
Katsoin läpi Riihimäen perintöveroa maksaneet, eikä täällä ole kukaan saanut lähellekään noin suurta perintöä. Jonkun mielisairaan juttuja taas. Varmaan juuri sen 5kymppisen.
Muuta en tiedä kun sen mitä tiliotteessa luki. Hän itse kertoi että se on perintö. Voihan se olla joku voittokin. Ja onhan meitä lähes kaksikymmentä jotka sen paperin näkivät. Sen tiedän että osti Hämeenlinnan läheltä talon ja asuvat nyt siellä. Kutsui työkaverit tupareihinkin. Näkyykö ne tämän vuoden maksetut perintöverot jo jossain. Eikö vasta ensi vuoden puolella?
Itse tiedän yhden veijarin, joka oli tietokoneella tehnyt tiliotteen, joka loppusumma oli jotain 240 mij.. Se oli scannannut vanhan tiliotteen ja lisännyt vähän summia suuremmaksi photoshopilla ja tulostanut tositteen. Oli mennyt koulussa täydestä.
Meidän naapurit täältä keskustasta muuttivat vähän aikaa sitten jonnekin Hämeenlinnaan. Mies sanoi ettei enää töitä tehdä.
Saanko kysyä, oletko aivan varmasti nyt oikeassa paikassa?
Kirjoituksesi muistutti lähinnä eeppokselta kuin pienen pieneltä kirjoitelmalta...