"Minä avaan sieluni selälleen.....

...kiittää...juhannnusruusun terälehtiä heittää, koivunvastalla huiskuttaa...juhanukksen taikaa Minnealle taikoo...Rakkautta, iloa ja onnea suurta ja hyvää :)

kiitos ja niijaus...koivunoksalla lehtevän vihriällä...taikoja oivija ngg:lle tekkee, maljan ruusiusen tarjoo, taijan kauneimman antaa...Iloa, kauneutta, rakkautta ...kaikkea hyvvää juhlapyhään suureen :)

Soon totta, aikas harvoin nykysi edes louluissa kerrotaan noista perinnesanoistakin...Sinäänsä harmi. Mie olen sitä mieltä, että on rikkaus siirtee lapsille ja lapsenlapsillekkin,,,vanhoja sanontoja ja niisden perinnemerkitystäkkii :) Samoin tuo Ukonjuhla jota myöski käytetään nimityksen Juhannuksesta, esim. Karjalassa....sitäkään ei ollut monikaan kuullut...Ilimeisesti on niin, että nykyisin perinnetietous ja sen siirtäminen nuorille, koetaan toisarvoisena tietoutena?!!

Miekö olin pentu...sillon kuunnelltiin innolla ikäihmisten tarinoita ja elämänkokemuskia, mitä heillä oli ollu. Usein oppikkii annettii verauskuvina, jolloin se kyllä jäiki mieleen paremmin ja nyt aikuisena jo koen sen suurena rikkautena. Na nyt sit siirrän kaikkee lapsen oppimmaani hyvvää ommiin lapsiini ja täytyy sanua..innol on ottannetki miunkii tarinat vastaa...mut soon ollukkki miulki yks kasvatuksen ja ohjauksen työkalu..tuo perinnesanontojen ja veertausten..sanontaviidakko :)

:)) sanotaan jotta lapsensuusta se tottuus kuuluu...tuos vois sannoo, jotta lapsen kuulo ollu jo valikoiva :))))) Tosin, jos maistelee sannaa mittumaari ja tuo v....maari...huonosti sanottuma m ja v voi sotkua herkästi ja kuulijan korva kuulla m:n v:ä :))

Mitä tuoho Eino Leinoon tullee...miusta hän on olllut aikansa suurin syvällisen ajattelun tulkitsija ja tänä päivänä on sitten Tommy Taberman....Kaksi erilaista kirjoittajaa, mutta molemmat todella syvän tunteen ilmaisijoita. Upioo lukia heidän tuotoksiaan :) Ja onhan heidän teksteissään se sanoma aina mikä on sitä todellista elämää..iloineen ja suruineen, toiveineen ja pettymyksineen...

Oikein lepposoo tiistaipäivee siulkii ja kaikille ketjulaisille T: Senja

old_profile_24768 kirjoitti:

Soon totta, aikas harvoin nykysi edes louluissa kerrotaan noista perinnesanoistakin...Sinäänsä harmi. Mie olen sitä mieltä, että on rikkaus siirtee lapsille ja lapsenlapsillekkin,,,vanhoja sanontoja ja niisden perinnemerkitystäkkii :) Samoin tuo Ukonjuhla jota myöski käytetään nimityksen Juhannuksesta, esim. Karjalassa....sitäkään ei ollut monikaan kuullut...Ilimeisesti on niin, että nykyisin perinnetietous ja sen siirtäminen nuorille, koetaan toisarvoisena tietoutena?!!

Miekö olin pentu...sillon kuunnelltiin innolla ikäihmisten tarinoita ja elämänkokemuskia, mitä heillä oli ollu. Usein oppikkii annettii verauskuvina, jolloin se kyllä jäiki mieleen paremmin ja nyt aikuisena jo koen sen suurena rikkautena. Na nyt sit siirrän kaikkee lapsen oppimmaani hyvvää ommiin lapsiini ja täytyy sanua..innol on ottannetki miunkii tarinat vastaa...mut soon ollukkki miulki yks kasvatuksen ja ohjauksen työkalu..tuo perinnesanontojen ja veertausten..sanontaviidakko :)

:)) sanotaan jotta lapsensuusta se tottuus kuuluu...tuos vois sannoo, jotta lapsen kuulo ollu jo valikoiva :))))) Tosin, jos maistelee sannaa mittumaari ja tuo v....maari...huonosti sanottuma m ja v voi sotkua herkästi ja kuulijan korva kuulla m:n v:ä :))

Mitä tuoho Eino Leinoon tullee...miusta hän on olllut aikansa suurin syvällisen ajattelun tulkitsija ja tänä päivänä on sitten Tommy Taberman....Kaksi erilaista kirjoittajaa, mutta molemmat todella syvän tunteen ilmaisijoita. Upioo lukia heidän tuotoksiaan :) Ja onhan heidän teksteissään se sanoma aina mikä on sitä todellista elämää..iloineen ja suruineen, toiveineen ja pettymyksineen...

Oikein lepposoo tiistaipäivee siulkii ja kaikille ketjulaisille T: Senja

oon yrittänyt lukea

vieläkin yks hänen kirja kesken
kun ei ole "rohkeutta" lukea

vaikka joskus jopa itsekin intoudun kirjoittelemaan
siis runoja

se on silti niin vaikeaa

joskus kun saan ispiraation kirjoitan sulle runon

ka miekii oon karjalast
mut ko lähin "evakkoon" tänne espooseen
ni sitä on kestäny nyt aika kauan

[email protected]

old_profile_24768 kirjoitti:

Soon totta, aikas harvoin nykysi edes louluissa kerrotaan noista perinnesanoistakin...Sinäänsä harmi. Mie olen sitä mieltä, että on rikkaus siirtee lapsille ja lapsenlapsillekkin,,,vanhoja sanontoja ja niisden perinnemerkitystäkkii :) Samoin tuo Ukonjuhla jota myöski käytetään nimityksen Juhannuksesta, esim. Karjalassa....sitäkään ei ollut monikaan kuullut...Ilimeisesti on niin, että nykyisin perinnetietous ja sen siirtäminen nuorille, koetaan toisarvoisena tietoutena?!!

Miekö olin pentu...sillon kuunnelltiin innolla ikäihmisten tarinoita ja elämänkokemuskia, mitä heillä oli ollu. Usein oppikkii annettii verauskuvina, jolloin se kyllä jäiki mieleen paremmin ja nyt aikuisena jo koen sen suurena rikkautena. Na nyt sit siirrän kaikkee lapsen oppimmaani hyvvää ommiin lapsiini ja täytyy sanua..innol on ottannetki miunkii tarinat vastaa...mut soon ollukkki miulki yks kasvatuksen ja ohjauksen työkalu..tuo perinnesanontojen ja veertausten..sanontaviidakko :)

:)) sanotaan jotta lapsensuusta se tottuus kuuluu...tuos vois sannoo, jotta lapsen kuulo ollu jo valikoiva :))))) Tosin, jos maistelee sannaa mittumaari ja tuo v....maari...huonosti sanottuma m ja v voi sotkua herkästi ja kuulijan korva kuulla m:n v:ä :))

Mitä tuoho Eino Leinoon tullee...miusta hän on olllut aikansa suurin syvällisen ajattelun tulkitsija ja tänä päivänä on sitten Tommy Taberman....Kaksi erilaista kirjoittajaa, mutta molemmat todella syvän tunteen ilmaisijoita. Upioo lukia heidän tuotoksiaan :) Ja onhan heidän teksteissään se sanoma aina mikä on sitä todellista elämää..iloineen ja suruineen, toiveineen ja pettymyksineen...

Oikein lepposoo tiistaipäivee siulkii ja kaikille ketjulaisille T: Senja

Ehdottomasti perinnetietoutta ja murresanoja lapsille! Itse muistan vieläkin monen monta isoäitini sananlaskua, niissä piilee viisautta rutkasti!

Ja jotenkin vielä muilla mailla vierahilla korostuu oman ihanan kielen, murteen ja perinteen merkitys. Ystävättäreni Englannissa itki lukiessaan Asterixia "kotikarjalaksi", omalla lapsuudenmurteellaan, niin voimakas kokemus se oli ollut!