Jotka olette mielestänne oikeasti "viisaita"...
Esitän teille kysymyksen, tosin aika väärällä palstalla, mutta kysyn sen kuitenkin täällä tietyistä syistä, älkää keihästäkö...
Onko mielestänne "viisasta" opettaa "viisautta" vähemmän "viisaille" ihmisille. Onko se vain että ihan miten itse haluaa eli ei voi määritellä viisaudeksi, vai onko se tosiaan viisasta ja hyvät perustelut olisi tarpeen ja edes lyhyt selvennys mikä on viisautta.
Tai ehkä ei kannata edes kysyä, ei siitä voi kirjoittaa muutamalla sanalla.
Useammat viisaat ovat vaiteliaita, eivätkän pahemmin yritä viisastaa muita. Johtuukohan siitä että eivät pidä sitä tarpeellisena?
Itse... tai ei mitään.
Esitän teille kysymyksen, tosin aika väärällä palstalla, mutta kysyn sen kuitenkin täällä tietyistä syistä, älkää keihästäkö...
Onko mielestänne "viisasta" opettaa "viisautta" vähemmän "viisaille" ihmisille. Onko se vain että ihan miten itse haluaa eli ei voi määritellä viisaudeksi, vai onko se tosiaan viisasta ja hyvät perustelut olisi tarpeen ja edes lyhyt selvennys mikä on viisautta.
Tai ehkä ei kannata edes kysyä, ei siitä voi kirjoittaa muutamalla sanalla.
Useammat viisaat ovat vaiteliaita, eivätkän pahemmin yritä viisastaa muita. Johtuukohan siitä että eivät pidä sitä tarpeellisena?
Itse... tai ei mitään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
.
"(- -) Onko mielestänne "viisasta" opettaa "viisautta" vähemmän "viisaille" ihmisille. (- -)"
Ei ole useinkaan; kuitenkin tapauskohtaisesti. Viisauden opettaminen usein ärsyttää ja herättää responssin, että toinen on tai asettuu yläpuolelle, jolloin vaikutus voi olla päinvastainen.
"Onko se vain että ihan miten itse haluaa eli ei voi määritellä viisaudeksi, vai onko se tosiaan viisasta ja hyvät perustelut olisi tarpeen ja edes lyhyt selvennys mikä on viisautta."
Mielestäni viisaus ei ole (täysin) "relatiivista"; so. perustelut ovat aina hyväksi. Hankaluutena voi olla, että toinen viis veisaa perusteluista.
Myös voi olla turhauttavaa, jos "viisas" perustelee pitkästi, ja toinen vain häipyy esim. palstalta. Vuorovaikutuksen puute tappaa herkästi perustelujen esittämisen.
.
Juu... eli tarkoitat siis -Suurinpiirtein- että on turhaa yrittää viisastaa, koska he eivät kuuntele, tai eivät usko tällaisia viisaiksi, ja kuten oikeassa olet, sellainen yritys selittää asioita ja varsinkin itsensä muiden yläpuolelle asettelu antaa nimenomaan päinvastaisen kuvan, eli on turha yrittää, vai toimiiko maailma yhtä hyvin sellaisenaan kuin on nyt.
Okei, turhaa höpinää yhtä kaikki, tajusin mitä tarkoitat ja olen täysin samaa mieltä eli ei ole muuta sanottavaa. Jos ollaan viisaita niin olisi ehkä "viisaampaa" olla vain hiljaa, oman viisautensa kanssa, yrittämättä muuttaa mitään.
PS: En kuvittele olevani mikään viisas, en ehkä ole täysin tyhmä nuoresta iästäni huolimatta...
.
Vielä 1960-luvulla ration musiikki-tarjonta oli lähes yksinomaan "sivistävää". Kansalle ei tarjottu kevyttä musiikkia huvin vuoksi. Luulen että rationaalina oli opettaa kansaa kuutelemaan vain "hyvää" musiikkia, so. klassista yms.
Myös kirjallisuudessa on ollut samaa: On esim. paheksuttu kioski-kirjallisuutta ja sen lukemista; sen johtaa huonon kirjallisuuden pariin. Vice versa: On hyvä lukea kaikkea kiinnostavaa, huonakin. Vähitellen kyllästyy huonoon ja etsiytyy itse parempaan. Näin myös musiikissa.
Muuten: Jos on musiikin suhteen "kaikkiruokainen", ei ymmärrä mistään musiikista mitään.
...tähän se " ~'- " vastaus..
.
Kevyen musiikin huippu-herkkua eetterissä NYT: Georg Ots-konsertti livenä Virosta!
.
Yrittää saada ihmiset ymmärtämään mikä on "hyvää"/"oikein"/"viisasta" uskottelemalla. Helpommin ymmärtää jotain kokemalla/näkemällä myös "huonoudet".
Itse erotan viisauden ja älykkyyden toisistaan. Viisas ihminen ei tarkoita mielestäni samaa kuin älykäs ihminen, jos se ei tarkoita sitten tyhmääkään. Viisaus tulee kokemuksesta ja virheistä oppimalla. Älykkyys taas on osittain synnynnäistä ja sitä voi kehittää esim. opiskelemalla.
Samat neuvothan pätevät yleensä kaikille, mutta ihmisten välillä on toki paljon eroja. Siinä missä joku saattaa selvitä yksinkertaisillakin ohjeilla, niin toinen tarvitsee paljon enemmän ohjausta. Eli vaikka ne neuvot, jotka itse olet kokenut hyödylliseksi olisivatkin yleispäteviä, niin se ei tarkoita sitä että ne soveltuisivat myös muille.
Sempä takia liiallinen neuvojen antaminen voi olla pahastakin. Muut saattavat nähdä, että näet itsesi parempana ihmisenä kuin mitä he ovat. Myös pyyteetön neuvojen/tavaroiden antaminen on yleensä vain huono juttu esim. ilmaista tavaraa ei osata arvostaa samalla tavalla kuin jotakin kallista. Hyvän neuvonkin kohdalla on samalla tavalla.
Vaatii yleensä aika ison auktoriteetin, että voit antaa ohjeita myös muille tai oikeanlaisen tilanteen. Muuten se "viisauden jakaminen" on yleensä turhaa touhua.