Olen työskennellyt terveydenhuoltoalalla enkä voi kun ihmetellä moista menoa. Akat eivät ehkä itse tiedosta typerää käyttäytymistään, mutta koko touhu perustuu ihmeelliseen hierarkian korostamiseen ja paskan jauhamiseen toisten selän takana. En yhtään ihmettele, ettei koskaan päästä sopuun palkoista jne. Tuntuu, että tuollainen porukka ei edes ansaitse yhtään mitään.
Harvassa tuntuvat olevan ne neutraalit ja ahkerat ihmiset. Useat ajattelevat vain omaa etuaan ja puukottavat toisia selkään. Ihmeellistä piikittelyä ja piruilua esiintyy todella laajassa mittakaavassa. Jopa vähätellään nimeltä toisia ihmisiä, ja tarpeen tullen osataan kuitenkin vetää paskahymy kasvoille, jotta oma selusta on turvattu.
Eikä tämä rajoitu mihinkään yhteen ammattiryhmään. Ajanvarauskopista löytyy kaakattavia juorukelloja, kahvihuoneen pöytää vasten rönöttää työhönsä kyllästynyt kitisevä hoitaja jne. Näillekö tulisi maksaa parempaa palkkaa? Palkkaus tulisi tapahtua tuloksen ja työn vastuullisuuden mukaan. On hieman eri asia työskennellä sairaalassa osastolla, jolla aina on kiire verrattuna hoitolaitokseen, jossa joka toinen on kitisevä nati-nati-ämmä.
Yhteenveto: naiset eivät hallitse yhteispelin henkeä, ymmärrä kollegaalisuuden ideaa tai osaa elää sulassa sovussa ja sanoa asioita suoraan. Ihmeellistä pelleilyä, mutta eiväthän he itse sitä tajua. "Ei meidän työpaikalla ainakaan..." Olisiko aika katsoa peiliin? Oletko sinä juuri se valittajaämmä?
Harvassa tuntuvat olevan ne neutraalit ja ahkerat ihmiset. Useat ajattelevat vain omaa etuaan ja puukottavat toisia selkään. Ihmeellistä piikittelyä ja piruilua esiintyy todella laajassa mittakaavassa. Jopa vähätellään nimeltä toisia ihmisiä, ja tarpeen tullen osataan kuitenkin vetää paskahymy kasvoille, jotta oma selusta on turvattu.
Eikä tämä rajoitu mihinkään yhteen ammattiryhmään. Ajanvarauskopista löytyy kaakattavia juorukelloja, kahvihuoneen pöytää vasten rönöttää työhönsä kyllästynyt kitisevä hoitaja jne. Näillekö tulisi maksaa parempaa palkkaa? Palkkaus tulisi tapahtua tuloksen ja työn vastuullisuuden mukaan. On hieman eri asia työskennellä sairaalassa osastolla, jolla aina on kiire verrattuna hoitolaitokseen, jossa joka toinen on kitisevä nati-nati-ämmä.
Yhteenveto: naiset eivät hallitse yhteispelin henkeä, ymmärrä kollegaalisuuden ideaa tai osaa elää sulassa sovussa ja sanoa asioita suoraan. Ihmeellistä pelleilyä, mutta eiväthän he itse sitä tajua. "Ei meidän työpaikalla ainakaan..." Olisiko aika katsoa peiliin? Oletko sinä juuri se valittajaämmä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutta onneksi sosiaalipuolen paikoissa on ihan erilaista. : ) Vanhainkodeissa, kehitysvammalaitoksissa, erityiskouluissa, päiväkodeissa, lastenkodeissa jne ei ole turhaa hierarkiaa ja kaikki sujuu hyvin. Mitä nyt joskus osuu joku omahyväinen "minä minä" tyyppi töihin, mutta heihinkin tottuu.
Todellakin sosiaalipuolen yksiköissä on tasa-arvo toteutunut pääpiirteissään. Palkkaeroja on mutta ei häiritsevästi.
Hiukan välillä hirvittää kun yrittää tavoittaa esim. päiväkotien johtajia ja vanhusten hoitoyksiköiden vastuuhenkilöitä - tavoitettavuusongelmia on liikaa.
Onkohoan terveyspuolella kireämmät työajat, kun tuntuu että sieltä kuitenkin tavoittaa vastuuhenkilöt tai ainakin sijaisen. Ei ole kiva soitella päivästä toiseen ja kuulla, että "ei ole töissä ja valitettavasti en tiedä koska tulee". Byrokratiakin eli lakisääteiset asiat hoidettava ja joustava päätöksenteko tukee hyvää johtamista.
pahansuopaisuutta olevan kielenkäytöstäsi päätellen.
Omia sanojasi lainaten: "Olisiko aika katsoa peiliin? Oletko sinä juuri se valittajaämmä?"
ongelma löytyy aivan varmasti johtajuudesta. Palkkaa on syytä nostaa se on oikeus ja kohtuus. Nämä pahaa puhuvat ihmiset eivät voi hyvin. Sosiaalipuolella tuo johtajuus on yleensä selkeä, mutta terv.puolella se on jotain hyvin epämääräistä,ihmisille jää liikaa aikaa kaikkeen turhanjauhamiseen. Sellainen ihminen joka paljon toisia arvostelee voi huonosti itsensä kanssa, sillä ne asiat joista toista arvostelee ovat kuvastavat häntä itseään. Terv.puolella minäkin kävin kokeilemassa kokonaista 2kk ja lähdin juuri samasta syystä, kun en jaksanut katsella sitä huonosti voimista. Minulla oli jo kokemusta siitä, että sos.puolella on toisenlaista. Ehkä terv. puolella on liian monta epämääräistä johtajuutta, joissa kukaan ei ota sitä varsinaisesti itselleen ja tämä varmaan kuvastaa myös nykypäivän kotikasvatusta?
pitempään terveystoimessa ja nyt sos.toimessa. Sama meininki jatkuu sijaisten suhteen. Vakituiset ovat ihan mukavia mutta sijaiset kyttäävät ja kyräilevät. Onko se joka paikassa sama juttu, onks joku savustajan käsikirja olemassa? Tuntuu että samalla sabluunalla toimitaan joka paikassa. Aivan kuin pitäisivät minua uhkana omalle sijaisuuksiensa jatkumiselle kun jo parin viikon sisällä alkoi nipotus ja kyttäys.
Yritetään saada toisen olo kurjaksi ettei vaan jäisi liian pitkäksi aikaa työskentelemään ja että halut tehdä tätä työtä ja tässä paikassa haihtuisivat. Enpäpiruuttanikaan anna periksi. Olen sen verra piru:)
Sijaiset pitävät yhtä ja itsekin sijaisena kokenut todella epäasiallista kohtelua. Vakituisessa henkilökunnassa pari tyyppiä, joiden kanssa ongelmia kaikilla sijaisilla. Ovat juuri niitä oman egonsa pönkittäjiä ja muiden virheiden tuijottajia.
Kyllä on helkkari viimeinen kesä tuossa paikassa vaikka toista kesää jo siellä jaksan kesäsijaisena! Valitettavasti vien tulevan sairaanhoitajan osaamiseni muualle.
Ihan samaa asiaa. Toisten vähättelyä ja selän takana puhumista. Itse en onneksi ole vielä joutunut näiden juoruilujen kohteeksi (kai?), mutta eilen kyllä meinasi mennä hermot.
Menin aamuvuoroon, odottelin työpariani, mutta eipä näkynyt eikä kuulunut koko ihmisestä mitään. Aloin sitten yksinäni hoitamaan 12 potilasta. Aamuraportti sitten jäi melko lyhkäiseksi, sain vain kuulla, että yksi meinaa sinä päivänä lähteä kotona käymään. Noh, reilun tunnin päästä saapui sijainen. Hän sitten yhdessä vaiheessa kysyi minulta, että mihin aikaan tämä potilas lähtee, vastasin, etten tiedä tarkemmin, mutta tänä päivänä kuitenkin. Hän sitten kysyi tokaisten, että kuinka kauan olen siinä paikassa ollut töissä, vastasin, että nyt on 4. päiväni, ja siihenhän sairaanhoitaja tokaisi, että "on se kumma kun ei ihminen tuossa vaiheessa tiedä mistään mitään, pitäs jo tuossa vaiheessa jotakin edes osata!". Olin hetken hiljaa kun hämmennyin niin tuosta tiuskaisusta ja sanoin takaisin, että "jospa minä jotain osaisin kun töitä ovat luvanneet jo tässä vaiheessa pitemmäksi aikaa". Eikä se jäänyt tähän, itse sijainen puhui puhelimessa uudesta tilaamastaan tekstariliittymästä kesken töiden, kun minä yritin yksin (kaksin autettavaa) potilasta hoitaa. Itse lähti rouva ruokatauolle ja laittoi minut yksinään viemään roskia ja pyykkejä. Kerkesin jopa pitää muutaman minuutin ruokatauon kun toinen istui taukohuoneessa. Milloin tein mitäkin väärin hänen mielestään (itse olen kyseisellä tavalla tehnyt aikaisemmin ja kukaan ei ole sanonut että olisi väärin). Tyydyin koko työvuoron hänen kanssaan olemaan vain hiljaa ja ottamaan kaiken sen p*skan niskaani. Sitten alkoi vielä puolustelemaan tätä poissaollutta työntekijää. Mitä puolustelemista on ihmisessä joka usemman kerran viikossa myöhästelee, tulee joskus hirveässä krapulassa töihin ja nukkuu yövuorot? Ihmettelen kyllä joskus, että minkä ihmeen takia pitää käyttäytyä noin?
Naisryhmässä on aina miltei kyräilyä ja outoa valtataistelua. Olen itse työskennellyt erilaisissa työryhmissä ja työskentelyn kannalta mukavinta oli fifti-fifti tilanne. Se kummasti rauhoitti turhaa nipottamista ja syntipukin hakemista kun puolet oli miehiä. varsinkin ne vuosia samassa yksikössä olleet naiset ovat usein käsittämättömän suvaitsemattomia uusille ihmisille ja varsinkin ajatuksille. Asiat voi tehdä vai yhdllä tavalla. Kai sekin selittyy meidän naisten hormooneilla, mutta on niin totta. Toivottavasti itse muistan tämän jos joskus jonnekin jämähdän...
En ihmettele minäkään, miksi ala ei kiinnosta. Ennen valittiin sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä hoitajiksi. Nykyään pääsee melkein kuka vaan, koska pula hoitajista on suuri. Lisäksi vallan väärinkäyttäjiä on nykyään yhä enemmän. Ala junnaa monessa paikassa paikallaan, koska uudistuksia ei haluta.
helpottuu, kun maahamuuttajat ovat suurin hoitajaryhmä. ei ole kommunikaatio ongelmia, kun on kieliongelmia.
Itse olen erittäin positiivinen ja elämänhaluinen. Pidän työstäni ja työnteosta, palkka on tietty aika huono, mutta on se tyhjää parempi. Ei kai sitä hoitoalalle palkan perässä lähdetäkään.
Tällä hetkellä olen kesäsijaisena jatko-opintojen takia ja olen tuota paskan jauhantaa ja kaakatusta katsellut silmät pyöreinä. Jopa oman osani mielenpahoittamisesta olen saanut, enkä oikein varsinaista syytä keksi, kunhan joku siitä vaan saa jotakin itselleen, kun pilaa toisten työpäivän. Tänään iltavuoro yhden pahimman kaakattajan kanssa kahdestaan, kyllä vituttaa jo etukäteen! Tiedän, että minulle taas kerran sanotaan ja ivataan jotakin epäolennaista ja kun en viitsisi riitelemään ryhtyä, mutta pakkohan se on sitten vastaan sanoa jos niikseen tulee. En ala kenenkään kynnysmatoksi tai kuuntelemaan asiattomuuksia.
Minusta työ on sen verran raskasta, että siellä saisi olla se hyvä leppoisa työilmapiiri, jossa kaikilla olisi mukavaa tehdä töitä. Jos aikaa likenee jo muiden työpäivien pilaamiseen, niin voisi sitten miettiä selviytyisivätkö nämä kaakattajat talossa keskenään ilman muuta henkilökuntaa, kun ovat niin pirun täydellisiä joka asiassa!
Jos palkankorotuksia ei tule (kuten ei varmaan tulekaan) niin ainakin työn kuormittavuutta voisi silläkin rahalla muuttaa esim. lisätyövoimalla raskaisiin yksikköihin, joissa niska limassa töitä tehdään.
Mitä minä enemmän ihmettelen hoitoalalla on, että miten natisijat voivat pitää työpaikkansa, miten he eivät saa lähtöpasseja kuten muualla tehtäisiin, he voivat vain kiusata muita työntekijöitä vuodesta toiseen.
olin 10 vuotta hoitajana. Sitten sain tarpeeksi hierarkiasta ja ainaisesta huonosta hapesta työpaikalla. Opiskelin 3 1/2 vuotta ja sain uuden ammatin. Palkka ei ole kylläkään sen kummenpi kuin hoitoalalalla, mutta ei ole sitä hierarkiaa ja työkavereina on miehiäkin, jotka tasaavat jäkätystä.