Olen sairastanut lievänä kauan tätä... Siihen on kuulunut ahmimiskohtauksa, oksentamista ja sen yrittämistä lukemattomia kertoja. Ruoka on mielessä se ykkönen. Ja pää vihollinen. Mietin koko ajan kuinka välttää sitä. Kuinka selvitä ilman sitä.
Kävin pari -kolme kuukautta sitten ihan pohjalla. Painokin oli alimmillaan. Sen jälkeen meni aikaa ja tuli olo, että parannun vihdoin. Mutta ei se onnistunut. Pelkään liikaa.
Tässä hetki sitten kävin taas pohjalukemissa. Olin hyvin masentunut jne. Paastoilin koko ajan ja kaikki oli ihan hirveää. Nyt taas sorruin syömään. Silti ajatukset ovat ruuassa. En pysty parantumaan. Tuntuu, että mitä väliä vaikka kuolenkin tähän. Joskushan sitä kumminkin kuollaan...
Yritän taas saada itseni laihtumaan lisää lisää lisäää lisää... kunnes en enää jaksa. Teen mitä vain että olen laiha. Ehkä kaikki hyväksyvät minut sitten vasta kun olen LAIHA.
Otteeni on siis lipsumassa huonoon suuntaan... siihen että syön liian suuria määriä... liikaa kuin ennen. Jos saan olla rauhassa ja yksin, enkä pidä kehenkään kaveriin yhteyttä jne. pystyn laihtumaan paljon, paljon ja paljon. En vain voi lopettaa laihtumista. Kuolisin häpeään lihavana ja omatuntoni olisi alhaalla jos söisin kuin esim. 4 vuotta sitten.
Onko ketään muuta samssa tilanteessa. Että ei voi parantua ja haluaa vain jatkaa ja jatkaa? Mitä teette kun iskee epätoivo kun syö liikaa?
Taidan olla hukassa...
Kävin pari -kolme kuukautta sitten ihan pohjalla. Painokin oli alimmillaan. Sen jälkeen meni aikaa ja tuli olo, että parannun vihdoin. Mutta ei se onnistunut. Pelkään liikaa.
Tässä hetki sitten kävin taas pohjalukemissa. Olin hyvin masentunut jne. Paastoilin koko ajan ja kaikki oli ihan hirveää. Nyt taas sorruin syömään. Silti ajatukset ovat ruuassa. En pysty parantumaan. Tuntuu, että mitä väliä vaikka kuolenkin tähän. Joskushan sitä kumminkin kuollaan...
Yritän taas saada itseni laihtumaan lisää lisää lisäää lisää... kunnes en enää jaksa. Teen mitä vain että olen laiha. Ehkä kaikki hyväksyvät minut sitten vasta kun olen LAIHA.
Otteeni on siis lipsumassa huonoon suuntaan... siihen että syön liian suuria määriä... liikaa kuin ennen. Jos saan olla rauhassa ja yksin, enkä pidä kehenkään kaveriin yhteyttä jne. pystyn laihtumaan paljon, paljon ja paljon. En vain voi lopettaa laihtumista. Kuolisin häpeään lihavana ja omatuntoni olisi alhaalla jos söisin kuin esim. 4 vuotta sitten.
Onko ketään muuta samssa tilanteessa. Että ei voi parantua ja haluaa vain jatkaa ja jatkaa? Mitä teette kun iskee epätoivo kun syö liikaa?
Taidan olla hukassa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainekin Lapinlahden sairaalassa on nuorille anorektikoille osasto.
lihoisin! Sitä en halua ikinä... tai ainakin sille tuntuu nyt...
Muita mielipiteitä? Kommentteja?
Jos kerran lihominen tuntuu mahdotomalta asialta, olet hoidon tarpeessa. Se ei ole normaalia. Hakeudu hoitoon kiltti! Siellä opetetaan että laihuus ei ole ollenkaan kaunista (niin kuin ei olekaan) Laihat ihmiset ovat inhottavan näköisiä. Näkökulmasi vain on niin vääristynyt koska olet sairas... ;( Voimia
En siltikään mene hoitoon! En tässä elämän tilanteessa. Koko elämän tärkeimmät tai ratkaisevimmat asiat ovat edessä seuraavan syksyn ja talven ja kevään aikana. Kirjoitukset ja pääsykokeet yliopistoon. Sitä paitsi, kun menisin sinne, lihoisin vai n enemmän ja enemmän.
NYT HERÄÄ TUOSTA! HANKI APUA! Oikeasti, ethän sinä mitään kirjoituksiakaan jaksa suorittaa, jos sinulle ei ole energiaa lukea niihin. Mieti nyt vähän.