Parannuin paniikkihäiriöstä!

Hei!
Haluan vain sanoa teille kaikille, jotka sairastatte paniikkihäiriötä, että siitä VOI parantua. Itse sairastuin siihen lukioikäisenä ja kärsin tästä maanpäällisestä helvetistä ainakin 10 vuotta. Eli automatkat, kassajonot, kotikutsut...kaikki aiheuttivat kohtauksia. Ehkä alku parantumiselle oli se, että laitoin suhteet Jumalan kanssa kuntoon, enkä enää pelännyt kuolemaan. Samoin uudistui ajatteluni siitä, että mitä sitten jos menetän tässä kasvoni. Minulla ei ole mitään menetettävää, eikä salattavaa. Sitten kuolen tähän. hyväksyin sen. Asia ok. Lopulta aloin nauttia tästä kauhun voittamisen tunteesta. Ja minusta tuli todelline masokisti.
Tänään olen pienen pojan äiti ja harrasta kuorolaulua... Kyllä minä vieläkin jännitän, mutta antaa jännittää. Pieni kutina vatsanpohjassa on vain mukavaa. Mukavaa kesää kaikille! Toivoa on:)
71287
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ei sinulla ole ollet todellista paniikkihäiriötä, ei siihen uskoon tuleminen auta olen itse kärsinyt 14v paniikkihäiriötä ja kaikki on kokeiltu.

Äänestä
  • ajan, remissiossa toki voi olla, mutta kohtaukset voivat alkaa uudelleen (usin näin käykin).

    Äänestä

  • Eiköhän Jumalallemme ole kaikki mahdollista. :)

    Äänestä

  • Aivan totta, ei se ollut pääsyy se asioiden selvittely Jumalan kanssa, mutta minun tapauksessa tietyt asiat hankasivat ja tekivät oloni vaikeaksi. Olin uskovainen panikoidessakin. Mutta lähinnä se, että ei ollut enää mitään menetettävää. Uskaltauduin olemaan se mitä olen, enkä enää esittänyt jotain muuta. En pelännyt kasvojen menetystä tai jotain tällaista. Ahdistavat lukot alkoivat aueta...

    Äänestä

Miksi se yhtäkkiä tulee ja yhtäkkiä meneekin. Saattaa yrittää jos mitäkin konstia sitä häätäessään, auttaa tai ei. Jollekin auttaa toiselle ei.

Itselläni paniikkihäiriö iski erouhkatilanteessa, jolloin koin olevani todella #lainsuojaton# ilman työtä, rahaa, itsekunnioitusta, suvun tukea.... Pelkäsin niin paljon kuin vain ihminen voi pelätä oman elämänsä ohjaamisen hallinnan pelkoa.
Näin unia, joissa auto ei ollut hallinnassani, psykologi, jolle sitten pyysin päästä, naureskeli uniani ja väitti, ettei niillä ollut mitään tekemistä juuri autolla-ajopelkooni.
Pelkäsin juuri autolla-ajoa ja sitten oli yleisellä paikalla olopelko. Lähdin pienestä liikkeelle, pieniä lenkkejä lapsen kanssa, kaupassaoloa äidin kanssa, autolla-ajoa miehen kanssa. Hain tukea jopa vanhemmistani ja miehestäni, joiden koin pettäneen minut kriisissäni.
Tein amalgaamisaneerauksen tukilääkityksen kera, ja läysin keittiöstämme elohopeapallukan (kuumemittarista) ja samoin vanhasta käsilaukustani löytyi elohopeapallukka (mieheni muisti sen olevan siellä).

Pitkä toipumisaika tuntuu olevan, jos ajattelee jotenkin itsevarmuutensa lisääntyvän paniikkihäiriön hävitessä. Olen lukenut paljon filosofisia ja psykologisia teoksia ja varmaan yhden sortin maisteri sillä alalla. Mutta oman itsensä tunteminen on paljon enemmän. Edelleen painin välillä pelkojen tai turhautumisten vuoksi, en ole päässyt siihen ihanaan vain toisten arvoioimisen tilaan. Oma itse on vankila, rangaistus, kärsimys, kun siitä pääsee vapaaksi, -on vapaa!
Paniikkihäiriö voi olla merkkinä liiallisesta erosta oman halun mitä minä haluan olla- ja luulon-mitä muut luulevat minun olevan välillä.
T:Marika

Äänestä
  • nyt en ymmärrä??? Siis mistä se sinne laukkuun oli menny ja ihan miehesi sen muisti? Vitsi menee ihan yli hilseen... selittäisitkö?

    Äänestä

  • elohopeapallukka?? kirjoitti:

    nyt en ymmärrä??? Siis mistä se sinne laukkuun oli menny ja ihan miehesi sen muisti? Vitsi menee ihan yli hilseen... selittäisitkö?

    Ei ollut mikään vitsi. Elohopea on aine, joka vaikuttaa keskushermostoon ja saa sen käymään ylikierroksilla. Sydäntykytysten ja paniikinomaisten tuntemusten lisäksi laihduin 7 kg muutamassa kuukaudessa ja muitakin oireita tuli.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Liisa Luuseri kirjoitti:

Hei!
Haluan vain sanoa teille kaikille, jotka sairastatte paniikkihäiriötä, että siitä VOI parantua. Itse sairastuin siihen lukioikäisenä ja kärsin tästä maanpäällisestä helvetistä ainakin 10 vuotta. Eli automatkat, kassajonot, kotikutsut...kaikki aiheuttivat kohtauksia. Ehkä alku parantumiselle oli se, että laitoin suhteet Jumalan kanssa kuntoon, enkä enää pelännyt kuolemaan. Samoin uudistui ajatteluni siitä, että mitä sitten jos menetän tässä kasvoni. Minulla ei ole mitään menetettävää, eikä salattavaa. Sitten kuolen tähän. hyväksyin sen. Asia ok. Lopulta aloin nauttia tästä kauhun voittamisen tunteesta. Ja minusta tuli todelline masokisti.
Tänään olen pienen pojan äiti ja harrasta kuorolaulua... Kyllä minä vieläkin jännitän, mutta antaa jännittää. Pieni kutina vatsanpohjassa on vain mukavaa. Mukavaa kesää kaikille! Toivoa on:)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu