No niin antakaapa ihmiset vinkkiä, miten saan 15 v tyttären kuriin, on nyt mennyt aivan mahdottomaksi, tulee kotiin milloin sattuu, jos aina silloinkaan.. Aresti kokeiltu( ei onnistu, karkaa kun olemme esim. saunassa) Tietsikan käyttökielto kokeiltu ( ei auttanut) Uhkailu, kiristys ja lahjonta kaikki kokeiltu,,, Periaatteessa nyt kesällä kotiintuloaika 24.00, joskus tulee silloin, joskus ruinaa pidennystä, joskus tulee vasta neljän aikaan,,, vastaa kyllä aina yölläkin puhelimeen ja viesteihin.. ja ihan kunnossa on ollut aina kotiin tullessaan. En haluaisi kovin uhkailemaankaan käydä, koska tyttö pystyy äärimmäisyyksiin, ja pelkään menettäväni hänet kokonaan. Mainittakoon, että olin itse murkkuna samanlainen, pahempikin.. tytär ei kyllä sitä tiedä. Vinkkejä?
KOTIINTULOAIKA??!!
äiti74
182665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehkä tuollainen käytös kulkee geeneissä?!?!... Heh heh.. En usko, että uhkailu ainakaan auttaa. Luulisin, että tärkeintä on osoittaa tyttärelle rakkautta ja kiintymystä ja sitä, että koti aina odottaa, tapahtui mitä tahansa, vaikka mokiakin. Sillä rakennetaan luottamusta. Tyttäresi ei (varmaankaan) ehkä osaa arvostaa sitä nyt, mutta viimeistään sitten vuosien päästä.
Todennäköisesti hän on sen verran älykäs, että osaa pitää huolta itsestään, tuo kaikki kuuluu sinällään normaaliin kapinointivaiheeseen, (voin tietysti olla väärässäkin) jolloin "vanhuksien" valittamisesta ei voisi vähempää välittää. Tärkeintä on elää omaa elämää ja minä itse tiedän kaiken parhaiten blaa blaa blaa. Kaikki teinit luulevat olevansa aina kaikessa oikeassa ja fiksumpia kuin vanhempansa.
Osoita, että välität hänestä ja tuet häntä. Pyri olemaan samalla tasolla hänen kanssaan. Uhkailu ja kiristys ovat siitä huonoja vaihtoehtoja, että ne saavat lapsen ajattelemaan vanhempansa luulevan olevan heidän yläpuolellaan. Siitä seuraa melkein väistämättä kapinointia. Ja lahjonta on hyvin halpamaista ja saa lapsen luulemaan että juuri HÄN on tilanteen herra, ja saa siten tehdä mitä huvittaa. Tai hän käsittää sen itsensä aliarvioimiseksi. On hyvin vaarallista aliarvioida teini-ikäisen ihmisen älyä.
Pyri keskustelemaan asiasta hänen kanssaan sivistyneesti ja maltillisin äänenpainoin. Uskon että hän oppii ymmärtämään näkökantasi, kunhan painotat sitä kärsivällisesti, kuitenkin riittävän painottavasti. Tietysti jos on aihetta epäillä, että hän tekee jotain laitonta tai muuten epäiltävää ja vahingollista, niin sitten on eri asia, mutta tässä vaiheessa kehottaisin olemaan kärsivällinen (kuitenkin jämäkkä)ja ymmärtäväinen.
Apua voisi olla siitä, että puhuisit omista kokemuksistasi hänen kanssaan. Ottaisit ne esiin varoittavana esimerkkinä, ei toivottavana toimintatapana.
Tsemppiä!
Kiitos Isä 83 kirjoituksestasi. Minulla on täsmälleen samanlaisia kokemuksia ketjun aloittajan kanssa. Joskus yritettiin kotiarestia. Jossain voi toimia, mutta meillä murkku karkasi ikkunasta keskellä yötä! Tietsikan käyttökielto, kännykän takavarikko, ei mitään vaikutusta. Ainahan voi käydä kaverin koneella ja jos ei ole kännykkää ei tarvi vastata kotiväen soittoihin!!! Lahjonta, kiristys tai uhkailu, ns. perinteinen rajojen asettelu , eivät tällaiseen nuoreen tosiaan tehoa.
Sinulle ketjun aloittaja sanoisin, että hienoa, kun tyttäresi vastaa puhelimeen.( Meillä kun tilanne kärjistyi niin, että edes puhelimeen ei vastattu.)Jotenkin minulle tuli sellainen kuva, että tyttäresi luottaa vahvasti sinuun. Emme oikeastaan voi tehdä muuta kuin luottaa nuoriimme ja jutella heidän kanssaan. kokeilut kuuluvat nuoruuteen,mutta liian sinisilmäinen ei saa olla!
Varmaan monet meistä muistavat omilta kouluajoiltaan nuoria, joilla oli vaikea murkkuikä. Suurimmasta osasta kasvoi vahvoja elämän aallokoissa pärjääviä aikuisia.
Eniten minua nykyajassa pelottavat huumeet, niitten kanssa täytyy pitää silmänsä auki.
Jostain syystä on niin, että nuoret ovat erilaisia suhtautumisessaan rajoihin. Toiset sopeutuvat rajoihin kohtuullisen helposti ja liikkuvat niiden sisällä kuin kala vedessä. Toisille taas rajat aiheuttavat älyttömän kapinan ja he tekevät kaikkensa rajojen mitätöimiseksi.
Lapsesi vastaa puhelimeen ja tulee kuitenkin joka yö kotiin. Se on hyvä,näistä asioista kannattaa pitää kiinni. Ei kuitenkaan komentelemalla vaan keskustelemalla ja toimimalla niin, että nuorella säilyy tunne, että kotiin voi aina tulla!
Jotain tapahtumia voisit ehkä omasta murkkuiästäsi kertoa...
"isoäidin kertomuksista voi päätellä,että äitikin on ollut joskus ihan inhimillinen" Näin ajattelee murkkuikäinen Maija Paavilaisen pienessä mietelmäkirjassa "äiti on äiti" Löytynee kirjastosta. Suosittelen, kirjassa on mukavia oivalluksia murkun ajatusmaailmasta!
jokaiselle tepsii jokin konsti ja lasta tuntematta on paha antaa apuja pahastikkaan.
Ensiksi varmaan olisi syytä selvitellä miksi on noin myöhään kylillä? Jokuhan siellä pistää pysymään koko yön.
Its evarmaan koittaisin joustaa ja kiristää toisaalta eli jos esim joinakin öinä ilmeisesti viikonloppuna on myöhään niin on sitten luvalla vaikka kahten ja tulee muina iltoina vastaavasti vaikka kymmeneltä kotiin. Sopiessa on aina paras kummankin joustaa ja vielä tähdentää sitä, että kumpikin pysyy siinä sopimuksessaaan myös.
Toisaalta jos koet että lapsi on turvassa tuohon aikaan liikkuessaankin niin voithan jättää soittamatta ja sopimatta aikoja joita ei kuitenkaan noudateta. Tai kysyä lähtiessä mihin aikaan tulee ja jos sanoo tulevansa neljältä niin antaa tulla vaan ja jos puolilta öin niin tulee myös eli vasta kun aika vesittyy tulee sanktio. Perään ei soitella eikä kysytä ja katso että olet ainakin nukkuvinasi kun tyttö tulee eli ei liikuta teitä yhtään.. Joihinkin tepsii tämäkin.
Its eolen luuhannut kylillä aikanaan yötä myöden, mutta ajat on vähän toiset nyt. Meillä tuossa iässä ei todellakaan tulla miten sattuu eikä tule lapsille mieleenkään moinen. Kotiintulo sovitaan ja siitä pidetään kiinni.
Jos alat pelätä tai pelata tytön pelin mukana niin sille pelittämiselle ei tule loppu avaan se laajenee aina vaan. Teinikin tarvitsee rajat ja jossakin niiden on tultava vastaan. Jos ette pysty puhumaan niin joku ulkopuolinen välittämään tilannetta ja selvittämään asiaa. Sellaisen löytäminen johon kumpikin luotttaa voi kyllä olla vaikeaa.
Noita draamakuningattaria kylä aina on ja jokaisen vanhemman luulisi kuitenkin tuntevan ja tietävän mistä vetää että toimii. Aikuinen on aina aikuinen ja tietty kunnioitus on oltava ja jos sitä ei nyt ole ei sitä enää juuri ole saatavissakaan. Nyt on vain mentävä niillä eväillä jotka teillä on. Sovi ja juttele niin sillä saat parhaan tuloksen aikaiseksi.
Olen ojentanut kaiken vallan tytölle. Miksi ihmeessä hän tottelisi sinua, kun tottelemattomuudella ei ole häneen vaikuttavia seurauksia?
Kyllä nyt yhden 15-vuotiaan tyttösen saa pysymään kotona. Pakkoko sinne saunaan on mennä?
No ehkäpä voin lopettaa saunassa käynnit, mutta tilaisuuksia on muulloinkin (kun nukutan perheen pienintä, tai olen vaikka vessassa, kyllä ne aina tilaisuuden keksii) mutta et kai oikeasti voi kuvitella että voin koko ajan olla huoneen ovella kyttäämässä, täytyy joidenkin meistä käydä töissäkin...
Oletko yksin kotona? Se tietysti vaikeuttaa hieman asiaa. Ja kai sen tytönkin on koulussa käytävä, kun olet töissä.
Ihan totta. Kyllä keinot keksii. Mummut mukaan jos se sen vaatii. Jos et näytä tytölle, että sinä olet pomo, miksi kuvittelet että hän joskus siihen mielessään päätyisi?
Joo, minäkin olisin kuvitellut vielä pari kuukautta sitten että saan tytön helposti kuriin, mutta kyllä on otettu luulot pois minulta. Jos ei muuten niin menee yöllä ikkunasta, ja jos haluan pitää kotona, niin täytyisi ryhtyä käsirysyyn ja siitäpäs se riemu repeää...
Siinä tapauksessa sinun pitää pyytää apua. Se ei tee sinusta huonoa äitiä, päin vastoin. Tuollaisille nuorille on sopivia paikkoja, ja muutama kuukausi siellä voi pysyvästi muuttaa elämän suunnan.
Valitettavasti vanhemmilla ei ole varaa nostaa käsiä pystyyn ja luovuttaa. Jos et itse pysty huolehtimaan lapsen turvallisuudesta (niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin), sinun on hankittava joku muu tekemään se.
Joo, on kyllä jo haettukin, hän käy perheneuvolassa, tyhjää lässytystä se siellä on.. Eipä ole apuja näkynyt, hommataan aina vain uusi asiantuntija paikalle..
Tällaisen nuoren kanssa ei tosiaan ole helppoa. Varsinkin, kun todellista tukea on vaikea löytää. Useimmiten ihmiset leimaavat vanhemmat huonoiksi kasvattajiksi. Hyviä neuvoja on vaikea saada.
Valitettavasti perheneuvolasta ei ole hyötyä ellei nuorella ole itsellään aidosti edes pientä motivaatiota keskusteluun.
Lastensuojelun tukitoimia kannattaa selvittää. Avohuollon tukitoimena tehtävä määräaikainen sijoitus laitokseen kannattaa selvittää.
Tsemppiä Sinulle. Nyt en ehdi enempää kirjoittaa.
kyllähän kaikilta hyviä neuvoja tulee, mutta kukahan ne toteuttaa. Itselläni myös 15 vuotias poika joka rytisyttelee rajojaan kunnolla. Meillä alkoi tämä aika vasta puoli vuotta sitten ja nyt jo tuntuu että kuinka kaikesta selviää. Kaksi nuorempaa sisarustakin seurailee mitä kaikkea voi murkkuna keksiä. Jaksamista ja pitkiä piuhoja toivotan. Kaikilla murrosikä niin erilainen. Oma poikani kertoi keskusteltaessa rajojen kokeilun menevän ohi 17 vuoden ikään mennessä ja kukaan vanhemmista ei siihen kuole, raskasta vain voi olla.
...koittaisit seuraavana keinonasi, että et laitakkaan mitään kotiintuloaikaa, mutta vaadit että koulu&työt&kotihommat on tehtävä ja kysyt aina, minne tyttäresi menee. Älä kuitenkaan liiallisesti utele, se on ärsyttävää, ja tyttäresi saattaa siitä ottaa vielä nokkiinsa ja olla ilmoittamatta itsestään pariin päivään. Anna lapsesi yrittää kasvaa aikuiseksi, jos hänellä on tarpeeksi vastuunottokykyä siihen.
No enpä nyt tiedä onko tarpeeksi vastuunottokykyä siihen kun ei pysty edes noudattamaan kotiintuloaikoja. Ei kai aikuiseksi kasvaminen edellytä että reikkuu yökaudet ties missä. Eihän ne koskaan kerro totuutta siitä minne ne menee, koska se on todennäköisesti paikka jota emme hyväksy. Seuraava porras meillä lienee tuo sijoitus johonkin esim. lastenkotiin, pakkohan tähän on joku stoppi tulla.
Olen itsekin 16 vuotias tyttö ja pari kertaa olen ns. riekkunut erittäinkin myöhään kaupungilla. Vanhempani tiesivät missä olen, kerron heille yleensä minne menen. En ikinä ole ollut kännissä enkä polttanut tupakkaa. Muutan pian pois kotoa, jolloin menen ja tulen miten haluan. Mutta ei mua kiinnosta sellainen mitä nuoret yleensä tekee ollessaan myöhään poissa-kännipäinen sekoilu siis. En myöskään jaksa katsella kännipäisiä nuoria, kamalaa! Joskus tulen myöhään, jos en jostain syystä ole päässyt aikaisemmin lähtemään. Enkä tarkoituksella ole missään myöhään, niin vain toisinaan käy.
Voisit yrittää keskustella tyttäresi kanssa, missä hän öisin liikkuu, kenen kanssa jne. Voit myös kertoa, että kavereita voi tulla teillekin käymään, ettei kylällä tarvitse riehua. Olisivatpa ainakin valvonnassa.
joo, tyttö kyllä tietää että kavereita voi tulla, ja ollaan jopa luvattu että poikaystäväkin voi tulla yötä, jottei tarvii sen takia ulkona yöllä hillua. Kyllä mää ymmärrän aika pitkälle, mutta kun tuntuu että joka yö pitää värkätä, olisikohan aina ihan selvinkään päin. Juteltu on niin paljon että kurkku kuivaa, mikään ei tunnu auttavan.
On aika kummallista, jos olette jopa keskustelleet. Sitten en kyllä tiedä keinoja sinulle. Toivoisin, että et lastenkotiin laittaisi. Siellä asuvista tulee, jos mahdollista, vieläkin kahelimpia. Tunnen ihmisiä jotka ovat olleet/ovat lastenkodissa. Toivottavasti tyttäresi "yökyöpelöinti" on ohimenevää.
Tsemppiä!
Totta. Sijoitettaessa lapsi/nuori laitokseen on heikkona puolena se, että kaveripiiri ei välttämättä paremmaksi muutu. Toki sijoituspaikat ovat esim.asukkaiden ikärakenteen osalta erilaisia. Hyvää on taas se, että nuorelle pannaan selvät rajat ja hänen ajankäyttöönsä saadaan järjestys mukaan.
Sijoitus on viimesijainen vaihtoehto(ennen huostaanottoa). Joskus se on ainoa järkevä vaihtoehto. Otetaan käyttöön tilanteessa, jossa nuori omalla käytöksellään vaarantaa oman turvallisuutensa ja jos sen katsotaan kaikin puolin olevan nuoren edun mukaista.
Äitinä hakisin tässä tilanteessa keskusteluapua oman alueeni sosiaalityöntekijältä. Joskus yhteydenotto sossuun saa nuoren tajuamaan, että nyt äiti on tosissaan.
ja minun äitini kun on sitä mieltä, että minä olen vaikea. Vaikka tottelenkin hänen "kymmeneltä kotiin kesälomalla"-aikojaan. -___-