mun isä on alkoholisti. se juo aivan älyttömästi!!! nytkin meni juhannus AIVAN piloille! se tulee aina aggressiiviseks ku on juonu! suoraan sanoen vituttaa... mun äiti ja minä ollaan saatu kärsiä ja itkeä ihan liikaa!! se on olevinaan ite joku täydellinen. mä itken nytkin tätä kirjottaessani. mä oon suunnitellu jopa sen tappamista, mun oman isän! ne ei eroa äitin kanssa, koska isä uhkailee..... aina kun se on juonu niin saa KÄRSIÄ!!! mä en kestä tätä paskaa "elämää"!
pelkoa alkoholistin kanssa!
-onneton-
14984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
olet?
olen 14- vuotias.
onko joku sukulainen, jonka luo voisit mennä? Ei sinun tarvitse kärsiä isäsi takia. Sinulla on oma elämä!
ei ole ketään sukulaista, ja en voisi jättää äitiäni ikinä yksin isän kanssa,kun hän on päissään. isäni on selvänä ihana, mutta kireä (yleensä). en voi kavereitakaan aina kutsua yökylään, pitää aika keksiä joku tekosyy. kaverini tästä tilanteesta ei tiedä (mutta yksi ainakin varmaan arvaa). tiedän että puhuminen vois helpottaa mut mä vaan häpeen niin paljon sitä
kuinka vaikeeta toi on. oma isäni oli samanlainen, nyt jo kuollut kylläkin, ja siihen juomiseen kuoli. tiedän miltä se turvattomuus ja häpeä tuntuu. itse muutin kotoa jo heti yläasteen jälkeen muualle opiskelemaan. mutta kyllä se arvet jätti loppuelämäksi. eikä sitä kukaan muu tajua, paitsi saman kokeneet. ja se huoli äidistä ja sisaruksista, ei sitä kotia niin vaan voi jättää. vahvaksi kasvat ainakin, ja koita jaksella, meitä on paljon saman kokeneita!
haluaisitko kertoa että kuoliko isäsi maksasairauteen vai mihin? kuinka vanha olet? ja kuinka vanhana isäsi kuoli? kiitos jo etukäteen vastauksista :) kun tuntuu ettei tuosta miehestä pääse mitenkään eroon... toivois jo oikeesti että kuolis!!
Isäni sydän ei vaan kestänyt sitä juomista. Alussa se oli joka viikonloppuista, sit paheni jokapäiväiseksi! Isäni kuoli alle viisikymppisenä. Minä olen nyt kolmekymppinen, mutta muistan niin elävästi kaikki, ja se puristus rinnassa ei ole kadonnut mihinkään. Minäkin toivoin joskus isän kuolemaa(että kaikkia helpottais), mutta kyllä se kuolema pahalta tuntui ja tuntuu vieläkin. Ei sitäkään kannata toivoa! Onko äitis miettinyt eroa? Yksi raitistunut alkoholisti kerran sanoi, että alkoholisti pitää vaan jättää yksin juomaan, jos ei se halua lopettaa. Olis niin helpottavaa, jos sais koko muun perheen muuttamaan, ja tosiaan jättäis sen yksin. Ymmärrän sua helevetin hyvin ja käyn täällä säännöllisesti jos haluut avautua tai kysellä!
Niin joo, kerroitkin että isäs uhkailee jos erosta puhutaan. Onko se ollut väkivaltainen? Sun kantsii puhua äitis kans oikeen vakavasti tuntemuksistas(ootteko sillai puheväleissä?)ja äitis tarvis nyt kans apua ja neuvontaa riippuen tilanteesta!
äitini on miettinyt eroa ties kuinka monta vuotta, mutta jos hän eroaa niin isä on uhannut tappaa äitini tai ainakin vahingoittaa liikuntakyvyttömäksi. tämä on ihan kauheaa! mä kyllä tiedän mihin se mies pystyy! se on heittäny mm. lautasia päin lattioita, jos on ollu ruokapöydällä (jossa se aina juopottelee). kerran on lähtenyt meidän lasipöydästä lasikin irti. musta tuntuu että mä en ikinä uskalla vanhempana alkaa seurustelemaan kenenkään pojan/miehen kanssa, mulla on menny luottamus miehiin TÄYSIN. sit kun se vielä syyttää juomisestaan äitiä! jos mun iskän jättää yksin, niin ei voi tietää mitä se tekee yksin kotona. se voi rikkoo paikkoja esim., ja jos sen jättää yksin ja kun tulee niin se alkaa heti epäilemään että äiti on käyny vieraissa miehissä! mun iskä on ollu edellisessäkin suhteessa tuollainen (tosin en väkivaltaisuudesta niin tiedä, mutta aika varmasti ollut tuollainen jo silloin).
isä voisi olla juomatta, jos haluais. se on ollutkin juomatta aika pitkänkin ajan. sit taas alkaa kaduttaa kun iskä ratkee juomaan et miks sille ei ollu ystävällisempi kun se oli raittiina. tai enhän minä tiiä oisko se auttanu mitää. mut tää on niin väärin!!! mun kavereitten luona on ihanan turvallista.. mä oon niille monesti kateellinen niitten vanhemmista. ja monesti aattelee; miksi minä?!
se ON väkivaltainen. ollaan me puheväleis mut mulla ei oikeen huvita puhuu sille.
...ajatella ottavasi yhteyttä Al-Anoniin? Al-Anon on alkoholistien perheenjäsenille ja läheisille tarkoitettu tukiverkosto. Niillä on palveluja erikseen myös nuorille. Ehkäpä äitisikin olisi kiinnostunut? Ainakin sinun oloa voisi helpottaa, jos voisit jutella samassa tilanteessa olevien kanssa. Ehkäpä löytäisit/löytäisitte äidin kanssa jonkin ratkaisun tilanteeseen??? Käypä vaikka katsomassa netistä www.al-anon.fi
Suomessa on tuhansittain kanssasi saman kokeneita, minäkin. Häpeän tunne on usein suuri, mutta muista aina, että sinä et voi isäsi käytökselle mitään etkä ole siitä vastuussa!!! Ja vain isäsi on yksin vastuussa juomisestaan, eikä kukaan muu voi tehdä päätöksiä hänen puolestaan -juodako vaiko ei.
Itse sinun ikäisenä (olen nyt yli 30) kävin läpi samantapaisia ajatuksia kuin sinä. Ja kun isäni käytös kävi uhkailevaksi ja kotona olo tuntui mahdottomalta, soitin muutaman kerran poliisin hakemaan räyhäävän isän putkaan. Edelleenkään en katso tehneeni silloin mitään väärää, vaan uskon, että minulla sekä siskollani ja äidilläni oli oikeus olla rauhassa kotona. (Poliisit olivat samaa mieltä). Jos siis kärsimisellä viittaat minkäänlaiseen väkivaltaan tai uhkailuun(sanalliseen tai fyysiseen), ehdotan että soitat poliisin paikalle.
Toivon sydämestäni, että sinulla on voimia ja rohkeutta hakea apua vaikeaan tilanteeseesi!! Ja muistathan, että kukaan ei voi sinua auttaa, jos ahdingostasi ei kukaan tiedä! Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia ja rohkeutta! :)
kiitti vinkistä!
...jatkoa edelliseen viestiini (Al-Anon). Suomen mielenterveysseuralla on myös hyvät nettisivut, www.mielenterveysseura.fi, jossa on paljon tietoa, mistä löytää apua elämän ongelmatilanteisiin. Heillä on myös valtakunnallinen kriisipuhelin p. 0203-44 55 66, josta saa keskusteluapua ja neuvoja miten jatkaa eteenpäin, kun itse on umpikujassa (voi soittaa nimettömänä, samoin kuin Al-Anon). Sivuilta löydät myös ympäri Suomea toimivien kriisikeskusten yhteystiedot (itse sain suostuteltua äitini käymään sellaisessa ja koki hyväksi).
Ja tämähän ei tarkoita sitä, että täytyy olla "hullu" ottaakseen näihin paikkoihin yhteyttä!!! Riittää, että koet elämäntilanteesi vaikeaksi ja ahdistavaksi ja että haluat etsiä siihen ratkaisua. Toivon, että rohkenet ottaa yhteyttä avun saamiseksi!
Selailin keksustelupalastan viestejä. Laittamastasi viestistä on jo muutamaia päiviä, ja olet saanutkin mukavasti vinkkejä mm. vaihtoehdosita joihin kannattaa ottaa yhteyttä. Haluaisin kuitenkin edellisten erittäin hyvien vinkkien lisäksi laittaa yhden vaihtoehdon. Mannerheimin lastensuojeluliiton: Lasten ja nuorten auttava puhelin ne päivystävät keksälläkin. Ote mll:n sivuilta: "Puhelinnumero on 0800 120 400 voit soittaa maksutta koko maassa. Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen päivystäjä, jolla on aikaa kuunnella. Puhelimen päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia. Lasten ja nuorten puhelin päivystää kesälläkin. Puhelimessa vastataan 18.6.-5.8. klo 17-20. ".
Siellä on myös oma nuortennetti, johon voi kirjoitella. Halutessasi siellä voi olla nimettömänä, ja sitäkautta tunnistamattomana, jos niin haluaa. nuortennetin kesksutelu sivun os. www.mll.fi/nuortennetti , Kannattaa katsoa MLL:n kotisivuja, sieltä löydät tietoja ja linkkejä keskusteluille. Voimia sinulle, ja Ota rohkeasti yhteyttä. Muista että et ole ainoa, tässä tilanteessa, joten tukiverkostoissa osataan varmastia auttaa sinua, ja ohjata sinua ja perhettäsi eteenpäin. Mielestäni teit jo ison askeleen kun kirjoitit tänne. Samalla lailla kun nyt täältä olet saanut vinkkejä, ja vertaistukea - kokemusta siitä, ettei ole yksin saat myös näiltä ns. ammattiatahoilta. Rohkeutta !