Tämä jonkun assin aihe kosketti minua kovasti!
On fakta, moni tavis ei hyväksy erilaisuutta, kaiken lisäksi he usein yrittävät "tappaa" erilaisuuden.
Jos A. Einstein assina/addina olisi joutunut tavisten kosiin, ehkä olisi käynyt hänelle huonosti.
Hänestä ei olisi tullut ehkä viime vuosisadan todellinen nero ja Newtonin veroinen. Tavikset haluavat vain, että erilaisuus tanssii heidän pillinsä mukaan. Erilaisuus kuitenkin on vienyt tavisten maailmaa eteenpäin tieteessä, taiteessa ja monissa muissakin asioissa.
Joten eläköön erilaisuus!!!!!!!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000025307071
On fakta, moni tavis ei hyväksy erilaisuutta, kaiken lisäksi he usein yrittävät "tappaa" erilaisuuden.
Jos A. Einstein assina/addina olisi joutunut tavisten kosiin, ehkä olisi käynyt hänelle huonosti.
Hänestä ei olisi tullut ehkä viime vuosisadan todellinen nero ja Newtonin veroinen. Tavikset haluavat vain, että erilaisuus tanssii heidän pillinsä mukaan. Erilaisuus kuitenkin on vienyt tavisten maailmaa eteenpäin tieteessä, taiteessa ja monissa muissakin asioissa.
Joten eläköön erilaisuus!!!!!!!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000025307071
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyään jokainen massaihminen kuvittelee olevansa tärkeä ja erikoinen ihminen, jos omaa jonkun erityisen luonteenpiirten, luonteenvian, vaivan, vamman tai kummallisuuden. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin tällaisilla asioilla brassailu. Ennen sitä olisi sanottu dekandentiksi.
Yksilöllisyyden ja erilaisuuden liiallinen arvostaminen johtaa mm. siihen, että kirjoitetaan valtavasti huonoja runoja, kirjoitetaan typeriä blogeja ja lähetetään ekshibitionistisia kuvia nettiin, koska ne kaikki kuvastavat kyseisten henkilöiden "ainutlaatuista minuutta". Entisaikaan tästä taudista parannuttiin teini-iän lopussa. Ei enää.
Kulttuurihistoria opettaa, että vain äärettömän pienellä määrällä siitä, mitä tuotetaan, on mitään kestävää arvoa. Ihmisten pitäisi hyväksyä oma keskinkertaisuutensa ja banaaliutensa ja lakata piehtaroimasta omassa kuvitellussa "erilaisuudessaan", jota kaikki harjoittavat massamitassa samoissa kaavamaisissa muodoissa.
Minulla on Asperger, paha likinäkö, heikot polvet, maanis-depressiivisiä kausia ja muitakin omituisuuksia, mutta en saa erilaisuudestani mitään narsistista tyydytystä. Tai ehkä saisin jos kehtaisin. Vaan eipä oikein ilkene. Itsensä hyväksyminen on eri asia kuin itsensä fetisoiminen.
maankamaralle:)
Joskus ehkä se itsetehostuksen kausi tarvitaan kasvettaessa huonosta itsetunnosta terveeseen itsensä ja toisten kunnioittamiseen - suhteellisuudentajuisesti.
Nostan kyllä kuvainnollista hattuani nimimerkille "sanon minä!". Olen lukenut koko suomikaksnelosesta vain sormilla (varpaita ei siis oteta mukaan) laskettavan määrän asiapitoisia tai järkeviä viestejä ja tämä oli yksi niistä.