Tämä otsikko hätkähdytti maakunnan valtalehden juhannusaaton numerossa.
Olihan juttu ihan pakko lukea.
Yleensä tämäntapaiset jutut ovat ns. ”naisten heiniä”, mutta kypsään ikään ehtinyt leskimieskin voi kasvojaan menettämättä tunnustaa, että asia on kiintoisa.
Jutun on kirjoittanut tunnettu professori Veijo Hietala.
Hän ruotii jutussaan viime vuonna ilmestynyttä Eva-Maria Korsisaaren kirjaa ”Tule rakkaani”.
Korsisaaren mukaan, ”romanttinen rakkaus on ihmiskunnan historiassa suhteellisen tuore keksintö.
Se syntyi Etelä-Ranskan trubaduurien lemmenlurituksissa 1100-luvulla, ja palvonnan kohteena olivat yleensä etäiset, saavuttamattomat ylhäisönaiset”.
En tässä käy tarkemmin käsittelemään Veijo Hietalan juttua, totean vain, että onneksi on joka puolella tarjolla sopivaa opastusta; rakkausromaaneja, romanttisia elokuvia, tv-sarjoja ja salarakasjuoruja.
Joten siitä vaan tutkimaan rakkauden saloja, niin miehet, kuin naisetkin.
Juttu on nimittäin niin, että moni mies ja nainen puhuvat huulillaan rakkaudesta, vaikka todellisuudessa kysymyksessä on omistamisen halu.
Olihan juttu ihan pakko lukea.
Yleensä tämäntapaiset jutut ovat ns. ”naisten heiniä”, mutta kypsään ikään ehtinyt leskimieskin voi kasvojaan menettämättä tunnustaa, että asia on kiintoisa.
Jutun on kirjoittanut tunnettu professori Veijo Hietala.
Hän ruotii jutussaan viime vuonna ilmestynyttä Eva-Maria Korsisaaren kirjaa ”Tule rakkaani”.
Korsisaaren mukaan, ”romanttinen rakkaus on ihmiskunnan historiassa suhteellisen tuore keksintö.
Se syntyi Etelä-Ranskan trubaduurien lemmenlurituksissa 1100-luvulla, ja palvonnan kohteena olivat yleensä etäiset, saavuttamattomat ylhäisönaiset”.
En tässä käy tarkemmin käsittelemään Veijo Hietalan juttua, totean vain, että onneksi on joka puolella tarjolla sopivaa opastusta; rakkausromaaneja, romanttisia elokuvia, tv-sarjoja ja salarakasjuoruja.
Joten siitä vaan tutkimaan rakkauden saloja, niin miehet, kuin naisetkin.
Juttu on nimittäin niin, että moni mies ja nainen puhuvat huulillaan rakkaudesta, vaikka todellisuudessa kysymyksessä on omistamisen halu.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Nythän sinä Sinikynä meitä aiheella paiskasit. Näin käykö meiltä soitella nocturno rännihuilulla? Otsikkosi on Kaija K:n hienosta biisistä; missä muuten on koko tyttö kun pitkään aikaan ei ole kuulunut. Tuo avauksesi viimeinen kappale kyllä kertoo asian kokonaisuudessaan, mutta yritetään...
Kuulun niihin, jotka uskovat munan olleen ennen kanaa. Oli siis (mistä hitosta lieneekin lennähtänyt) sellainen sykkivä sykerö, josta alkoi kehittyä jotakin. Sen nimi oli rakkaus, koska se halusi lisää sellaisia.
Syntyi kukkia ja mehiläisiä, jotka lensivät kukasta kukkaan. Kun ihminen sitten tuli kuudentena päivänä, niin Luoja teki kukista naisia ja mehiläisistä miehiä.
Tämä tarina on tosi. Olen itse sen keksinyt.
Terho, {en muista sitä),
jossa suuren lapsilauman keskellä tekee ruokaa
odottava äiti "hiessä otsansa" ja alla hänen repliikkinsä:
~"Kuka keksi rakkauden?"
:)
Nocturnea, niin ruma mies.
Kaija Koo on tosiaan hyvä tyttö laulamaan.
"nocturno rännihuilulla"
kerro tästä lisää?
Rakkaustutkija Kaarina Määtältä on ilmestynyt monia kirjoja aiheesta. Tässä muutama hänen ajatuksensa - tietysti kaikilla meillä kokeneilla,kypsillä ihmisillä on samoja kokemuksia.
Rakastuminen merkitsee tunteiden ja voimien pyörrettä, joka ylittää arkielämän.Siihen liittyy onnen hurmaa ja haltioitumista,mutta toisaalta menettäminsen pelkoa ja epävarmuutta.Mitää muuta inhimillistä toimintaa ei panna alulle niin suurten odotusten ja toiveiden varassa.
Yhtäkkiä elämä tuntuu olevan täynnä merkityksiä,jopa värit ja tuoksut tuntuvat suloisemmilta.Samalla tavalla idealisoituna rakastunut näkee myös kumppaninsa.Rakastuneelle on tyypillstä eräänlainen taantuminen.
Alkuhuuma loppuu aikanaan.Pettymykset ja ristiriidat kaihertavat.
----
Kysyt,Sinikynä, onko rakastaminen omistamisenhalua.Tietenkään ihminen ei halua luopua siitä, mikä tuottaa suurta tyydytystä, antaa elämän täyteyden tunnetta. Mutta rakkauteen kuuluu ehdottomasti saamisen lisäksi antaminen. Mielestäni oman ajan antaminen, kuunteleminen on rakastamisen tärkeä tunnusmerkki.
Kaunista Juhannuspäivää ja terveisiä aamulenkiltä, jopas aiheen Sinikynä pistitkin. Jos nyt en niistä kukista ja mehiläisistä, kun tuo maalaismies ne otti puheeksi.
”Kenpä tietäis sen, ken arvaisi rakkauden…. vai oliko se huomisen…”.
Siinä ikuinen kysymys; mitä se rakkaus todella onkaan, sitä kun on niin monenlaista plaatua.
Näin tasa-arvon aikakautena mielestäni voivat miehetkin syventyä lehdissä oleviin ”naisten heiniin”, monestihan nekin avartaa.
Ja mikä ettei leskimiestäkin kiinnosta rakkauden salat.
Tekniikka on kehittänyt tuon rakkauden kaipuun ja oppien hakemisen helpoksi, ei tarvitse kun istahtaa koneelle ja ruveta etsimään malleja, on ohje toisensa perään, kunhan vain osaa paikan etsiä laajasta verkosta. Ja tietenkin romaanit ja viikkolehdet.
Nuo salarakas-jutut, niiden oppi välillä horjahtelee ihan naurettavuuksiin, mutta oppii ainakin sen mitä ei pitäisi tehdä.
Mutta ystävyys jopa vanhemmalla iälläkin on rakkautta, välittämistä, huolehtimista ja toisen huomioonottamista, vai onko se vaan tapa elää.
Omistamisenhalu, se on jo vaikeampi juttu edes itsellä huomata, eräänlaista rakkautta sekin on, eihän ketään voi omistaa, on se niin, mutta yritetään senkin asian kanssa tulla toimeen, ei herneitä nenuun.
Elämää tämä kaikki on, monenlaista rakkautta huulillamme viestitämme, ja se hyvän ystävän rakkaus on monelle hyvin tärkeä asia.
Nyt aurinkoista juhannuspäivän jatkoa !!!
Oman kokemukseni mukaan se ei ole rakkautta ollenkaan, vaikka voi siksi naamioitua.
Pahimmillaan on kyse sairaalloisuudesta, jota ihminen ei itse koe eikä tunnista tai myönnä.
Rakkaus menestyy vain vapauden ilmapiirissä,
hyväksymisen ja huumorin, ystävyyden maaperässä.
Suoritukset eivät silloin merkitse,
toisen vikojakin voi rakstaa.
:)
Ehkä on huoli kyynelistä, johon kaikki lopulta päättyy. Jos erotaan, itketään sitä,
jos ollaan yhdessä, itketään viilentyneitä tunnelmia.
Tunteiden vuoristoradalla on kuitenkin uusia huippuja!~
Mutta on myös 'kuoleman peloksi' naamioitunutta 'elämän pelkoa',
kyvyttömyyttä heittäytyä, pudota rakkauteen,
niinkuin nuorena aivan epäröimättä teki.
Ja siitä kehittyi koko elämän paras lahja.
"Nature Boy"
"There was a boy..."
~~~
"The greatest thing
you'll ever lern
is just to love
and be loved in return."
~~~
{Nat King Cole esittää kauniisti}
bakteerifobiaa huomaan sairastavani nyt tässä iässä, ehkä sekin liittyy kuoleman pelkoon pienenä sivuhaarana.
Jos tanssin jonkun kanssa, ja jos tulee tunne, ettei hygieniapuoli ole aivan kunnossa, yritän välttää mahdollisimman tarkkaan.
Myöskin nykyiset virusvaroitukset ovat mielessäni.
Olen miettinyt, mistä tämä sairauteni johtuu. Äitini
hoiti lapsensa aikana, jolloin tuberkuloosi jylläsi ja vei paljon lapsia varsinkin maaseudulla. Hänen opettajansa, nämä Anna Lagus ja muut olivat hyvin selvillä basilleista, tuberkuloosin pienistä aiheuttajista, ja se ehkä sai äidin pesemään ja 'varittamaan' astioita...
(Varittaminen = kiehuvalla vedellä huuhtelu)
Voi olla, että varhaislapsuuden opetukset ovat jättäneet jälkensä mieleeni.
Poteeko kukaan muu teistä tällaista tautia?
lapsensa saivat vanhempani pysymään hengissä
vaikeissa sodan aikaisissa oloissa.
Silloinkin lapsia vei niin 'lentävä keuhkotauti'
kuin kurkkumätäkin.
Muistan parhaan ystävänikin pikkusiskon kuolleen,
olin hänen hautajaisissaankin äidin ja isän kanssa,
(ensimmäinen näkemäni vainaja, kuin nukke), - ja myös ison siskoni paras ystävä kuoli tuberkuloosiin,
vaikka oli parantolassakin.
olivat vuoden -50 tienoilla,
siihen aikasan oli noiden tubin ja kurkkumädän lisäksi myös polio-epidemia,
muistan koulukaupunkini kaduilla näkemiäni
poliopotilaita ja heidän kävelyään!
Oma ruokavalioni oli siihen aikaan niukka ja
huono, paitsi kesäisin, kun olin kotona töissä.
Sain kai silloin koko vuodeksi vitamiineja,
koska vältyin taudeilta.
mielestäni hoitaa hyvin itsensä, hiuksensa, hampaansa, koko olemuksensa!
Silloin 'vanhuus' ei ole mikään peikko,
vaan hyvä, rikas 'vuodenaika' ihmiselämässä!
Rakastan tätä ikääni.
:)
Ikä ei ole peikko vai kuinka? paola taitaa olla oikeilla teillä, oudoilla ovilla.
Mielestäni aivan oudoilla ovilla!!
Eihän me niin vanhoja olla etteikö mitään muuta hyvä nähdä kun johonkin keskusteluun esittämällä eriäviä mielipiteitä. Kyllä meillekin kuuluu hupsutteluakin.
No niin tässä sitten eriävä mielipide (hymyä),
jokaisen oma asiahan se on.
elän ihan "kunnollista rakkauselämää".mihin se iän myötä katoaisi.Vielä parempaa se on kuin nuorempana,nyt on aikaa,halua ja taitoakin enemmän...
tai saamisen odottelua, mikä on myös
onnellista!
{Lainattu jostain, en muista mistä!
Saaminen tarkoittaa tässä samaa kuin lahja.}
:)
ihana herätä siihen kun toinen hamuaa...
Eräästä lehdestä lukemani "hupi"
"Kesäkuun miete": Rakkaus on kuin kesäkuinen säätiedotus. Ensin on hellettä, paikallisia ukkoskuuroja ja salamointia, sitten on vaihtelevaa pilvisyyttä ja viilenevää."
Sopinee tähänkin ketjuun mietteenä, joskin lainattuna.
Jo sana Rakkaus ,saa monasti väärän tulkinnan .
Joku "luulee" rakastuvansa ,hän on niitä herkkiä
ihmisiä jotka ,luulevat että joka ihastuminen on rakkautta.
Tämänpäiväiset tiedoitusvälineet tienaa näillä "rakkauskertomuksilla "miljoonia.
Ihmiset lukee toisten ,hairahduksista ,sana rakkaus on aivan jotain muuta.
Kai se on kanssa sellaista ,että kokea täytyy ,vaikka tietäisi jo suhteen alussa että se ei tule onnistumaan ,Nykyään kun täytyy olla niitä kokemuksia ,ettei vaan jää mistään paitsi.
Minä uskon että ihminen on ,niinkun kaikki lisääntyvät ,vaistojen,ja viettien ohjaama.
ainakin kun on kysymyksessä naaraspuoliset ,hormoonit ne on jotka paljolti määrää ,sitten tulee äidin vaistot ,ja "kai" se
rakkaus tulee sitten viimeiseksi.
En kiellä mitenkään isän rakkautta lapsiin ,
avioerot ovat usein kova paikka juuri yksin jätetyille isille.
On juhannusaamu olen herännyt varhain ja lähtenyt luontoon kävelemään, linnut laulavat,
Suomenliput joita näen paljon eivät liehu on
tyyni, ihailen Jumalan meille suomaa kaunista
isänmaata ja ajattelen tätä rakastan sydämmestäni,olen nuorena rakastanut ja rakastunut se oli ihanaa ja pelottavaakin, nyt kun olen vanha voisin ajatella miehestä saavani hyvän ystävän, ja se on paljon, en voi ajatella
intohimoista rakkautta ja kaikkea siihen kuuluvaa
tuntisin itseni naurettavaksi, mutta tämä on vaan minun tuntemukseni, Kaunista Juhannusta edelleen.
sinä Suopursun nimmarilla ,sanoitkin sen mikä jäi minulta sanomatta.
Ustävyyttä kaipa myös tämän ikäiset , sehän onkin sitten jo toinen asia se ,rakkaus, mutta siittä se alkaa, kunhan vaan onnistuis saamaan sen "ystävän " ensin.
Toivotan sinulle Onnea ja varsinkin kun olet Kaimani ,isolla Uulla:=)
Rakkauden ihana keveys, otsikoit. Lienen niitä ihmisiä, jotka ammentavat - tai ainakin yrittävät ammentaa - kaikesta rakkautta, koska se antaa niin paljon jokapäiväiseen elämänmenoon. Rakastan luontoa, kukkia, kanssaihmisiäni. Minä, leski myös, voin ajatella myös intohimoista rakkaussuhdetta tuntematta lainkaan itseäni naurettavaksi, jos ja kun "hengenheimolaiseni" vielä kohtaan.
Järki ja tunteet tallella, siitä olen onnellinen.
Oikein hyvää juhannuksen aikaa! Juhannusruusujen tuoksua! -
eivät vielä, eivät ikinä!~
Tosi on. Juhannusruusut kukkivat tänä vuonna runsassateisen kevään johdosta ennenaikaisesti ainakin täällä eteläisessä Suomessa, ylempänä lienevät kuihtumaisillaan. Niinpä ne minulla kukkivatkin vielä toistaiseksi laitteen työpöytäkuvassa...
Niin, rakkauden toiveet eivät! :)
Tuosta rakkauden toiveen kestämisestä tuli mieleeni vanha tätini, jonka 99-vuotispäivillä oli hänen iäkäs poikansa kysynyt ilkikuriseen tapaansa äidiltään: "Kerropa nyt, milloin ne poikapuoliset lakkasivat kiinnostamasta!" Äitinsä oli vastannut:
"Älä minulta kysy, kysy vanhemmilta!"
Mehän ollaan sitten aivan alkutaipaleella...
:)
ainakin minun mielestäni "sukuvika, että suksi ei luista".
Olen ainakin huomannut että joissain suvuissa on tapana mennä aikaisin naimisiin .
Ja lapset laitetaan kanssa heti.
Samoissa suvuissa eletään vahaksi ja ollaan pari uskollisia .
Oliskoos tästä aiheesta tehty väitöskirjaa,
niitähän tehdään vähän joka aiheesta.
vangita voi!
Monessa avioliitossa kulissien ylläpito on tärkeää, kaunis vaimo koetaan omaisuudeksi siinä missä kiinteistöt ja upeat menopelit. Kasvojen menetyksen pelko voi olla myös syynä takertumiseen.Mutta se taas loitontaa toista entistä enemmän.
Nykyisin puhutaan, että täytyy antaa tilaa toiselle. Lattea sanonta, mutta varsinkin henkisen liikkumatilan antaminen on välttämätöntä kumppanien hyvinvoinnille.
sehän kuuluu tunteisiin jotka saamme jo syntymässä. Samaan tunnealueeseen kuin vihakin. Tunteelle voi kyllä keksiä nimen rakkaus.
Perustelen sillä että jos rakkaus oisi jonkun keksimä, sitä voisi myös säädellä. Mutta kun se on tunnevietti niin, et mahda mitään jos jotakin rakastaa ja toista ei. Näin minä päättelin
kaikillehan on keksittävä jokin nimi . Tunnehan se on ,mutta ,mutta ja vielä kerran mutta, kun se on kumma tunne, kun se voi jopa muuttua silmänräpäyksessä vihaksi .Siinäpä onkin ajattelemista .
Olen kyllä sitä mieltä että se on kaikkein vaikein tunne minkä me ihmiset ollaan saatu ,se rakkaus!!!
hassuuden ja juuri siksi hauskuuden.
Rakkauskenttä ei olekaan niin yksinkertainen kun luullaan. Paitse ne tunnemyrskyt myös lieveilmiöt on otettava näillä vuosilla huomioon.
Rutistelut, halailut ymmärrän mutta miksi pitää sitä suutelua harrastaa. Jos on oma kalusto suussa useinkin hengitys suorastaan haisee kuin tunkio suuteluun tunkijalla. Kiitos ei, tällaiset manööverit.
Vanhat akat ja ukot saisivat pitäytyä kädestä kiinni pitämiseen ja ne lääppimiset taputetaan kuin ravitammaa lautasille, nostattaa suorastaan oksettavan tunteen.
Olkapäälle kosketukset ovat ihan OK ja se ristiinhalaus jos kumpikin osapuoli ovat sisäsiistejä.
Aamuisin ja iltaisin suihku tekee terää, antiikin riipukset tarvitsevat lisäpesuja. Kyllä se alapää löyhkää jokaisella jos pesuista tingitään. Ja puhtaat alusvaatteet on itsestään selvyys.
Kyllä inhotti Maspalomaksen rantaa kävellessä miten vanhat äijät kaivelivat kävellessään niitä, miksiköhän.Vanhat akat pyllistelivät pyyhettä hiekasta, yök mikä näkymä.
Elän mieluummin platonisissa suhteissa sillä keskustelu ja vallankin väittely, olla erimieltä asioissa tekee terää tässä 70 iässä. Jäkättely ei tietenkään kuulu asiaan. En halua sulojani enää vastakkaiselle sukupuolelle näytellä sillä vanhan ihmisen nahka ei ole kenellekään kaunista katseltavaa. Kun katsoo peilistä naama alkaa olla kun kubistinen taulu, riittää sen restauroinnissa esiintymiskuntoon tarpeeksi hommia.
Olen varma ettei kukaan ole vanhasta akasta tai ukosta aidosti kiinnostunut, ainoastaan lompakon paksuudesta, sekin voi olla tarvittaessa täyttetty paperinestuukeilla.
Mitä tällä vuodatuksella haluan sanoa, en pidä vanhenemisesta.
Miksi olet noin ankara itsellesi. Kaikki nuo lieveilmiösi suihkut ja muut nehän kuuluvat jokaisen päivittäiseen elämään. "Ei ikä miestä pahenna" sanotaan. Hyväilyt ja suutelot, en niissä kyllä mitään pahaa näe, mehän huolehdimme itsestämme itsemme ja toistenkin iloksi.
Aivan ymmälläni olen noista sinun näkökulmista.
Kuinka oletkaan siellä rannoilla tullut katselleeksi "tuolla silmällä" toisten tekemisiä.
Sanattomaksi menen, kyllä vanha ihminen voi näyttää kauniilta, huolitellulta ja rakastettavalta, ei sellaista voi kieltää.
Ukot ja akat kiinnostavat varmasti toisiaan muutenkin kun lompakkoon tutustumalla.
No melkein sanaton ihmettelyni - rakkauden mallilla on todella monenlaista kuvausta ja mieltä.
ja lisäisin vielä , kohteensahan saa itse valita
Olen ainakin huomannut ,kuinka huoliteltuja ovat eläkeläiset ,täällä Ruotsissa .
On aikaa laitta itseään kuntoon kun lähtee"ulos".
Nykyään miehet käyttävät aikaa isensä kunnossapysymiseen , ja en usko, että he katselevat ketään ikäihmistä "silläsilmällä".
Mitä siihen suukotteluun tulee ,poskisuukkoja saisi kyllä opetella pohjolan ihmisetkin.
eihän se tosiaan ole kaunista katseltavaa, kun joka paikka muuttaa muotoaan.
Varsinkin jos nuorena on ollut sirpsakka, siro ja nätti.
Niin on vaikeaa hyväksyä itsessään ja muissakin, vanhuuden tuomaa muutosta.
Varsinkin jos puhtaudesta tingitään.
Viimeinen lauseesi, ettet pidä vanhenemisesta, sanookin jo paljon.
Tässä vaiheessa elämää avautuu koko elämän kaari uudelleen näkyviin, voimanlähteet ja elämän risteyskohdat, toteutuneet ja toteutumattomat unelmat, vaikeudet joihin ei ole voinut ja voi vaikuttaa.
Yksi näistä on juuri kropassa esiintulevat muutokset. Elämä voi olla hyvää tässäkin vaiheessa yksin eläessä. Kieltämättä joskus kaipuu toisen luo hyökyaaltona voi niskaan lentää.
Ei pidä antaa tunteille valtaa, pysyminen oman valintansa tiellä auttaa löytämään uusia mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuudesta, vuodenaikojen vaihtelusta, luonnon kauneudesta ym.
Kunhan vain pysyisi kunnossa kaiken ikää mitä on jäljellä omin neuvoin.Kätkettyyn tunne elämään voi säilöä syvien tunteiden kirjon koskaan niitä ilmaisemasta toiselle sukupuolelle. Rakastan aidosti omia lapsiani ja lapsenlapsiani, se riittää vanhuuden kriisissä elävälle mummille.
" Rakkaus , se on ikuinen preesens
jos jonain hetkenä rakastaa toista
se jää aina olemaan"
sanoitkaan. Tähän voisi lopettaa ketjun, tässä on rakkauden tärkein sisältö.