Puoli vuotta yritystä takana eikä ensimmäistäkään tärppiä, en ole tehnyt edes yhtään testiä kun kuukautiset alkaa aina silloin kun pitääkin. Kuvittelin että se olisi helppoa, että olisin ollut jo alkuvuodesta raskaana. Mietin nimiä, vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, suunnittelin lastenhuonetta... Mutta kun ei niin ei.
Luulin että raskautuisin helposti koska en ole ikinä käyttänyt pillereitä, minulla ei ole ollut kuin yksi kumppani ja kuukautiset ovat säännölliset. En polta, juon todella harvoin, syön suht terveellisesti, en ole ylipainoinen, liikun paljon...
Ja sitten kaikenmaailman juopot ja narkkarit lisääntyvät noin vain ja lapset huostaanotetaan kun vanhemmat eivät huolehdi niistä. Mikä siinä on että me, vuosikausia yhdessä ollut pariskunta, jotka toivomme lapsia ja olisimme enemmän kuin valmiita vanhemmiksi, emme ole saaneet yhden ainoata tärppiä? Alkaa usko mennä...
Luulin että raskautuisin helposti koska en ole ikinä käyttänyt pillereitä, minulla ei ole ollut kuin yksi kumppani ja kuukautiset ovat säännölliset. En polta, juon todella harvoin, syön suht terveellisesti, en ole ylipainoinen, liikun paljon...
Ja sitten kaikenmaailman juopot ja narkkarit lisääntyvät noin vain ja lapset huostaanotetaan kun vanhemmat eivät huolehdi niistä. Mikä siinä on että me, vuosikausia yhdessä ollut pariskunta, jotka toivomme lapsia ja olisimme enemmän kuin valmiita vanhemmiksi, emme ole saaneet yhden ainoata tärppiä? Alkaa usko mennä...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei kannata pitää mitään itsestäänselvyytenä. Tosin puoli vuotta on oikeasti todella lyhyt aika.
Itselläkin yritystä takana tammikuusta lähtien. Pillereitä en tosin ole syönyt vuoteen... Eikä ole tarvinnut testejä tehdä, menkat tulee kerta toisensa jälkeen yhtä normaalisti kuin pillereiden aikana. Alkaa todellakin joskus tuo usko ja toivo mennä. Ovulaatioita testailtu tikuilla ja sen mukaan puuhailtu, mutta ei ole tulosta tullut...
Nyt oikeastaan voisinkin pistää kyselyä kaikille siitä miten "taikauskoisia" olette. Siis sitähän kuulee kaikenlaista että mihin aikaan ja missä asennossa sitä pitäisi harrastaa, jalat ylös seksin jälkeen, ei liian usein eikä monta kertaa yössä ym. ym.
Onko noissa mitään perää...? Tässä on kohta valmis vaikka seisomaan päällään ja mittailemaan vaikka mitä jos vaan apua asiaan olisi...
Niin ja sitä lausetta "älä ota ressiä asiasta" ja "voi mennä vuosi" on kuultu jo ihan riittävästi. Toki nuo tiedän, mutta kauheasti ei mieltä lohduta kuitenkaan ajatella tuolleen...Kun toiveet on isot ja mitään ei kuitenkaan tapahdu. Täältä muitten juttujen lukeminen helpottaa joskus edes vähän kun tietää ettei ole ainoa joka kärsii samasta...
Jos joku viitsii, laittakaa ajatuksianne aiheesta tai aiheen vierestä!
Eikö nyt vaan kannata odottaa se vuosi, sen jälkeenhän pääsee lapsettomuustutkimuksiin.
Kaikki nuo poppaskonstit on täyttä huuhaata. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että siittiö ja munasolu sattuvat olemaan samaan aikaan liikekannalla. Ja stressaaminen saattaa estää hdelmöittymisen kuulemma.
Muutakin elämää täytyy löytyä. Se lienee paras keino varmistaa tärppääminen.
usko menny siihen taikauskoon jos sitä nyt hirveemmin on koskaan ollukaan!
Tosiaan vaikka mitä keinoja on vuoden aikana yritetty ja viime kesänä oikein urakalla noita asento (lantionnosto/makoilu "sen" jälkeen) ym. mut ei oo auttanu.
Luulisin että semmonen liika yritys on tosiaan turha(uttava)a, jos on jotain vikaa niin eipä se tule vaikka miten usein ois ja jalat pystyssä..mutta jos on tullakseen niin kyllä siihen sit riittää vähempiki "vaiva", vaikka vaan yks yhdyntä niihin aikoihin.. Yrittämällä yrittäen vaan tulee isompi vitutus menkkojen alkaessa.
En usko että asennot siihen vaikuttaa, itse en ole tikuttanut ovulaatioita tai mitään. Ainoastaan sen olen tehnyt, että käynyt pesulla vasta aamulla että kerkeävät uiskennella perille asti mutta eipä ole auttanut...
Ja sitten kun kaiken lisäksi kaikki sukulaiset ja tuttavat hokevat että eikö teilläkin olisi jo korkea aika alkaa tehdä vauvaa! Etunenässä tietenkin omat ja miehen vanhemmat. En ole viitsinyt niille yrittämisestä mitään puhua koska sitten kyseltäisi sitä että joko on haikara tulossa... Selittele siinä sitten että eipä ole ei. En tajua miksi ne kuvittelevat sen olevan niin helppoa, ehkä ovat itse tulleet raskaaksi kertarysäyksellä, en viitsi kysellä asiasta, siitä "pommitus" vain yltyisi.
Täällä myös vähän samantyyppisiä ongelmia.. noitten sukulaisten ja tuttavien kanssa... koko ajan ihmetellään että miksi ette tee lasta??
Tässä lähtee nyt 8 yrityskerta. eikä tärpin tärppiä koko aikana..
itse en myöskään usko noiden asentojen vaikuttavan raskautumiseen. Eikohän ne tarvittavat siittiöt pääse perille muutenkin ajoitus on se tärkein juttu!
Mutta kaikille tsemppiä yrityksiin.
Ei pidä menettää toivoaan
paitsi että mulla on tota takana jo yli vuoden..ei siis kertaakaan edes myöhästyneitä. Omituisen niukkoja, sellasia limasia ja hyytyneitä kylläkin vaan useimmiten, eipä voi enää edes kunnon kuukautisiks sanoo.. :(
Niin, muistan että pahimmat oli ne ekojen kuukausien pettymykset, kun vielä jännitti enemmän ja jakso uskoo siihen ennenku tajus että eihän tää nyt meekään niin helposti ku oli (tyhmänä) suunnitellu. Mä taas kuvittelin ja luulin että pillereitä syöneenä tulisin helpommin raskaaks! Olisin lopettanu jo vuosia sitte jos kaikki nää niiden jälkeiset ongelmat vaan ois tienny.
Puolen vuoden jälkeen alko sit hiipiin se pelko ja huoli että onko jotain vialla..ilmeisesti käyny toteen koska nyt on jo yli vuosi.. eikä se oo enää todellakaa normaalia, no syksyllä joskus se sit selviää että mitä (kaikkee) tässä on vikana.
Masentava ajatella, että jos kaikki ois menny mahdollisimman hyvin ja suunnilleen niin ku halutaan niin odottasin meille jo varmaan toista lasta...mut ku ei etene mihkä ni ei.
Mikset mene tutkimuksiin, jos kerran on jo vuosi täynnä? Jos sattuu olemaan esim. endometrioosi, voi tilanne pahentua koko ajan.
Eli heti kun se vuosi tuli täyteen ni menin omalääkärille jolta lähete polille. Vielä joutuu oottaan 1-2kk että pääsee, julkiselle puolelle siis.
Mitenkähän nopeeta endometrioosi tms. kehittyy? Vajaa vuos sitte katottiin ultralla eikä sillon näkyny mitään erikoista pientä kystaa lukuunottamatta. Ja oon lukenu että tohon endometrioosiin ja mm. myoomiin liittys runsaat kuukautiset? Ja mullahan on ihan päinvastoin.. en oo oikein löytäny mitään tietoo mihin niukentuneet vois liittyä..
Endometrioosi ei näy ultrassa, sen voi todeta ainoastaan tähystysleikkauksella. Itseltäni leikattiin suurehko endometriooma ja samalla meni toinen munasarja (ja toinenkin oli arpeutunut lähes umpeen). Lääkärin mukaan tällaiseen etenemiseen riittää vuosi. Kuukautiset oli ihan normaalit, tosin todella kivuliaat. Toisaalta tutulla on sama vaiva, ja kuukautiset jäivät välillä jopa pois. E-pillerit pitävät etenemisen kurissa.
Lapsettomuustuomio tuli, mutta kuinka ollakaan, jo muutama kuukausi pillereiden lopettamisesta tärppäsi (syksyllä syntyy). Itse uskon, että tähän auttoi nimenomaan se, että asiaa ei liikaa ajatellut ja stressannut (kun ei uskonut mitään tapahtuvan kuitenkaan).
myös asiaan. tuttavallani oli 2 tuulimunaa, jonka jälkeen tutkittiin ja kysta leikattiin. sen jälkeen tuli normaali raskaus ja nyt hänellä on ihana tyttövauva. toki kystiakin on varmaan erilaisia, että toiset eivät haittaa mitään.
Nyt rupes oikeesti pelottaan. :'(
Oon aika varma jo että mulla on just toi (tai jotai vielä pahempaa..). No, oishan se pitäny arvatakki, mun säkällä.
Tosin mulla ne menkat on melkein kivuttomat/normaalia vähäkipusemmat. Toisaalta moni muu oire valitettavasti sopis ku googletin endometrioosia. MASENTAVAA. :((
voinet päätellä riskisi myös sen mukaan, onko vaikka äidilläsi tai mahdollisilla siskoillasi ollut endoa.
äitistä, mutta lääkkeitä (mun kohdalla riitti terolut) on joutunu syömään että sai 2 raskautta aikaseks. On ollu kivuliaita menkkoja mut en tiä onko mitään erityistä syytä todettu. Niin, en oo vielä viitsiny alkaa kyseleenkä ku ei olla tätä koko yrityshommaa ja ongelmia porukoille puhuttu..sithän kuitenki arvais enkä tiä halutaanko vielä kertoo :/
Siskoo ei oo mutta äitin sisko on tullu aina helposti raskaaks, vanhempanaki, 35-40v. Äitin äidillä oli 6 raskautta, 1 keskenmeno.
Laitoin kysymykset tonne lapsettomuuspalstallekin mutta siis samat tännekin eli onko endossa aina kivuliaat menkat? Mulla ne on pillereiden jälkeen ollu pikemminki niukkuuden lisäks normaalia vähäkipusemmat.
Entä voiko olla endo vaikkei verikokeessa olis tulehdusarvo koholla? 08/06 crp oli normaali ja nyt huhtikuussa verenkuva ok, tosin en tiedä tutkittinko crp/lasko mutta B-Leuk ok, jos siitä nyt mitään voi päätellä.
tule mitään! Meillä yritystä n. vuosi. Takana yksi tuulimunaraskaus, joka tärppäs heti ekasta yrityksestä. Sen jälkeen onkin ollut hiljaista. Eli vuoden vaihteen jälkeen uutta yritystä ollut, muttei tärpin tärppiä.
En usko mihinkään taikakeinoihin, vaikka toki olen kaikennäköistä kokeillut; greippimehut, punaviinit, lantion/jalkojen ylösnosto. Ei auta!
Uskon, että sitten kun on tarkoitus tärpätä, niin se tärppää kyllä ihan normikeinoin. Sitä en ymmärrä, että miksi vielä ei ole sen aika!! Mutta ei kaikkea voikaan ymmärtää... =/
Suosittelen unohtamaan ovistikut ja muut ja nauttimaan seksistä kumppanin kanssa!! Ei kannata uskoa sokeasti edes siihen kierron puoliväliin sijoitutvaan ovulaatioon. Olen kuullut niin uskomattomia juttuja raskautumisista ja joskus niissä on oltu yhdynnässä juuri ennen menkkojen alkua tai heti menkkojen loputtua, että itse aion sekstailla läpi kuukauden...koska tärppi voi käydä koska vaan. menisi hukkan ne yritykset, jotka sijoitetaan ihan vain kierron puoliväliin. (Vaikka olen itsekin joskus ovikseni kp14 kohdille tikuttanut.)
Tsemppiä kaikille yritykseen ja mukavaa kesää!!
Nauttikaa lämmöstä ja toisistanne!!
Minulla ja miehelläni meni 2,5 vuotta ennen kuin tärppäsi ja sain plussa tuloksen vasta viime viikolla. Ei kannata masentua, se ei auta asiaa yhtään. Kyllä minäkin petyin varsinkin ensimmäisten yritys kuukausien jälkeen, mutta lopulta otimme mieheni kanssa asenteen että tulee, jos on tullakseen. nyt odotus on palkittu ja toivottavasti saadaan terve jälkeläinen. Tunnen jopa pareja joilla on mennyt 5-10 vuotta, joten sinulla ei ole vielä mitään hätää.
pitikö jo jotain hoitoja käyttää? Niin ja ONNEA onnistumisen johdosta!!
Jo joo...voihan siihen mennä aikaa, totta. Ei vaan itellä oo tuota 5-10 vuotta varaa tähän asiaan kuluttaa=) Biologinenkello tikittää koko ajan... Mutta enivei...pakko jaksaa pitää yllä aina toivoa ja ei onnex oo tilanne vielä meillä siinä mitä joillain(ainakin mitä on lukenut) että seksistä on menny koko ilo ku niin väkisellä pitää sitä vauvaa yrittää.
Koetetaan me "yrittäjät" pärjäillä!! :o)
Kyllä ihan tavallisin keinoin saatiin "pulla uuniin". Oltiin jo ruvettu miettimään lapsettomuustutkimuksia ja tällä viikolla oli itse asiassa tarkoitus varata tutkimuksiin aika, mutta ei onneksi tarvinnutkaan =) ja myös tuttavat joilla mennyt 5-10 vuotta aikaa niin saivat myös luonnollisin keinoin, ilman mitään hoitoja.
Onnea vaan, toivottavasti kaikki menee hyvin. Kauanpa olette joutuneet odottamaan :/
Teihin verrattuna meidän yritys ei ole kyllä pitkään kestänyt, toivoisin vaan että tärppäisi kuitenkin jo kohta.. Olen koittanut unohtaa koko asian ja keskittyä muuhun mutta koko ajan se on tuolla mielen takaosassa että miksen saa olla äiti :(
Toivottavasti saat vielä kokea äitiyden ilot (ja surut). Itse päätin juuri 3 vuotisen ammattikoulun ja heti tärppäsi, joten stressiä vähemmäksi.
Tuo siis että ei yritä ajatella eikä ressata asiasta, mutta alitietoisesti kuitenkin se odotus, toive yms. on olemassa...Ei ehkä ihan joka päivä, mutta kuitenkin. Pitäs varmaan keksiä joku ihan muu uus juttu ajateltavaksi... Vaikka, en usko että tätä asiaa unohtaisi kokonaan sittenkään...
Mitenhän sitä teininä niin sini-silmäisenä ajattelikin että napsahtaa tiineeksi tuosta vaan sit joskus kun haluaa....? Noh, ehkä sitä silloin olisi onnistunutkin...Mutta kun tiesi ettei ole valmis sellaiseen... Nyt kun on, luonto potkii päähän, on se vaan epäreilua!!
minäki ajattelin pienenä että haluan ensimmäisen lapsen ku oon 18, mutta sainkin ensimmäisen jo pari vuotta etuajassa =) olin 15 niinkuin myös ekan lapsen isä,oltiin oltu vuosi yhdessä ja sitten tulikin positiivinen tulos. Jätin poikaystävän raskauden alussa(enkä oo katunu eroa päivääkään) ja elin yh-arkea muutaman vuoden, enkä kyllä vaihtais siitäkään elämän vaiheesta päivääkään pois(kasvatti kummasti) =)
Nyt on outoa ku on mies rinnalla, toisaalta pelottaa että tuleeko taas semmonen olo että haluan olla lasten kanssa rauhassa jne. mutta ei ainakaan vielä oo tullu sellasta oloa ja toivottavasti ei tulekkaan.
Älä edes mieti raskautumista vaan nauti elämästä ja miehestäsi. Harrastakaa seksiä mielihyvän takia, ei vauvan tekemisen takia.
Meillä oli yritystä kolme vuotta takana ja lapsettomuustutkimukset aloitettu ja sitten testi näyttikin plussaa ja tuossa tuo toukka nyt päristelee ja ryömii :)
Eli kun oli jo luovuttu ajatuksesta että normaalisti raskauduttas niin toisin kävikin!