Olemme seurustelleet nyt n.puoli vuotta. Olemme 18 vuotiaita ja molemmat asumme vielä vanhempiemme kanssa. Ongelma on se, että alusta asti poikaystäväni on vieraillut meillä tiiviisti ja viikonloput hän on yötä. Vanhempani pitää kumppanistani todella paljon ja heidän välinen keskustelu on luontevaa.
Toisin on sitten minun laita. Ensin poikaystäväni ei edes kutsunut minua heille, eikä edes kertonut seurustelevansa kanssani. Kun hän sitten kertoi minusta, heidän koko sukunsa sai tietää minusta. He puhuttelevat minua "Mikon morsiammena". Tästä juuri poikaystävä sanoikin: Hänen äitinsä innostuu suhteesta vähän liikaakin.
Sitten kun minun pitikin lähteä käymään heidän kotonaan, menin täysin lukkoon! Olen ujo, siis tosi ujo ja pelkäsin että joudun vaan istumaan hiljaa vieressä. Niinhän siinä kyllä sitten kävikin..
Vanhempani lohduttivat minua sillä että "kyllä ne anoppivanhemmat kyselee niin minun ei tarvitse itse aloittaa keskustelua". Poikaystäväni oli kieltänyt vanhempiaan kyselemästä minulta mitään ja sitten loppujenlopuksi minä istuin suvun illanistujaisissa tuppisuuna. Miten minä olisin uskaltanut puuttua niiden suvunvälisiin keskusteluihin. Ja nyt he pitävät minua yli ujona hissukkana. Haluaisin näyttää että osaan keskustella ja olen ihan normaali tyttö kunhan tutustutaan ensin. Mutta nyt on vielä vaikeampaa muuttaa tilannetta kun heillä on jo minusta ujo kuva. Hehän luulisivat minun olevan päissään jos alkaisin heittään juttua jutun perään.
Miten minun tulisi toimia? Miten voisin liittyä sukuun kaiken tämän jälkeen saaden hyvän maineen ja hyväksynnän. Auttakaa..
Toisin on sitten minun laita. Ensin poikaystäväni ei edes kutsunut minua heille, eikä edes kertonut seurustelevansa kanssani. Kun hän sitten kertoi minusta, heidän koko sukunsa sai tietää minusta. He puhuttelevat minua "Mikon morsiammena". Tästä juuri poikaystävä sanoikin: Hänen äitinsä innostuu suhteesta vähän liikaakin.
Sitten kun minun pitikin lähteä käymään heidän kotonaan, menin täysin lukkoon! Olen ujo, siis tosi ujo ja pelkäsin että joudun vaan istumaan hiljaa vieressä. Niinhän siinä kyllä sitten kävikin..
Vanhempani lohduttivat minua sillä että "kyllä ne anoppivanhemmat kyselee niin minun ei tarvitse itse aloittaa keskustelua". Poikaystäväni oli kieltänyt vanhempiaan kyselemästä minulta mitään ja sitten loppujenlopuksi minä istuin suvun illanistujaisissa tuppisuuna. Miten minä olisin uskaltanut puuttua niiden suvunvälisiin keskusteluihin. Ja nyt he pitävät minua yli ujona hissukkana. Haluaisin näyttää että osaan keskustella ja olen ihan normaali tyttö kunhan tutustutaan ensin. Mutta nyt on vielä vaikeampaa muuttaa tilannetta kun heillä on jo minusta ujo kuva. Hehän luulisivat minun olevan päissään jos alkaisin heittään juttua jutun perään.
Miten minun tulisi toimia? Miten voisin liittyä sukuun kaiken tämän jälkeen saaden hyvän maineen ja hyväksynnän. Auttakaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
tiedä mistä puhua,sitten alkaa jännittämään,ja menee lukkoon.Ajan myötä tulen tutuiksi heidän kanssaan ja juttu alkaa luistamaan.Usko vain.
oot vaan kiltisti, rämäpäätyttösiä mummot pelkäävät eikä hissukoita. Sulla menee sentään siinä mielessä hyvin että olet nainen ja ujous ei haittaa pariutumista.
Älä stressaa turhaan! Ala pikku hiljaa jutella poikaystäväsi sukulaisille, rentoudu hieman ensin heidän seurassaan. Ethän sinä edes tunne heitä vielä, joten miten ihmeessä kukaan odottaisikaan sinulta heti massiivista panosta keskusteluun! Aloita jostain pienestä ja juttele kun siltä tuntuu. Ihan oikeasti, en usko että he pitävät sinua typeränä tai mitään. Mistä lähtien hiljaisuus ja ujous on ollut pahe? Olen varma että olet jo saanut hyväksynnän, tai sitten sukulaiset eivät ole vielä edes päättäneet mitä ajatella sinusta: ethän ole siihen antanut mahdollisuutta, kun olet vain istunut hiljaa. Tuskin he sinua pelkän ulkonäön perusteella tuomitsisivat.