Ei voi luottaa noihin sättimiehiin todellakaan,älkää vaan menkö halpaan...samaan aikaan useita naisia pitävät varalla,meseosoitettaan jakelevat joka toiselle yms. Valkoiset valheet kukoistavat sitten,kai joku typerys niitä uskookin.Itse pääsin vihdoin eroon,ja etsin seurani muualta tästä lähtien.Samaa suosittelen muille vähänkin itseensä arvostaville ihmisille.Hyvää kesää :)
Niin,ja monissa naisissa varmasti myös löytyy samanlaisia..
Niin,ja monissa naisissa varmasti myös löytyy samanlaisia..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on tunnistettava vaan jossain vaiheessa, että kuka tuntuu luotettavalle ja on vieläpä mieleinen oli sitten kyse livestä tai netistä. Ja kai sit jos jotain meinaa enempi, niin sit tapaamisia ja muita oli sit kaupassa, kadulla tai netissä bongattu tapaus. Ja kai suurin ongelma on se, että helpommin tulee väärinymmärryksiä, jos netissä vaan kirjoittelee.
Mä oon vähän sitä mieltä, että ylipäätään ei ihmisiin ole luottaminen. Siitä huolimatta pyrin luottamaan ihmisiin. Paskojahan valtaosa on, mutta mitä sitä kaikkia epäilemälläkään voittaa? Menettää vaan sit sen yhden tuhannesta olevan rehellisenkin sillä vainoharhaisuudellaan.
Mutta hyvä, paremmin varmaan livestä vois löytääkin. Tuskin biletysilloista kuiteen. Kumpikin tuhannen kännissä ja järki justii sillä tasolla, että "käyt sä usein täällä?" "voinks mä tarjota jotain juotavaa?" Hmm... Liveen mars???
Tottakai voi tuuri käydä sillaikin. Musta keskustelu on kaiken avain ja pitäiski päästä juttelee jutuista. Siispä kassaneidit on vaaravyöhykkeellä kun heillehän voi jotain jutustella ja kyselläkkin. Joo-o, nää livehommat jo toimiikin, mut kovin kamalasti voi häiriköidä ihmistään työnsä ääressä.
Chatissä pääsee kivasti jyvälle, että minkä oloinen joku on. Ja nimen omaan monia eri ihmisiä lyhyessä ajassa ilman että näyttää joltai etsivältä jossai supermarketissa, kun tsiikailee uhreja. :)
Ja tuo meseosoitteen jako... Hmm... Jossei mitään vakavampaa oo, niin kai siinä vaiheessa voi. Ja mitään pahaa, jos pitää pelin rehtinä. Kaikki osapuolet tietää missä mennään. Jos epäilyttää, niin sitten unohtaa sen hemmon tai mimmin tai ainakin vetää pakkia. Kyllä musta kaikki paikat on vallan mainioita tutustua johonkuhun somaan neitoon, en itse erottelis sättärineitoja muista, persoona ratkaisee.
Kuinkas monta kertaa sä olet sitten sättimieheen pettynyt? Meinaan ei nyt parin miekkosen takia kannata vielä yleistämään ryhtyä. Yhtä epäluotettavia ja kusipäisiä voipi olla myös nämä livenä tavatut.
No jonnekin on pettymys purettava, ja kai kirjoittaja tahtoo vaan olla avuksi. Mutta kyllä jokainen tietää vain kirjoitellessaan, soitellessaan ja tavattuaan "miekkosen", että mikä on ihmisiään, ja paljon vaikuttaa erilaisten ihmisten kemiat -kuinka ne loksahtelee tai sitten ei.
Yleistämään on turha lähteä, ja pettymyksiltä ei kai välty kukaan koskaan. Mut silti on toivoa -vaikka joku voi minuunkin pettyä -saas nähdä. Mut oma ittensä kun on, niin ei voi muuta sitten kuin katsoa, ei niinkään katua...ehkä harmitella vain jälkikäteen, tai ajatella, että sainpa tuonkin ihmisen kohdata tällä elämänpituisella matkalla :).
Entäs sitten tällainen tapaus, kun ihana livesuhde, mutta lähes vuoden päästä osoittautuu että mies touhuaa jotain netissä, ilmeisesti webbikameran kanssa. Mitä teen? Olen ihan neuvoton, miten tähän pitäisi suhtautua - hän itse kieltää täysin mutta vaistoan ja olen saanut vihjeitä että sitä tapahtuu. Alan olla sairas mustasukkaisuudesta, tavattoman rakastunut, ja hänkin sanoo samaa. Mutta pystynkö enää luottamaan? Tekeekö hän jotain muutakin? Kuuluuko nettiseikkailuja pitää enää minään, vai ovatko ne ihan itsestäänselvyyksiä? Olen totaalisen sitoutunut tähän mieheen itse, ja elänyt käsityksessä että hänkin minuun. Neuvoja?
Kysy vaan suoraan, mitä hän sillä webbikameralla tekee. Viaton selitys olisi, jos miehellä on esim. hyviä ystäviä tai sukulaisia matkan päässä. Silloin saisit sinäkin joskus moikata heitä. Mutta jos uskottavaa selitystä ei löydy, kyseessä saattaa olla nettiaddikti.
Kuinka usein hän roikkuu netissä vapaa-aikanaan? Onko hänellä mahdollisuus chatata myös työpaikalta? On tässä nähty aika pahastikin koukkuun jääneitä tapauksia, jotka valehtelevat pakkomielteistään kirkkain silmin kuin alkoholistit. Tai oikeastaan silmät ovat aika punaiset ruutuun tuijottamisesta. Laittaisi tuo sinun ihastuksesi nyt vaan elämänarvonsa järjestykseen; jos on rakastunut live naiseen, mihin niitä virtuaalimimmejä enää tarvitaan?!
Niin, olisi varmaan järkevintä kysyä, mihin hän sitä webbikameraa käyttää. Toisaalta, saisin kuitenkin vastaukseksi että ei mihinkään. Ja taas keskustelisimme epäluottamuksesta ja mustasukkaisuudestani. Olen vähän pattitilanteessa, koska en voi olla 100% varma, vaikka epäilenkin. Jos otan asian esiin, ja hän onkin täysin syytön eikä käytä koko kameraa kenenkään hempukan kanssa, niin suhde kokisi varmasti kolauksen, eikä hän välttämättä halua olla suhteessa, jossa häneen ei luoteta.
En voi muuta kuin elää tietoisena siitä, että miehellä on mahdollisuus netti/webbikamerasuhteisiin (mitä niiden kanssa tehdään? vedetään käteen?), ja toisaalta elää siinä ajatuksessa, että kaikki se mitä hän minulle sanoo (rakkaudentunnustukset jne joita satelee), on totta ja rehellistä. Mitä en yhtään epäilekään.
En kuitenkaan epäile sitäkään, etteikö voisi samanaikaisesti rakastaa toista, ja pitää yllä jotain nettisuhteita. Ihmisen mieli on niin moninainen. Ota tästä nyt sitten selvä. On se rakkaus vaan niin kummallista.
oikeastaan tekee vielä mieli sanoa niille miehille (naisille), jotka olette jokseenkin vakavassa parisuhteessa ja ehkä jopa rakastatte naistanne (miestänne), mutta ette pysty pidättäytymään kaiken maailman netti- ja webbikameraseikkailuista - pitäkää hyvät ihmiset huoli siitä että tästä ei jää yhtään mitään todisteita tai mitään siihen viittaavaakaan puolisonne/kumppaninne nähtäväksi ja huomattavaksi! Jos kerran ette aio asialle mitään tehdäkään! Miksi pahoittaa toisen mieltä? Voihan sen kameran tunkea vaikka jonnekin laatikkoon ja pitää siellä piilossa ja ottaa esiin vain niiksi hetkiksi kun pitää vemputtaa... Please!!