.
KIRJA-ARVIO: SYÖMISHÄIRIÖIDEN SALAINEN KIELI
Peggy Claude-Pierre (1997): Syömishäiriöiden salainen kieli. Miten ymmärtää
ja hoitaa anoreksiaa ja bulimiaa. Alkuteos: The Secret Language of Eating
Disorders (1997). Suomentanut Mirja Rutanen. Sisältää värikuvaliitteen,
yhteystiedot auttamisjärjestöihin ja asiahakemiston. Helsinki: Tammi 2000.
338 s.
Peggy Claude-Pierre on kanadalainen psykologi, jonka molemmat tyttäret (Kirsten s. 1970 & Nicole s. 1971) sairastuivat peräjälkeen anoreksiaan vanhempien eron (1988) jälkeen. Ph.D.-opintojen ohessa äiti hoiti tyttäret kotonaan kaiken sen tuskan ja epävarmuuden myötä, minkä vain äiti voi kokea. Oppimansa pohjalta hän perusti (uuden avioliiton ja) syömishäiriöisille avohoito-pisteen 1988 ja usein jo toivottomaksi luokitelluille potilaille Montreux-klinikan 1993.
Laihuus- ja ahmimishäiriöt ovat 1980-luvulta tulleet suosituiksi länsimaistuneilla ja kaupunkilaistytöillä, ja mm. Smoolannin herttuattarella ja Walesin prinsessalla (jonka tekijä tapasi 1995) on ollut semmoinen. - Claude-Pierre korjaa monia anoreksiaan liittyviä väärinkäsityksiä, esim. että se olisi "laihuutta yli kaiken arvostavan kulttuurin sivutuote". Hän katsoo, että tömmöiset voivat olla laukaisevia tai lisätekijöitä mutta että olennaista on "ennakkoalttius jatkuvalle kielteisyystilalle", joka häiriössä vakiintuu. Tällöin potilaaseen kehittyy "sisällissota", jossa vastakkain ovat "kielteinen mieli" ja "todellinen minä". Hoidon alussa potilaalle annetaan "ehdotonta rakkautta jatkuvan kielteisen puheen vastapainona", ja akuutissa vaiheessa hoidettavan "on voitava olla täysin vapaa vastuusta sekä itsensä että toisten ihmisten suhteen" kaksikymmentäneljä tuntia
vuorokaudessa.
Häiriöiden historian ja etiologian suhteen tohtorilta on tainnut jäädä läksyt lukematta: Näet jo 1874 sir William Withey Gull (1819 - 1890), kuningatar Viktorian (1819 - 1901) henkilääkäri (1870-luvun alkupuolelta) - jota on epäilty myös Viiltäjä-Jackiksi (joka murhasi kuusi katunaista Lontoossa syksyllä 1888) - toi lääketieteelliseen kirjallisuuteen termin 'anorexia nervosa', ja 1940-luvulta häiriön keskeinen psykodynamiikka on ollut pääpiirteissään selvä (Franz Gabriel Alexander [1891 - 1964] vrt. alla; ym): Paljolti kyseessä on omantunnon sadistinen hyökkäys minuutta vastaan. Usein myös ruoansulatuskanavan ylä- ja alapää ovat sekottuneet, joten: 'Kakkaa ei ole hyvä syödä', ja 'jos en syö, en tee kakkaakaan'.
Kirjoittajan ansio on, että hän on uudelleen löytänyt häiriöiden syyt ja kääntänyt ne psykologisesti ymmärrettäväksi. - (Alexander [1950]: Psychosomatic Medicine. Its Principles and Applications. With a Chapter on The Functions of the Sexual Apparatus and Their Disturbances by Therese Benedek. NY: Norton.)
Claude-Pierrellä on opintoja Adler-instituutissa Chicagossa ([Aladár] Alfred Adler [1870 - 1937], individuaali-psykologian perustaja) . "Syömishäiriöiden salainen kieli" on otteeltaan psykodynaaminen, ja siinä painotetaan hoivaa ja hoitoa vastakohtana nykyiselle kognitiivis-behavioraaliselle 'koirakoulu'-käytännölle. Tieto-kirjana teos myös täydentää suomeksi samaan aikaan ilmestynyttä Laura Hakalan (Tammi 2000) toimittamaa (subjektiivisia) "Siskonmakkaroita".
Pertti Luukkonen
.
KIRJA-ARVIO: SYÖMISHÄIRIÖIDEN SALAINEN KIELI
Peggy Claude-Pierre (1997): Syömishäiriöiden salainen kieli. Miten ymmärtää
ja hoitaa anoreksiaa ja bulimiaa. Alkuteos: The Secret Language of Eating
Disorders (1997). Suomentanut Mirja Rutanen. Sisältää värikuvaliitteen,
yhteystiedot auttamisjärjestöihin ja asiahakemiston. Helsinki: Tammi 2000.
338 s.
Peggy Claude-Pierre on kanadalainen psykologi, jonka molemmat tyttäret (Kirsten s. 1970 & Nicole s. 1971) sairastuivat peräjälkeen anoreksiaan vanhempien eron (1988) jälkeen. Ph.D.-opintojen ohessa äiti hoiti tyttäret kotonaan kaiken sen tuskan ja epävarmuuden myötä, minkä vain äiti voi kokea. Oppimansa pohjalta hän perusti (uuden avioliiton ja) syömishäiriöisille avohoito-pisteen 1988 ja usein jo toivottomaksi luokitelluille potilaille Montreux-klinikan 1993.
Laihuus- ja ahmimishäiriöt ovat 1980-luvulta tulleet suosituiksi länsimaistuneilla ja kaupunkilaistytöillä, ja mm. Smoolannin herttuattarella ja Walesin prinsessalla (jonka tekijä tapasi 1995) on ollut semmoinen. - Claude-Pierre korjaa monia anoreksiaan liittyviä väärinkäsityksiä, esim. että se olisi "laihuutta yli kaiken arvostavan kulttuurin sivutuote". Hän katsoo, että tömmöiset voivat olla laukaisevia tai lisätekijöitä mutta että olennaista on "ennakkoalttius jatkuvalle kielteisyystilalle", joka häiriössä vakiintuu. Tällöin potilaaseen kehittyy "sisällissota", jossa vastakkain ovat "kielteinen mieli" ja "todellinen minä". Hoidon alussa potilaalle annetaan "ehdotonta rakkautta jatkuvan kielteisen puheen vastapainona", ja akuutissa vaiheessa hoidettavan "on voitava olla täysin vapaa vastuusta sekä itsensä että toisten ihmisten suhteen" kaksikymmentäneljä tuntia
vuorokaudessa.
Häiriöiden historian ja etiologian suhteen tohtorilta on tainnut jäädä läksyt lukematta: Näet jo 1874 sir William Withey Gull (1819 - 1890), kuningatar Viktorian (1819 - 1901) henkilääkäri (1870-luvun alkupuolelta) - jota on epäilty myös Viiltäjä-Jackiksi (joka murhasi kuusi katunaista Lontoossa syksyllä 1888) - toi lääketieteelliseen kirjallisuuteen termin 'anorexia nervosa', ja 1940-luvulta häiriön keskeinen psykodynamiikka on ollut pääpiirteissään selvä (Franz Gabriel Alexander [1891 - 1964] vrt. alla; ym): Paljolti kyseessä on omantunnon sadistinen hyökkäys minuutta vastaan. Usein myös ruoansulatuskanavan ylä- ja alapää ovat sekottuneet, joten: 'Kakkaa ei ole hyvä syödä', ja 'jos en syö, en tee kakkaakaan'.
Kirjoittajan ansio on, että hän on uudelleen löytänyt häiriöiden syyt ja kääntänyt ne psykologisesti ymmärrettäväksi. - (Alexander [1950]: Psychosomatic Medicine. Its Principles and Applications. With a Chapter on The Functions of the Sexual Apparatus and Their Disturbances by Therese Benedek. NY: Norton.)
Claude-Pierrellä on opintoja Adler-instituutissa Chicagossa ([Aladár] Alfred Adler [1870 - 1937], individuaali-psykologian perustaja) . "Syömishäiriöiden salainen kieli" on otteeltaan psykodynaaminen, ja siinä painotetaan hoivaa ja hoitoa vastakohtana nykyiselle kognitiivis-behavioraaliselle 'koirakoulu'-käytännölle. Tieto-kirjana teos myös täydentää suomeksi samaan aikaan ilmestynyttä Laura Hakalan (Tammi 2000) toimittamaa (subjektiivisia) "Siskonmakkaroita".
Pertti Luukkonen
.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen lukenut kyseisen kirjan sekä muita syömishäiriötä koskevia tietokirjoja -kuin myös omaelämänkertoja. Itse pidän tästä kirjasta mutta eniten minua auttoi pois syömishäiriöstä "syömishäiriöiden ravitsemushoito" -niminen opas.
.
Oliko ravinto-oppaassa jotain spesiaalia? Ravinnon prinsiipithän ovat kaikille suunnileen samoja.
.
kirja on 'Lupa syödä'. Mainitsemasi kirja on kyllä mielestäni parempi.
.
Nyt myös tummaa suklaata on "lupa syödä" kohtuullisesti!
.
ai mitä tarkoitit että on "lupa" syödä tummaa suklaata?
muuten... jos saa kysyä, oletko lääkäriksi lukenut?
.
Voisi kysyä miksi yllä olevan kirjan nimi on "Lupa syödä". Eihän syömiseen mitään lupaa tarvita!
En; psykologi.
.
näitä freudilaisuuden kannattajia? Sorry vaan, mutta on tieteellisesti todistettu, että Freudin opit ovat vaaraksi syömishäiriöissä. Musta olis parempi, ettei täällä ketään syyllistettäisi. Sillä ei parane kukaan.
.
Eivät opit, per se, vaan niiden tulkinnat ja sovellukset voivat olla haitaksi.
.
Suolaa kehhoitettiin bulimikkojen lisäämään normaalia enemmän sekä juomaan vettä, jotta elimistön suolatasapaino elpyisi.
jo riitä, olet mielenterveyspalstalla, olet neurologia palstalla, olet kaikkialla ja nyt jo täällä. Ymmärrän kiinnostuksesi, itsekin vierailen kaikissa näissä, mutta nää sun vastaukset! Yritätkö auttaa vai antaako sinun mielestäsi ammattisi kaikkiin näihin syyn kommentoida? Jos kommentoit, niin miksi tällä tavoin?
Oikeus on sulkenut Peggyn vetämän Montreaux-klinikan jo kymmenen vuotta sitten. Klinikalla oli kaikkea muuta kuin rakkautta. Ko. klinikalla olleet potilaat kertoivat kohtelun olleen kuin keskitysleirillä. Suomessa edelleen yksityinen Syömishäiriökeskus ylistää Claude Pierren oppeja.