alkoholi

Opiskeluaikana, joskus kauan sitten, tuli otettua enemmänkin ja se kyllä vaikutti. Mutta kohtaus tuli seuraavana päivänä, krapulan kourissa. Pahin taisi olla viikon Kreikan matkan jälkeen, kun oli viikon heilunut ties missä kunnossa. Sen kohtauksen jälkeen meni varmaan toinen viikko ennenkuin oikein tajusi missä mennään.
Nykyään en juurikaan ota, juhannuksena join yhden siiderin. Onneksi tuli nuoruudessa juhlittua sen verran, että tietää mitä se on.

Ei se alkoholi kännissä, vaan se krapulassa olo ja joskus alkoholin aiheuttama huolettomuus ja unohtaminen ottaa lääkkeet. Yleensä pelkkä viinan määrä aiheuttaa. Yritän itse ainakin välttää kahta iltaa ryyppäämistä, sillä elimistö ei kestä sitä ja sen jälkeen on muutenkin huono olo. Välipäivä vähintään.

Nyt kun on ollut enemmän tai vähemmän sopeutumisvaikeuksia elämään, niin alkoholia on kulunut aivan liian paljon.

Tavoitteeni on ollut jo pitkään täysi juomattomuus ja noin kahden kuukauden jälkeen on ns. aivotoimanta palautumassa ns. turtuneesta tilasta ja yllättäen silloin alkaa näkemään unia, joita ei normaalisti näe... johtuuu kuulemma aivotoiminnan ns. normalisoitumisesta eli selkeästi olen jo aivoistani riippuvainen alkoholista ja jos en saa siitä lisäbuustia kerran viikossa, niin elämä on aika tylsää.

Juhannus oli hirvittävän hauska ja olin kännissä kuin käki aloittaen päivällä klol 12 ja jatkuin valomerkkiin ja tuli tanssittua ja ja laulettua. Joku masennus oli myös iskenyt noin seitsemän aikaan ja alkanut soittamaan ihmisille... tosin ravintolassakin ns. pakkohaastattelin ainakin parhaimman näköiset naiset.

Niin alkoholista: Krapulassa pahin olo ja terve alkoholin vaikutuksen alaisena, josta riippuvainen, koska fiilis on katossa silloin. Ulospäin minusta ei edes näe, että olen humalassa, ellei tunne. Itse en pystyisi julkisilla paikoilla juomaan viikkoa putkeen, koska jo yhden päivän jälkeen olen aivan väsy seuraavan päivän. Onneksi on telkkari ja digikanavat.

Jos ei ole ollut kohtauksia ilman alkoholia, niin tilanteesi mielestäni ihanteellinen ja itse en ainakaan joisi alkoholia yhtään. Jos toiset juo, on tuossa vaiheessa jo tottunut olemaan juomatta. Alkoholi vain kasvattaa leveyssuunnassa ja ei ole lääkkeiden kanssa hyväksi ja moni juoppo saa kramppeja alkoholista... sekin on normaalia. Itse ainakin arvostan ihmistä, joka ei juo ja humalaisia riittää kyllä aivan liikaa joka helvetin paikkaan.

Ravintolat on tosin paljon parempia paikkoja nykyisin, kun siellä ei saa polttaa, jostain syystä krapula ei ole niin paha, kuin tunkkasessa vähähappisessa ilmassa. Lähenkin parevekkeelle tupakalle, kun alkoi väsyttää:).

Itselläni lääkkeenä Neurotol Slow (300 300) ja käyn n. kerran parissa kuussa juhlimassa, ennen kävin useamminkin. Juhlin ja juon siinä missä kaverinikin, mutta tiedän kyllä rajani. Tiedän että olin juonut vähän tai paljon, tarvitsen tietyn määrän unta, vettä, ruokaa ja lepoa. Jos yritän seuraavana päivänä kovassa krapulassa lähteä jonnekin tai muuten vaan häärätä, saan huimauskohtauksia. Se että toisinaan(hyvin harvoin) saan kohtauksia krapulassa, on ihan itse aiheutettua mutta niinkuin sanoin, tiedän rajani, kohtaukseni sekä muistan aina ottaa lääkkeeni. Voisi kysyä onko juhliminen sen arvoista että pitää pelätä kohtauksia mutta..

On hyvin yksilöllistä mitä juomisesta seuraa. Mulla kesti pitkään ennen kuin uskalsin juoda yhtäkään siideriä sen jälkeen kun mulla todettiin epilepsia. Eli ei heti suuria määriä ennen kuin tiedät mitä pienestä määrästä käy!