Osaisiko kukaan suositella jotain Synkeähköä/"vakavaa" fantasiakirjasarjaa? Olen lukenut tähän mennessä lähinnä Dragonlancea ja Eddingsin kirjoja, ja ihan kivaa viihdettähän ne ovat, mutta vaihteeksi kaipaisin hieman toisenlaista fantasiaa (vähemmän kliseitä, aikuismaisempaa käsittelytapaa).
Synkempää fantasia?
Dr. Eviiiiil
151022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Guy Gavriel Kayn The Fionavar Tapestry: The Summer Tree, The Wandering Fire, The Darkest Road. Niitä on ehkä suomennettu, en ole varma. Itse luin ne englanniksi.
Ne on suomennettu... ja ovat todella hyviä
mitkä oli noiden sauronin lukemien kirjojen suomennetut nimet kysyn siks että ne on joskus suomennettu päin...
Kesäpuu, Vaeltava liekki ja Synkein tie.
Jos Dr. Eviiiiil kaipasi jotain miekka ja magia tyylistä synkkyyttä (Conan, tai Michael Moorcockin Eternal Champion/Elric/Stormbringer) niin sitä näistä ei löydy. Poikkeavat kuitenkin edukseen Eddingsin ja kumppanien tarinoista.
The Riddle Master trilogia. The Riddlemaster of Hed, Heir of Sea and Fire ja Harpist in the Wind. Tämä olisi hieno. Mutta ei taida löytyä suomeksi. Näistä Kayn ja McKillipin kirjoista, ei ne ehkä synkkiä ole, mutta taitavampaa kirjoittamista kuitenkin.
r.a salvatoren forgotten realms, en oo lukenu kaikkia mutta mustahaltia trilokia on aivan mahtava!!!! suosittelen!
Drizztin (tai miten se perkule nyt kirjotettiinkaan) seikkailut ovat ihan viihdyttäviä, mutta ah niin kliseisiä. Synkiksi niitä ei kehtaa vakavalla naamalla väittää. Mustien haltioiden yhteiskunta sinänsä on kyllä synkkä ja väkivaltainen, mutta marttyyri Drizzt ja hänen kaverinsa (yllätys, yllätys: vanha viisas mies, kääpiö with an attitude etc.) tekevät hommasta silkkaa kertakäyttökamaa. Ihan kivaa aivot narikaan -fantasiaa se on, mutta kuten sanottu, alan pikku hiljaa kaivata jotain muuta.
nii, mustahaltia trilogia on aivan mahtava, mutta oon yrittäny jo neljästi lukee kristalli sauvaa, en päässy sata sivua pidemmälle, Forgotteneita on jatkemalla jatkettu ja jos niitä lukee tarpeeks, nousee oksennuksen maku suuhun...
kannattaa kokeilla ajan pyörää tai tarua kolmesta miekasta, en oo kyllä ite lukenu mutta kaverit on kehunu. Katherine Kerrin Deverryn taru on aivan matava, niitä on kyllä ilmestyny vasta kaks... Robert Holstock, ( tai miten se nyt kirjotetaan ) on myös ihan hyvä...
Sauronin möläyttämä Moorcockin Eternal Champion tietenkin. Ja George R.R Martinin "a song of fire and ice", keskiaikaisen sodan kuvausta ilman pitsireunuksia, en kyllä usko että niitä on suomennettu. Jos tahdot "vähemmän kliseistä, aikuista käsittelytapaa" nii älä missään nimessä koske Ajan pyörään tai forgotten realmssiin. FR on melko kliseistä ja Ajan pyörä pelkkää kananpaskaa. Ja jos Mikael Karvajalan voi lukea fantasiaksi niin se.
Noista Moorcockin kirjoista on kai suomennettu vain se yksi Elric-tarina.
Sain juuri käsiini tuon Martinin sarjan. Se kun on jotenkin jäänyt huomaamatta. Alku ainakin lupaava :-)
..myös "Maailmantuskan soturi", joka pyörii fgenren liepeillä ja on aivan loistava.
..."Salamurhaaja-sarjan"? Kirjoittajaa en koskaan muista, olisiko ollut Hobb. Holstock on hyvä, jos hämärää kamaa haluat. "Maameren velho" tarjoaa filosofisella tasolla aika tavalla ajatustyötä, jos pitää sellaisesta. Donaldsonin Berekit ovat ainakin synkkiä. Ja sitten on tietenkin kauhun ja fantasian rajamaita tallaava Stephen Kingin "Musta torni", joka on sitten synkkyyden puolesta ihan oma juttunsa... Mutta lue ihmeessä se Moorcockin "Maailmantuskan soturi".
Jep. Kiitos vaan vinkeistä. Täytyypä tsekata noi.
Mä ainakin ehdottomasti suosittelen Näkijän tarua (Robin Hobb). Se on ainakin mun mielestä synkkä, mutta synkkä voi olla monella tapaa. Se on kuitenkin hyvin hyvin surullinen tarina, ainakin itse koin sen niin. Ja kaiken lisäksi aivan mahtava :)
Moips!
Oletkos koskaan harkinnut lukevasi enemmänkin scifi-maailmoihin sijoittuvia kirjoja? Niistä kyllä helpommin niitä synkkiä tarinoita löytyy... Ehkäpä kannattaisi kokeilla Frank Herbertin Dyyniä ja William Gibsonin Neurovelhoa... Enpä siitä synkkyydestä tiedä, mutta lue ihmeessä!