On vaan pakko avautuu jossain. Muutama vuos sitten tutustuin ehkä ihanimpaan kundiin, olin heti myyty tunteet oli molemminpuolisia, mut mitään suhdettahan meille ei sitten koskaan tullutkaan, meni aikaa vaikka kuinka ja paljon ja sit tää kundi taas ilmesty mun elämään, nähään enemmän kuin silloin aiemmin ja mulla on taas lähteny tunteet peliin. Jep ja tiedetään, sekin tykkää musta, kummatkin ollaan vapaita, tullaan aivan loistavasti toimeen, meil on hauskaa suurimman osan ajasta. Mut mä pelkään ettei tää taaskaan mee tästä sen vakavampaan suuntaan, et käy niinku viimeks, särjen sydämeni ja oon iha palasina taas tuolla jossain. Kun ei tunteist uskalla puhuu ääneen ja jotenkin... Kaikki ajatukset ahdistaa ja jotenkin niin paljon pelottaa, kun tietää et joutuu kuitenkin taas kohtaamaan. Mä haluaisin enemmän, niin paljon enemmän ja oisin valmis tekemäänki sen eteen et se suhde kestäis, mut... Mä en osaa puhua niist asioista, joskus vaan tuntuu silt et ois parempi ku pääsis hetkeks pois tai jotain vastaavaa, tää ihminen on mulle muutenkin niin perkeleen tärkee, se tietää must enemmän ku monet muut. Mä en vaan tiedä mitä tehä, osa sanoo et anna palaa, järki käskee pysyy etääl ja tunteet huutaa ikävää, sen ihmisen luokse, kuinka paljon voi enää kestää.. Kun ei ihmist saakkaan ajatuksist pois, ei oo koskaan näiden vuosien aikana saanu...
hajottavaa...
typyyyyy
0456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.