Hei, ajattelin kysellä onko teillä kenelläkään muulla samanlaista tilannetta kun minulla? Omistan kaksi koiraa, ne ovat minulle erittäin tärkeitä ja ilman koiria en voisi kuvitella eläväni päivääkään. Suurin ongelma on se että mieheni aina valittaa minulle päivästä toiseen miten rasittavia ja typeriä eläimiä ne ovat. Olemme varanneet matkan syksymmällä, jo nyt saan kuulla jokapäivä miten kalliiksi se matka tulee koirien takia kun niille pitää järjestää hoitopaikka jne. Minun matkani tulee maksamaan vain 40 e lennot plussapisteillä. Koirien hoitoon menee noin 200 euroa viikko. Tässä on se kamala asia kuulemma. En ole missään käynyt pitkiin aikoihin koska aina on tämä koira ongelma. Meillä ei ole sukulaisia lähellä jotka katsoisivat eikä juuri tuttavia jotka voivat ottaa koiria. Lisää riitaa tulee sukulaistenkin kanssa, sinne ei saa mennä lomalla koirien kanssa, ne aiheuttavat allergiaa ja muutenkin ovat epämieluisia vieraita. Minä olen sitten valinnut itse nämä koirat ja tämän elämäntavan, mutta onko se kohtuullista että jokapäivä olen vuosia saanut kuulla valitusta koirista jotka tuottavat minulle suunnattomasti iloa ja onnea. Mieheni käytös koiria kohtaan on muutenkin alentava ja halveksuva. Sitten kun tulee vieraita hän ylpeilee miten hyvin ne ovat koulutetut ja paijaa ja silittelee niitä. Välillä aika skitso olo. Kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Koira aiheuttaa riitaa
surullinen=(
171244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
helppoa olisi sanoa, heitä ukko ulos ja elä sinä omalla tavallasi. Toisaalta onko koirienkaan kiva olla kodissa ,jossa toinen ei hyväksy niitä.
Päätöksen miten elämäsi elät ja mikä sinulle on tärkeää, pitää lähteä juuri sinusta itsestäsi.
Minun mieheni hyväksyy koiramme aivan samalla lailla kuin minäkin.
..näin on,että itse eläinrakkaana ihmisenä en ainakaan voisi olla ikinä sellaisen ihmisen kanssa joka ei eläimiä hyväksyisi.Itselläni ainakin tuollainen mies lähtisi hyvin nopeasti kiertoon ja vaihtoon.
Miten jaksat kuunnella tuollaista vuodesta toiseen?
Eipä mies näytä suakaan paljon arvostavan..Oliko sulla koirat jo silloin,kun aloitte olemaan yhdessä?Eipä tuossa paljon neuvoja voi antaa..joko kuuntelet samaa valitusta tai sitten miehelle lähtöpassit=)Mies tuskin käytöstään muuttaa,jos on sitä noinkin kauan jatkanut jo.
Ja itse et koirista luovu niin vaihtoehdot aika vähissä.
...kummallekin omat asunnot?
nuorempana olin samanlaisessa tilanteessa. No se suhde ei kestänyt, sillä ei kukaan jaksa loputtomasti kuunnella kritisointia itselle tärkeästä asiasta, varsinkin jos harrastus on alkanut ennen suhdetta ja omilla rahoilla sit kustantaa. Mutta hankala tilanne jonka vain itse voitte ratkaista.
meiltä se ukko lentäis pihalle ennenkuin se edes kerkeis suutansa aukaista ;-))))
Aina pilaamassa kaiken kivan.
Minä tunnen yhden parin, joilla oli sama ongelma mutta toisin päin. Nainen ei voinut sietää koiria, aina valittamassa karvoista ja muusta. Koirat oli miehellä jo parin tutustuessa ja mennessä naimisiin.
Vuoden mies sitä kesti. Akka lähti ja koirat jäi. Samoin miehen elämänhalu palasi, ja piireistä löytyi kohta toinen nainen. Ja nimenomaan koirien kanssa pärjäävä.
koiraihmiselle käy vaan koiraihminen, ei meitä muut ymmärrä.
Meilläkin sukulaiset molemmin puolin, ovat aina yrittäneet päästä meidän koirista eroon.
Kumma juttu, luulevatko ihmiset, että heidän neuvojaan tarvitaan asiassa kuin asiassa.
Vaikka ei senpuoleen, samanlainen taidan olla itse nyt, omien lapsieni mielestä.
suhteen harva kai pystyy ihan vaan vierestä seuraamaan. Sitä ohjaustahan se on pienestä pitäen. Mutta kyllä muutoin pitäis antaa jokaisen tehdä ne omat valintansa. Koira ei millään muotoa ole valinnoista huonoin, monta "turmiollisempaakin" harrastusta on.
koirat ovat sinulle tärkeitä. onko miehelläsi mitään esim. harrastusta, joka olisi hänelle rakas ja tärkeä asia, ja johon hän uhraisi paljon aikaa ja rahaa. miehesi ei ole varmaankaan tullut ajatelleeksi, miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos hänelle jotain rakasta asiaa koko ajan mollattaisiin. miehesi kaipaa selvästi sisältöä elämäänsä. hänen kannattaisi hankkia jokin harrastus, jos ei sellaista vielä ole.
Oli meilläkin. Mies oli osittain mustasukkaiinen koirasta ja yksi päivä sitten sanoinkin hänelle että tuossa on ovi, voipi lähteä. Koiraa en pois anna ja hän kyllä pärjää omillaan. Ei lähtenyt, tosin erottiin sitten parin vuoden päästä.
Olin onnellinen yksinkin, tai siis koiran kanssa ja nyt on mies joka tykkää koirasta aivakin yhtä paljon kuin minä. Tiedän kuinka rasittaa tuo voi olla ja yritä puhua miehen kanssa, ota se koirajuttuihin mukaan jos sitä huvittaa ja anna myös laatuaikaa kaksin miehelle. Jos tämäkään ei auta kun oelt kertonut kuinka paljon asia sinua vaivaa ota vaikk aikalisä. Tsemppiä!
mutta jos minä joutuisin päättämään niin miettisin asiaa näin:
1. Kaunko surisin jos jättäisin miehen?
2. Kauanko harmittaisi jos jättäisin koirat?
3. Pystyisinkö rakastamaan miestä samalla tavalla jos luopuisin koirista hänen takiaan?
4. Paljonko harmittaisi 20v päästä jos nyt jättäisin elämättä oman elämän omine haaveineni?
Tsemiä ratkaisuun.
Miehesi ei hyväksy osaa sinusta, jollei koiriasi hyväksy.
Koirathan ovat suuri osa sinua ja elämääsi.
En tiedä mitä sinun kannattaisi tehdä.
Minullakin on sukulaisia, jotka eivät koiristamme pidä.
"noin isoja koiria ja pieni lapsiriepu siinä talossa" "samassa autossakin istuvat ja muka leikkivät yhdessä".. "varmasti tulee teillä vahinko, turha sitten itkeä, varoitettu on" "Hyi! SE KUOLAA!" "hyi se haisee!" "Hyi siitä lähtee karvaa".."hankkisitte edes pienemmän koiran"
Minua loukkaa todella paljon tuo "varmasti tulee teillä vahinko, turha sitten itkeä, varoitettu on"
Koirat on koulutettu olemaan lapsen kanssa, eivätkä ole hetkeäkään yhdessä ilman minun tai mieheni läsnäoloani.
Kaikki ihmiset vaan eivät pidä koirista.
Sille ei voi mitään.
Meille ei tarvitse tulla kylään, jos kuola ja karva häiritsevät. PISTE.=) Koirathan tässä talossa asuvat, eivät vieraat.
pidä minua omahyväisenä kun laitan tähän hajatelman miun profiilista,sopii vaan niin hyvin ;)
Jos et halua että sinua tervehditään tassuin ja heiluvin hännin, älä tule sisään - koska täällä asuu koiria...
Jos irtokarvat eivät sovi vaatteisiisi tai huonekalut häiritsevät sinua, älä tule sisään - koska täällä asuu koiria...
Jos et pidä kylmistä kirsuista tai märistä kielistä, älä tule sisään - koska täällä asuu koiria...
Mutta jos mikään edellisistä ei sinua haittaa...
saat osaksesi rakkautta välittömästi kun astut ovesta sisään
- koska täällä asuu koiria.
saatanpa jopa kopsata tuon ja laittaa ulko-oveen sen kiinni;)
on niin kovin helppoa neuvoa etä jätä mies,mutta näin se vaan on.
Veikkaisin että suhteessanne mies määrää ja alistaa muutenkin.
Etsi mies joka rakastaa ja palvoo sinua,sellainen mies pitää myös koiristasi.
Jos nyt annat elämäsi valua hukkaan väärän miehen kanssa pelkästään yksinjäämisen pelosta,niin varmasti kadut myöhemmin.
Kuvittele mielessäsi kuinka onnellinen oisit miehen kanssa,joka olisi mahdollisesti kiinnostunut harrastuksestasi,ja kohtelisi sinuakin kunnioittavasti.
kuinka kauan lopulta jaksat tuollaista ihmistä.
Jossain vaiheessa miehesi laittaa sut valitsemaan joko koirat tai hänet. Eräälle tutulleni kävi näin. Hän mietti vielä vuoden päivät ja sitten eräänä päivänä ilmoitti, että on valinnut koirat ja lähti seuraavan aamuna pois eli ero siitä sitten lopulta tuli. Mies oli todella ihmeissään, mutta tututtavan päätä ei mikään enää kääntänyt.
Itse en kykenisi elämään ihmisen kanssa, joka valittaa eläimistäni. Kaveri olisi hyvin äkkiä ulos talostani.