Abortin tehneiltä tai siihen valmistautuvilta kaipaisin mileipiteitä ja vastauksia.Ja tämä on sitten asiallinen ketju että tänne on turha kenenkään tulla öykkäämään ;D
Eli, millä perusteella valitsit joko lääkkeellisen keskeytyksen tai kaavinnan? Mitkä asiat vaikutti päätökseesi?
Vain asialliset vastaukset huomioidaan :)
Eli, millä perusteella valitsit joko lääkkeellisen keskeytyksen tai kaavinnan? Mitkä asiat vaikutti päätökseesi?
Vain asialliset vastaukset huomioidaan :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulle ei muistaakseen edes tarjottu lääkkeellistä keskeytystä...olin kyllä jo kolmannella kuulla raskaana, eli mulla oli viimenen mahdollisuus tehdä keskeytys ennen ku aikaraja meni umpeen.Lirkkö siinä sitten syy.
Mulle ei muistaakseen edes tarjottu lääkkeellistä keskeytystä...olin kyllä jo kolmannella kuulla raskaana, eli mulla oli viimenen mahdollisuus tehdä keskeytys ennen ku aikaraja meni umpeen.Liekkö siinä sitten syy.
Lääkkellinen abortti 1,5kk sitten. Lääkäri sen oikeastaan päätti, se sanoi suosittelevansa lääkkeellistä vaihtoehtoa, ja mitäs mä siihen sitte muutakuin että ok, kun ei kummastakaan tavasta ollut aiempaa kokemusta!
tehtiin keskeytys rv8..muusta keinosta lääkäri ei edes puhunut, kuin lääkkeellisestä, joten sillä mentiin.
Niin kuin muillakin; päätöstä ei saanut tehdä itse, vaan mentiin sillä mikä on yleisin toimintaperiaate, (eli lääkkeillä ennen 9 viikkoa, sitten kaavinta ja taas loppuraskaudesta lääkkeillä). Olen kyllä kuullut että jotkut pääsevät itse valitsemaan.
Jos olisin saanut itse valita niin päätökseeni olisi vaikuttanut, se että reakoin voimakkaasti lääkkeisiin ja kipun. Toisaalta pelkään nukutusta ja kammoan sairaaloita yleensä, en tykkää olla avuton ja toisten autettava. Myös se että tapahtuu luonnoton mekaaninen kaavinta olisi pelottanut. Olisin valinnut surkeasta kipukynnyksestäni huolimatta lääkkeellisen. Muistaapahan paremmin tulevaisuudessa kun ei helpolla päässyt...
Minä sain ihan itse valita tavan, ehkä johtui siitä, että kumpikin mahdollisuus oli viikkojen puolesta suhteellisen helposti toteutettavissa.
Halusin lääkkeellisen kahdestakin syystä: en halua nukutusta ja toiseksi tunsin, että pystyn paremmin läpikäymään keskeytystä kokemalla oikeasti sen. Halusin olla tietoinen koko ajan mitä tapahtuu.
Itse tein lääkkeellisen ihan vain siksi että se oli vielä mahdollista eikä viikot menneet niin pitkälle että olisi sairaalassa joutunut tekemään.Toinen syy siihen myös että vihaan sairaaloita sun muita julkisia paikkoja jossa meitä nuoria katsotaan pahati(itse silloin 21v) Sitten kiduttiin kotona odotellen...kävi myös näin että mitään ei tapahtunut vaan jouduin sairaalasta hakemaan vielä toisenkin pillerin...kipu on jotain niin kauheaa, eikä niistä reseptilääkkeistä mitään hyötyä ollutkaan, joka tosin ymmärrettävää...
Silloin ei ollut vaihtoehtoja. Keskeytys tehtiin sairaalassa kaavinnalla. Nukutus huono ainakin minun kohdallani. Tuska oli kova, kun avasivat kohdunsuuta ja imutyhnennys vielä pahempi. Osastolla jouduin olemaan yön yli, kohtelu oli kuin murhaajaa kohtaan. Ja tästäkin "hyvästä" piti maksaa sairaanhoitopiirille poliklinikkamaksut ym...