Istun pimeimmässä ja etäisimmässä nurkassa mitään puhumatta. Rakastan hiljaisuutta ja hämärää nurkkaa, inhoan melua. Vatsaani polttaa, maksa on tulehtunut, hermot kireänä,
hiukset hoitamattomat. En välitä maailmasta, inhoan itseäni. Istun vain ja juon. Odotan nousuhumalaa ja riemun leimahtamista, jonka jälkeen voi suloisesti vaikka kuolla. Nousuja tulee yhä harvemmin.
Viereisessä pöydässä on joitain vasta-alkajia. Ne ovat puheliaita ja meluisia. Osa heistä kääntyy tältä tieltä takaisin, perustaa perheen, omistautuu työlle ja porvarilliselle elämälle, johon kuuluu salaisia paheita ja ylisuuria intohimoja. Joku suorittaa pidemmän ajan juomisen ja paheiden veroa.
Olen valinnut alkoholin, olen jäänyt ainaiseksi tälle tielle. Se vie minua kuin haihtuvaa harhakuvitelmaa tässä lyhyessä harhakuvitelmien elämässä. Kohta minä yhtä synkkä, tylsä ja pöhöttynyt kuin jokainen, joka jää tälle tielle. Älä luota minuun, älä usko minua, sillä kaikki mihin minussa kosket, katoaa. Olen kuin varjo, jota et koskaan saa kahlittua. Vapauteni on mennyt. Olen tämän pimeän paksun pöydän vanki.
hiukset hoitamattomat. En välitä maailmasta, inhoan itseäni. Istun vain ja juon. Odotan nousuhumalaa ja riemun leimahtamista, jonka jälkeen voi suloisesti vaikka kuolla. Nousuja tulee yhä harvemmin.
Viereisessä pöydässä on joitain vasta-alkajia. Ne ovat puheliaita ja meluisia. Osa heistä kääntyy tältä tieltä takaisin, perustaa perheen, omistautuu työlle ja porvarilliselle elämälle, johon kuuluu salaisia paheita ja ylisuuria intohimoja. Joku suorittaa pidemmän ajan juomisen ja paheiden veroa.
Olen valinnut alkoholin, olen jäänyt ainaiseksi tälle tielle. Se vie minua kuin haihtuvaa harhakuvitelmaa tässä lyhyessä harhakuvitelmien elämässä. Kohta minä yhtä synkkä, tylsä ja pöhöttynyt kuin jokainen, joka jää tälle tielle. Älä luota minuun, älä usko minua, sillä kaikki mihin minussa kosket, katoaa. Olen kuin varjo, jota et koskaan saa kahlittua. Vapauteni on mennyt. Olen tämän pimeän paksun pöydän vanki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sopii, sillä se on elämän osatotuus. Elämä ei välttämättä anna sitä, mitä haluaa. Oman idealismin ja intohimon voi tukahduttaa monella tavalla.
tän...
Jotenkin se oli niin koskettavasti kirjoitettu, vaikka siitä on jo pidemmän aikaa kun sen viimeksi näin, niin se jäi mieleen.
Siitä on tosi kauan, kun olen tuon kirjoittanut ajatellessani erästä ihmistä. Kiva, jos joskus osaa kirjoittaa niin, että vielä vuosienkin jälkeen joku muistaa:) Kiitos muistamisesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000024544747#22000000024544747
Tästä minä sen muistin :)
olen todellakin kirjoittanut sen muistaakseni vuonna 2004, taisin laittaa sen joskus tänne sen jälkeenkin. Se itse asiassa myös julkaistiin eräässä lehdessä, joka ottaa kirjoituksiani vastaan.
asti tuntui tuo,
yksinäisyys, tuttuakin tutumpi
olispa helppo luovuttaa,
niin helppoa...
Hienosti puit runon sanoiksi.
Sielun syviä ajatuksia.
Elämän kovuus.
Nousuhumala.
Lasku.
Minne lasketaan viimeinen ajatus.