lappeenranta on kuulkaas nastapaikka. olen asunut siellä 2 vuotta ja yrityksistä huolimatta en ole onnistunut löytämään yhtään 20-25 vuotiasta naista ystäväksi itselleni. Olen siis itse 22 vuotias. oletan siis että lappeenrannassa kaikilla muilla on kivat kaveriporukat paitsi minulla. tervetuloa vaan lappeenrantaan... täällä saa rauhassa nyhjöttää :)
haha
ei ole
4524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No pori vasta perseestä on. Tuu tänne niin juokset ilomielin takaisin lappeenrantaan :P
Eniten ihmetyttää se satakuntalainen aggressiivisuus. Puhun kokemuksesta sillä siellä asuessani tuli usein ongelmia esim viihteellä ollessani.. nykyisessä kotikaupungissani ei kertaakaan. Käytöksenikään ei ole erityisen provosoivaa enkä ole sitä mitenkään muuttanut muuttoni jälkeen. :S Pori on vaan niin oma maailmansa.. valitettavasti.
täällä Turussakin saa olla "rauhassa" vähän liikaakin,helvettikin jäätyy ennen kuin joku puhuu tuntemattoman kanssa täällä.
mutta tee itse aloite.
Mieheni, joka on muualta kotoisin naureskelee usein, että turkulaiselle täytyy vieraan ensin sanoa "päivää". Sitten juttua kyllä alkaa tulla. Toisin sanoen turkulainen on huono tekemään aloitetta, mutta sen jälkeen puhetta yleensä kyllä riittää.
Kun esim. naapureiden kanssa kerran on tervehditty, niin se muistetaan ja tervehditään jatkuvasti. Mikäli vastapuoli osoittaa jonkinlaista kiinnostusta, niin kyllä turkulainen mielellään puhuu paljonkin.
Kerron esimerkin. Asumme 6:n perheen rivitalossa. Talo oli uusi ja kaikki, yhtä pariskuntaa lukuunottamatta, turkulaisia. Me turkulaiset tutustuimme ja todella ystävystyimmekin nopeasti.
Jossain vaiheessa minä tutustuin tämän em. pariskunnan naiseenkin ja juttelimme usein, koska olimme "samalla aaltopituudella", vaikkei hänkään ihan turkulainen ole.
Mies on kotoisin ulkosaaristosta ja puhuu edelleenkin huonosti suomea, joten sekin varmasti vaikutti, ettei hän tervehtinyt. Ja kun tilanne pitkittyi, niin se mutkistui.
Olin sitä mieltä, että miehenä hänen olisi pitänyt tervehtiä ensin. Hän ei sitä kuitenkaan tehnyt ennenkuin 17 vuoden (!) jälkeen, vaikka meni usein ohi, kun puhuin vaimon kanssa. Itse en piruuttanikaan enää ajatellut tervehtiä häntä.
En muista mikä kiusallisen tilanteen lopulta laukaisi. Siitä on kuitenkin nyt kulunut n. 13 vuotta, kun jouduimme jotenkin puhumaan toisillemme. Sen jälkeen on automaattisesti vähintään tervehditty ja toisinaan puhuttukin, vieläpä iloisesti.
Hyvä keino tutustua ihmisiin on hankkia koira. Kaikille se ei tietysti ole mahdollista. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että koiran kautta tuttavia, jopa ystäviä, tulee ihan itsestään, jopa turkulaisista.