minusta ei ole rakastamaan,ei ainakaan nyt,olen aivan lopussa,en edes pidä itsestäni.
minusta on ajan myötä tullut raadollinen ja katkera,enkä osaa edes hävetä.
tietyt elämänkokemukset johtaa tiettyihin ajattelumalleihin,surullista,tunnen itseni osaksi massaa.
en ole enää minä,vaan olen luuseri,joka elää ja ajattelee kuin luuserit.
osaan tarvittaessa hymyillä ja olla miellyttävä,ylläpitää sosiaalisia suhteita.
en tosin tiedä miksi,ihmisten näkeminen ei ole auttanut pitkään aikaan.
olen kylmä ja etäinen.
ajattelen liikaa,yksi ongelmistani.
yritän ymmärtää ja löytää selityksiä melkeinpä kaikelle mahdolliselle.
onneksi olen löytänyt myös jotain kaunista ja rohkaisevaa.
rakkaus.
tiedän omat rajoitteeni,mutta en osaa lopettaa.
olen kuin hukkuva,joka epätoivossaan vetää toiset mukanaan.en haluaisi mutta... :(
jaksan silti toivoa,ehkä joskus löydän jonkun,joka ymmärtää minua,eikä anna huonojen puolieni sokaista.
en ole huono ihminen.
jos jatkan takertumista,alan varmasti vihata itseni.
antaisin mitä vain,jos saisin omatuntoni taas puhtaaksi.
olen liian itsekäs,yritän muuttua.
nyt kääntyy uusi lehti,mahdottomat unelmat unohdetaan,ja tilalle kehitellään uusia,todennäköisesti yhtä mahdottomia :)
yritän uskoa oikeudenmukaisuuteen,maailma ei ole minua vastaan :)
taistelen ongelmiani vastaan,jos onnistun minusta tulee maailman onnellisin mies :)
omistan elämäni tälle taistelulle.
ehkä minäkin vielä...
tämä oli minulle itselleni,saa nähdä miten lupaus kestää. :)
minusta on ajan myötä tullut raadollinen ja katkera,enkä osaa edes hävetä.
tietyt elämänkokemukset johtaa tiettyihin ajattelumalleihin,surullista,tunnen itseni osaksi massaa.
en ole enää minä,vaan olen luuseri,joka elää ja ajattelee kuin luuserit.
osaan tarvittaessa hymyillä ja olla miellyttävä,ylläpitää sosiaalisia suhteita.
en tosin tiedä miksi,ihmisten näkeminen ei ole auttanut pitkään aikaan.
olen kylmä ja etäinen.
ajattelen liikaa,yksi ongelmistani.
yritän ymmärtää ja löytää selityksiä melkeinpä kaikelle mahdolliselle.
onneksi olen löytänyt myös jotain kaunista ja rohkaisevaa.
rakkaus.
tiedän omat rajoitteeni,mutta en osaa lopettaa.
olen kuin hukkuva,joka epätoivossaan vetää toiset mukanaan.en haluaisi mutta... :(
jaksan silti toivoa,ehkä joskus löydän jonkun,joka ymmärtää minua,eikä anna huonojen puolieni sokaista.
en ole huono ihminen.
jos jatkan takertumista,alan varmasti vihata itseni.
antaisin mitä vain,jos saisin omatuntoni taas puhtaaksi.
olen liian itsekäs,yritän muuttua.
nyt kääntyy uusi lehti,mahdottomat unelmat unohdetaan,ja tilalle kehitellään uusia,todennäköisesti yhtä mahdottomia :)
yritän uskoa oikeudenmukaisuuteen,maailma ei ole minua vastaan :)
taistelen ongelmiani vastaan,jos onnistun minusta tulee maailman onnellisin mies :)
omistan elämäni tälle taistelulle.
ehkä minäkin vielä...
tämä oli minulle itselleni,saa nähdä miten lupaus kestää. :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Maailmankaikkeudessa on vain pieni osa sellaista jota aivan varmasti voit parantaa. Ja se olet sinä itse."
ALDOUS HUXLEY
voinut enää paremmin ilmaista...vain sinä itse
teet asioille jotain...onnea matkaan!
niinpä niin, minäminäminäminäminä
Et sitten ajattele muita koskaan?
Herää jo, pahvi, oma napa saisi jo unohtua välillä?
tielle!
onneksi toivoa on, ja joku päivä minustakin tullee naailman onnellisin nainen voitettuani sitkeimmän vastustajani:).
Kuulostat mieheltä, joka oli minulle hyvin tärkeä ja on vieläkin. Et varmastikaan ole hän, mutta tilanteesi kuulostaa vaan niin tutulta.
Luulen, että olet masentunut, mutta analysoit sitä hyvin. Näet puutteesi, liian raadollisestikin -älä ole liian ankara itsellesi. Käyt jotain vaihetta läpi ja olet nyt vähän hukassa itseltäsi. Mutta, that´s life: on hyvä välillä pysähtyä ja miettiä itseään -siitä lähtee ehkä hyväkin muutos.
Rakkaus. Totta, hukkuva vetää muut mukanaan..Minut vedettin ja kokemus oli rankka -olen vieläkin surullinen. Onkohan sinun aika tutustua itseesi, viihtyä omaassa seurassasi ja opetella olemaan yksin? Et ole luuseri vaan alakuloinen. Tiedostat paljon itsestäsi -se on jo puoli voittoa.
ollut enemmänkin pysyvä tila,ei niinkään mikään vaihe :)
ps.jos olet se kuka luulen,en tarkoittanut mitenkään loukata tai mitään.
ymmärräthän?
ota se kohteliaisuutena :)
ehkä se oikeakin tulee vielä järkiinsä :)
mutta älä anna tehdä itsestäsi pelleä,olet liian hyvä siihen.
moi vaan.
Ei, en ole hän joksi luulet.
Noh, anyway -tärkeintä on tunnistaa tilanne ja vaikkain olisi pysyvä olotila, muuttaa ehkä sitä..
Kyllä mä lähdin ajoissa pois ja hyvä niin :).
taisteltava. Ulos, lenkillle, ihmisten ilmoille ja keskustelemaan kaikenlaisten tyyppien kanssa. Taidenäyttelyihin, konsertteihin, teattereihin, urheilutapahtumiin, kirjastoon, mihin vain.
Kerran hengasin yhden nuoren miehen kanssa ollessani itse nuori neito. Hän oli liikaa yksikseen ja kuunteli teknomusaa. No, siinä me vuoden verran tutustuttiin ja parannettiin maailmaa ja hän oli aika masentunut. Se menee tähän 20-kriisin piikkiin, mutta kuitenkin. Sitten ihan kylmästi pistin välit poikki, koska minua alkoi oikeasti ottamaan päähän se, että hän ei koskaan löytänyt mitään positiivista mistään ja kahlasi jatkuvasti itsesäälin aihauttamassa suossa. En jaksa sellaista. Ei tämä elämä herkkua ole, hirveää taistelua se on ja aina saa jostain turpiinsa, mutta on niitä hyviäkin asioita.
Rakkaus tulee jos on tullakseen. Olin tässä vuoden verran ihastunut yhteen tyyppiin ja menin tekemään ääliömäisiä tekoja, koska olin niin ihastunut. (En sille toiselle vaan itselleni) Sitten otin järjen käteen, että ei hemmetti...En anna tuon yhden kaverin vaikuttaa mieleeni niin paljon, että koko elämä menee ihan sekaisin. Kysymys oli varmaan jostain hormoneista, koska en pystynyt mitenkään itse vaikuttamaan siihen ihastustilanteeseen. Kun yritin olla etäällä toisesta, niin toinen yritti ottaa kontaktia ja sydän pamppaillen ja nieleskellen toivoin, etten olisi edes koskaan nähnyt häntä. (Olemme molemmat seurustelevia ihmisiä.) Tämä ristiriitatilanne oli kamala. Sitten olin kurkkua myöten täynnä omaa seurustelukumppaniani. Olin ahdistunut ja vihainen.
En ole vieläkään tästä kaikesta selvinnyt, mutta kuitenkin ajattelen jo muitakin asioita eli olen kiinnostunut harrastuksista, siivoamisesta, lukemisesta, ulkoilusta ja muista ihmisistä. Olen sen tyyppinen, että jos olen oikein ihastunut, niin en pysty kunnolla elämään vaan päivästä toiseen mietiskelen syntyjä syviä. Kaikki asiat kaatuvat päälle.
Sen olen huomannut ihmissuhteesta, että jos ei ole tilaa ja vapautta riittävästi, niin ihminen elää kuin jossain vankilassa. Mietin talvella, että ensin olen töissä "vankilassa" ja sen jälkeen tulen toiseen "vankilaan". Samat kaavat toistuvat päivästä toiseen. Sitten saa just ja just sen verran rahaa, että selviää hengissä. Ihminen kun on ahdistunut, niin hän ei osaa silloin katsoa eteenpäin. Esim. pääsiäisenä mietin, ei itku, en enää koskaan aijo elää tällaista pääsiäistä. Mutta tiesin kuitenkin sisäisesti, että tämä on viimeinen kerta, että joudun tällaiseen "kuseen" ja jo alkoi näkymään valoa tunnelin päässä.
teksti... Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon.... Tosin olen nais puolinen, mutta tutulta kuulostaa... Toivottavasti löydät rakastamasi ihmisen vielä joskus, itse olen hävittänyt hänet lopullisesti..tai ainakin luulen niin...
sen ymmärsit?
minusta on hienoa kun ajattelet asioita.voiko liikaa ajatella?
toivotan voimia muutokseen :)