Onnellinen loppu :))

Onnellinen loppu elokuvissa on tosi kiva. En itse myöskään pidä väkivaltafilmeistä. Psykologiset trillerit kyllä käy.

Ennen tarinoilla oli aina onnellinen loppu. Sadutkin päättyivät onnellisesti.
Nyt tarina on kiinnostava vasta, kun siinä on vähintään yksi murha, mieluummin jokin vielä suurempi katastrofi.

Eiköhän jostain aina löydy nykyään sen onnellisen lopun kertojalle joku kertomaan: "Kyllä se arki niillekin koittaa. Ei tuota kauan kestä." Jos ei ole onnen tuojaa, niin ei saisi olla edes onnellinen ihan muuten vaan. "Kyllä tuohon varmasti on jokin koira haudattuna"... "Mitähän tuollakin peitetään". "Onpas pinnallinen ihminen."

Mieleeni tuli tosielämän tarinoita "haudan partaalta": Isäni joutui sairaalaan. Menin katsomaan ja isäni puhui "ihan levottomia". Naapuripetin vanhus totesi: Tuollainen se aina on, kun äitisi on käynyt tapaamassa - se on sitä suurta rakkautta, joka on kestänyt kohta 60 vuotta. Kun kysyn äidiltäni eikö hänen aikansa yksin kotona tule pitkäksi niin tämä toteaa vain, että hän se vaan ikuisesti jaksaa uneksia, että isäni vielä paranisi ja tulisi ennalleen... Ja nauraa itselleen, kuinka ihminen jaksaa loppuun asti uskoa ihan kuin ihme tapahtuisi. (kaikkea sitä tuleekin mieleen "onnellisesta lopusta")

Onhan niitä hyviä elokuvia, joissa on kaikkea koskettavaa ihan ilman seksiä ja väkivaltaa. Minusta sellainen oli aikoinaan "Bim Mustakorva". Ihan hyvä ilman mitään suurta dramatiikkaa, jos oikein muistan. Inhimillinen koira-tarina.

Ja kyllä niistä elokuvien onnellisista lopuista minullekin tulee onnellinen olotila.

Kiva kun joku laittoi tänne vaihteeksi tällasen "onnellisen" aloituksen, muttei se "myy" täälläkään...