Näinkö huonosti ovat asiat
Todellakin?
1395912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 139
Vanhimmat
Kahdeksassa vuodessa asiat ovat muuttuneet monilta kohdilta parempaan suuntaan, mutta edelleenkin jotkin kohdat tuossa vanhassa artikkelissa pitää vielä paikkansa. Hoitojärjestelmä uusiutui kokonaan 2003 alussa kun (vihdoinkin) laki ja asetus transsukupuolisten hoidoista saatiin voimaan. Niiltä osin tuo kirjoitus ei enää pidä paikkaansa. Syrjintää transihminen kokee edelleen taviksilta, vaikka pientä edistymistä on tapahtunut. Työsyrjintääkin tapahtuu edelleen, eihän työnantajan tarvitse selitellä miksi ei kelvannutkaan avoimeen työpaikkaan. Suomessa ei sentään tarvitse huorata saadakseen rahat hoitoihin, kuten monessa muussa maassa. Täällä hoidot saa pääosin julkisella puolella, joten ne rahat löytynevät köyhemmältäkin TS:ltä. Koska hoitoja saa nykyisin helpommin, luulisin että itsemurhaluvutkin ovat reippaasti pienentyneet. Mutta kuten tuosta kirjoituksesta havaitaan, tilanne on korjaantunut vasta aivan viime vuosina. Eriarvoisuutta löytyy vieläkin nykyisinkin. Moni sairaanhoitopiiri pitää transsukupuolisia edelleen mielenvikaisina ja pistävät omien psykiatriensa tutkittavaksi vaikka lakii vaatii lähetettäväksi suoraan Helsinkiin tai Tampereelle transtutkimusryhmän tutkittavaksi.
Päihde ja muiden ongelmien pois sulkemisella ja hoidolla, jotta tarnshoidoissa voidaan keksittyä ainastaan psykiatrisiin tutkimuksiin. Esim. Helsingissä väittivät vanhan viinan hajua jne.. koska olin kieltäytynyt näistä alustavista tutkimuksista. Alkoholi on yksi tämän asian ongelma ja itse ainakin olen pettynyt siihen ammattitaidottomuuteen, että aletaan vielä turhaankin syyttelemään ja painostamaan. Tutkimusosa muutoinkin on tavanomaista psykiatrista syyttelyä. Minullakin hieman on kotiväen kanssa hiertänyt aivan kuten monella muullakin ja minussahan se vika tuolloin on. Silmin nähden huomaa ettei he edes tiedä mitä sukupuolinen ristiriita on ja miten se konkretisoituu käytäntöön.
Taviksista, että monelle on vaikeata tajuta, että puolestani saavat ostaa vaikka lentokoneen ja lentää Intiaan jos sillä olonsa tuntee paremmaksi. Miksi se nostaa niin kovan hälyn ja melun, että on sukupuolinen ristiriita?
Transtutkimuksiin on tarkoitus lähteä puhtaalta pohjalta. Mm. alkoholismi on poissulkeva tekijä ja se pitää hoitaa "alta pois" ennen tutkimuksia. Mikäli "vanha viina" haisee, mitenkä tutkimushenkilökunta pystyy selvittämään onko putki pistetty poikki vain tutkimuspäiväksi ja kotiin mennään terassin kautta. Ainakaan minulla ei ollut mikään ongelma pistää poikki lähes täysin. Ehkäpä siihen auttoi että alkoholin käyttöni oli jo ennen prosessia maltillista. Tulihan sitä ennen ja tulee nytkin joskus otettua (mm. nyt Juhannuksena) aika reilusti, mutta koskaan en ole vetänyt änkyräkännejä. Mutta jotenkin näin naisena ei tuollainen älytön ryyppääminen oikein huvitakaan.
Toinen, mielestäni pahempi" ongelma on masennus. Sitäkään ei saisi olla, mutta jos se johtuukin sukupuoliristiriidasta ollaan "harakka tervatulla sillalla" tilanteessa. Kun pääsee tutkimuksiin, voikin masennus hävitä, mutta kukapa sen pystyisi arvioimaan.
Puhutte liikaa hoitoihin pääsemisestä. Se on Suomessa liiankin helppoa. Mielestäni hoitoihin pääsyn kriteerejä pitäisi kiristää. Diagnoosin saamisen edellytyksenä voisi olla tutkittavalla työpaikka tutkimusten aikana tai huomattava määrä aiemmin hankittua varallisuutta, jotta hoidoista ja hoitojen jälkeisestä elämästä voisi kunnialla selvitä. Hoitoihin pitäisi kuulua fyysisten hoitojen jälkeenkin seurantaa ja tukea elämään sijoittumisessa.
Alkoholismihan on riippuvaista juomista ja sitten kun oikein juodaan, niin käytännössähän se tarkoíttaa puolentoista isoa pulloa viinaa päivässä.Itse olin yli puolisen vuotta likimain ilman ennen ja tutkimuksien aikana, enkä muutoinkaan juo kuin mietoja. Vanha viina oli haissut heidän mielestä, koska olin tyhmänä joitain kertoja käyttänyt ihokuorinta ainetta ennen kotoa lähtöä ja kasvot punoittivat. Olin kuulemma pahan juopon näköinen :D
Miksi aina ensimmäiseksi tulee mieleen raha, seksi ja huoraaminen. Ei ne naisen kalsarit maksa sen enempää kuin miestenkään. Työhön sijoittautuminen naisena naisen nimellä ei ole niin erikoista. Esim. minulle ehdotettiin uylkopuolisen, mutta lä'äkärin toimesta vakituista parisuhdetta. Ihmettelen, että miksi saan olla miehenä sinkku ja muut naiset saa sinkkuilla, mutta jos minä laitan hameen päälleni, niin tarvitaan vakituinen suhde. Pääministerillämmekin on erikoisempia suhteita kuin minulla. Ihmettelen, että mitä seuraamista ihmisessä sitten oikein noin muutoin on? Kyttääkö joku sitä, että kuka panee ja ketä ja että ostaako stringit vai mummopökät.
Hupaisaa. Että lääkäri ehdottaa parisuhdetta? Enpäs ole mokomaa kuullut.
Eikä mulle kukaan mitään ehdotellut.
Niin pirun ihme käsityksiä ja ajatuksia. Sukupuolen korjaaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi vaihtaa auto taikka tv. Minullakin halvimmat hameet on ostettu tarjouksesta 4€ hinnasta. Uusia miesten farkkuja ei tahdo saada alle 30€ hinnasta ja maksaahan ne sukkahousutkin euron kinttailla, mutta huulipunahan on sitten jo kalliimpaa. Sinäänsä omituista kun naisilla on yleisesti melkoisen pieni tulotaso, mutta jos miehestä tulee nainen, niin tarvitaan merkittävä omaisuus ja vakituinen parisuhde. Eikö ihmisellä pysy tulppa-avain kädessä jos on kynnet lakatut?
"Joillekin elämä hymyilee
Kirjoittanut: toisille vaikeudet kasaantuu 25.6.2007 klo 11.09
Diagnoosin saamisen edellytyksenä voisi olla tutkittavalla työpaikka tutkimusten aikana tai huomattava määrä aiemmin hankittua varallisuutta, jotta hoidoista ja hoitojen jälkeisestä elämästä voisi kunnialla selvitä."
Niin ja sitten hoidot hankittaisiin huoraamalla? Sehän se on se huora-automaatti, että ensin viedään mahdollisuus toimeentuloon ja sitten esitetään laskuja.
Sosiaalidementiapuolueen puheista huolimatta työllisyys on vähentynyt (kokonaistuntimäärä) samalla kun tälle kakulle on tullut 100000 uutta syöjää. Aika monen lällinkin siivu kakusta on kaventunut.
"Hoitoihin pitäisi kuulua fyysisten hoitojen jälkeenkin seurantaa ja tukea elämään sijoittumisessa."
Olisi ihan terveellistä hoitojärjestelmän toimivuuden kannalta seurata sen verran kuin mitä Pimenoffin tutkimus tuo tuloksia. Ehkä yksittäistä hoitajaa motivoi (on siellä vielä se I. Varttihuora niistä vanhoista) nähdä joku stara vielä hengissä ja jos vielä paremmassa kuosissa kuin ennen hoitoja.
Mutta ei siellä sitä enemmän ole syytä rampata. Minä ainakin koin ettei siinä talossa ymmärrystä löytynyt ennen, niin miten sitten leikkauksen jälkeen. Helppo niidenkin hymyillä elämässä kun on taskut täynnä rahaa vakiduunista. Ei riitä ymmärrys työttömälle. Ehkä kerran vuodessa voisi käydä.
On huomattava tutkimusten ja hoitojen ero!
Tutkimuksiin pääsee entistä helpommin, vaikka jotkut sairaanhoitopiirit yrittää pistää kapuloita rattaisiin urakalla, mutta joutuvat maksamaan siitä tuplaten. Mutta diagnoosin saanti ja hoitoihin pääsy ei taida olla kovin paljon helpottunut entisestä. Enää ei sentään joudu suljetulle osastolle, mutta diagnoosin saa ehkäpä vain puolet tutkimuksiin tulleista. Vasta diagnoosin saaneet pääsee hoitoihin ja kriteerit ovat melkoisen tiukat. Onhan täälläkin voinut lukea kuinka yksi jos toinenkin valittaa kuinka ei ole päässyt läpi.
Työpaikka ja varallisuus ei ole eikä saa olla mikään kriteeri hoitoihin pääsyssä. Kyllähän ne tietenkin auttaa, varsinkin työ- tai opiskelupaikka. Hoidot eivät kaada välttämättä työttömänkään budjettia. No tietenkin on asia erikseen jos kroppa ja naama on sen näköinen ettei hoitojärjestelmän tarjoamilla hoidoilla ole mitenkään läpimenevä. Mutta "kirveellä veistetyn" näköisestä miehestäkin tulee ihan kelvollinen nainen, olen sen tässä vuosien kuluessa todennut konkreettisesti.
Hoitojen aikana seuranta on aktiivista. Kukaan ei voi tietenkään pakottaa seurantakäynneille, jos ei itse halua. Jotkut eivät halua olla enää diagnoosin jälkeen missään tekemisissä tutkimushenkilöstön kanssa. Hoitojen päätyttyä seuranta päättyy melko nopeasti, lähinnä resurssipulan takia, tutkimushenkilökunta haluaa keskittyä uusiin tutkittaviin. Olisihan se tietenkin ihan paikallaan vaikkapa vuoden-puolen välein käydä seurantakäynnillä muutaman vuoden ajan. Samalla saisivat vähän palautetta miten hoidetut ihmiset ovat sopeutuneet uuteen elämäänsä. Se on vähän vaikeaa parin jälkiseurantakerran ja vajaan puolen vuoden aikana. Tukeahan voi hakea itse muualta, esimerkiksi vertaistukiryhmistä tai ihan ammattilaisilta.
voih.. oon ollu masentunu 12v ja oon tienny et oon transs. 12v..masennus johtuu mun mielestä siitä. oon syöny lääkkeitä masennukseen pari vuotta..mut en jaksais enää...pitäs tehdä jotai..äkkiä!
"Transseksuaalisuus on minulle, kuten muillekin transseksuaaleille, itsemurhan vaihtoehto, se huonompi vaihtoehto, sanoisin leikilläni.."
http://www.anarkismi.net/kapis/25taistelu.htm
Syön lääkkeitä masennukseen myös ja mielestäni vastaus näihin aikaisempiin viesteihin, että mikä on tärkeää vastaisin, että henkinen hyvinvointi. Masennuslääkkeitä oon syönyt myös ja kuten pakkauksessa lukee, niin lääkkeen pitäisi olla tilapäinen vaihtoehto, että pääsee pahimman yli. Minullakin pahin ongelma on oma kotiväki ja vaikka mielenterveyden hoito näitäkin asioita käsittelee, niin kokemuksella tiedän, että jokaisen pitää tehdä se jonka kokee oikeaksi oman hyvinvointinsa vuoksi. Ainut vaihtoehto on hankkiutua eroon kun ei kerta juttuun tulla.
"Esim. minulle ehdotettiin uylkopuolisen, mutta lä'äkärin toimesta vakituista parisuhdetta."
Kai sanoit sille lääkärille, että mä en ala oleen sun kaa? :)
Ja samalla viivästytin turhaan transhoitoja ja tutkimuksia. Toisaalta olotila on ollut melko heikko alkaekseni naiseksi. Mmieli tekee, mutta voihan tutkimuksiin palata ja kotona esim. pukeutua.
Mikähän lääkäri tuollainen oli että pisti siitä jäähylle ettet suostunut etsimään parisuhdetta. Ei ainakaan minun lääkärini koskaan tuollaista vihjaissutkaan. Hoitajan kanssa asiasta kyllä juteltiin, mutta ei parisuhteeseen hakeutuminen ollut mikään kynnyskysymys. Eikä se ollut edes hidaste hoitojen loppuunsaattamiseen. Eihän sitä voinut edes ajatella "keskeneräisenä".
Ei pistänyt jäähyylle. Päinvastoin, olisi halunnut, että jatkan edes tutkimukset loppuun. Komenntti vain yllätti.
Mielestäni muutamat faktat ovat vääristyneitä. Eihän ne niin kriittisiä ole ettei hoitoja saisi. Useimiten ihmiset itse vetäytyvät koko jutusta. Jos uutta elämää haluaa, niin jälleen se lähtökohta on väärä. Eihän siinä ihmisillä vaihdu kuin kalsarit, elämä jää samaksi. Ammattilaisten apu on huonoa, koska se keskityy kyselemään mikä on henkinen hyvinvointisi? Henkinen hyvinvointi syntyy siten, ettei sinua kiusoitella, ahdisteta ja painosteta ja että kun vedät hameen ja korkkarit päällesi ja annat tuulen puhaltaa persvakoosi ja menet kylille muiden tyttöjen kenssa hihittämään. Alkohli on ongelma mutta kun se alkoholi ja ongelma tulee siitä kun kun sinun pitäsi olla lakkaamassa kynsiäsi, mutta työvoimatoimston johtaja haluaa, että menet romuttamolle purkamaan tietokoneita. Parhaimmat transkommentit joita itse olen kullut on niitä, että vaikka ei ole vielä hoidoissakaan käynyt, niin mies on voinut mennä töihin hameessa.
keskeyttää tutkimukset. Ymmärsin kommentistasi että tutkimukset oli pistetty poikki. Vasta kun luin tekstin ajatuksella ja tuosta vastauksestasi totesin että olitkin itse keskeyttäjä. On todellakin järkevää pistää tutkimukset poikki, jos ei tunnekaan olevansa transsukupuolinen. Samalla säästää tutkimushenkilökunnan resursseja. Ilmeisesti lääkäri olisi kuitenkin halunnut hoitaa tutkimukset diagnoosiin saakka, mutta lopputulos olisi ehkä ollut joku muu kuin F64.0 jos itsekin olit sitä mieltä.
Aiempaan kommenttiin palatakseni, kyllä minullakin oli alussa epäilyksiä läpimenosta, 'eihän tällaisesta äijästä voi tulla naisen näköistä'. Mutta kuitenkin aloin elämään naisena 24/7 jo ennen diagnoosia. Hoidot onkin sitten paikanneet loput ja nyt ei ole enää mitään epäilyksiä ettenkö olisi nainen.
Mutta jos ei todellakaan tunne itseään naiseksi, onkin parempi pistää tutkimukset poikki, koska ilmeisesti oletkin transvestiitti.
"Useimiten ihmiset itse vetäytyvät koko jutusta. Jos uutta elämää haluaa, niin jälleen se lähtökohta on väärä."
En oikein usko tuohon että enemmistö vetäytyisi itse tutkimuksista, jos sinne on lähtenyt. Luulisin että suurin osa "maitojunaan" joutuneista on jotain muuta kuin transsukupuolisia, saavat ehkä jonkin muun diagnoosin ja lähetetään kotiin. Jotkut eivät ehkä ole "vielä kypsiä" ja lähetetään kotiin "kasvamaan".
Uskoisin että suurimmalla osalla transsukupuolisia on sama tilanne kuin minullakin. Entinen elämä on ollut roolin vetämistä ja se oma elämä on jouduttu piilottamaan. Minä ainakin tulkitsin uuden elämän alkaneen, vaikka todellisuudessa se olikin oman todellisen elämän elämistä myös julkisuudessa.
"Ammattilaisten apu on huonoa, koska se keskityy kyselemään mikä on henkinen hyvinvointisi? Henkinen hyvinvointi syntyy siten, ettei sinua kiusoitella, ahdisteta ja painosteta ja että kun vedät hameen ja korkkarit päällesi ja annat tuulen puhaltaa persvakoosi ja menet kylille muiden tyttöjen kenssa hihittämään."
Eikö ammattiapu ole juuri sitä että henkistä hyvinvointia saadaan kehitettyä. Ei kukaan tai mikään ammattiapu mene kylille sormi pystyssä selittelemään katsojille ettei noin saa naureskella jos todellakin menet tyttöjen kanssa kylille hihittelemään.
"Alkohli on ongelma mutta kun se alkoholi ja ongelma tulee siitä kun kun sinun pitäsi olla lakkaamassa kynsiäsi, mutta työvoimatoimston johtaja haluaa, että menet romuttamolle purkamaan tietokoneita."
Nykyisin ainakin isommilla paikkakunnilla työvoimatoimistojen henkilökunta on saanut kursseillaan tietoa transihmisistä ja osaavat tiedostaa asiakkaan tarpeet ja halut työtä hakiessa. Jos työnvälittäjä on järjissään, hän ei tunge transnaista syrjivään miesporukkaan jonnekin miesvaltaiseen työpaikkaan, koska tietää että asiakas tulee bumerangina takaisin. Kyllähän minä pystyisin naisena ihan hyvin purkamaan tietokoneita, jopa asentamaan niitä. Moni transnainen onkin IT-alalla. Mutta raksalla betonia levittämässä voisi olla aika hankalaa, jo voimien vähyyden takia (hormonit ovat muuttaneet lihakseni naisen lihaksiksi).
"Parhaimmat transkommentit joita itse olen kullut on niitä, että vaikka ei ole vielä hoidoissakaan käynyt, niin mies on voinut mennä töihin hameessa."
Mitä kummallista tuossa on? Tässä on ainakin yksi todellinen "tapaus". Minä siirryin elämään täyspäiväisesti naisena jo ennen hoitojen alkamista, koska en välttämättä tarvinnut hormonien antamaa tukea. Ulkonäkö oli riittävän naisellinen ilman niitäkin. Tuohon naisena elämiseen liittyi tietenkin joskus hameessakin töihin meneminen (helteellä erittäin mukava työasu).
En ole ja sanoivat, että voi jatkaa sitten kun on sellainen olo. Jos lukisit uudelleen nuo viestit niin kyseessä oli vain henkisesti lamaannuttava olotila. Ja kun olotila on huono, niin ei halua, eikä jaksa tehdä mitään. Olen koko muun elämäni elänyt hyvää elämää, mutta kun näin aikuisuudessa hyvää tarkoittavat ihmiset haluavat tyrkyttää kaikkea soveltumatonta mm. omakotitalon rakentamista, auton öljynvaihtoa ja tietokeen purkaista ja sukkahousut kiinnostaa enemmän kuin nuo jutut, niin pääkoppa vain menee muussiksi. Minä kun en halua olla mikään ryyppäävä läskileidi kun näin muutoin elämässä painoindeksi on ollut alakanttiin. Kyllä minä tutkimuksia jatkan kun elämä normalisoituu.
Maitojunakäsite on armeijastakin tuttu ja ajatus on, ettei sitten siinä pärjännyt, niin laitetaan pois ja että tämä olisi jotain huvittavaa ja hauskaa ja halveksittavaa. Itse näkisin transukupuolisten keskudessa samaa vähemmistöajattelua kuin sivareidenkin keskuudessa. Vaikka reserviläinen ei sanoisi mitään pahaa, anoastaan kyselee joitain faktoja heidän elämästään, niin vastaus on kielteinen. Ei se nyt niin erikoinen elämänsaavutus voi olla hankkia f64.0 diagnoosi ja rinnat vaikka se iso juttu yksilölle onkin.
Tästä roolin vetämisestä, niin uskoisin, että se roolin vetäminen jatkuu edelleen, mutta rintojen kanssa. Minä en koskaan ole sen enmpää edes halunnut vetää mitään rooleja. Päin vastoin. Olen ollut oma itseni ja naiset ovat kyselleet, että jospa sinä haluisit olla enemmän meidän kuin miesten seurassa tuolla työelämässä.
Olen hyvin pitkään seurannut henkisen hyvinvoinnin hoitoa Suomessa ja se käytännössä on juuri sitä henkisen hyvinvoinnin kyselyä, normaalin elämän kyseenalaistamista ja varsinkin miespuolisen potilaan syyttelyä. Naisen on vain helpompaa lähestyä maailma siitä, että muissa on vikaa ja tästä asiasta olemme puhuneet pitkät keskustelut mielenterveyspalstalla ja todenneet, että normaali nmt-hoito on edelleen tänäpäivänä holjhoaamista, alistamista ja syyttelyä. Siellä ei ole parantunut juuri kukaan.
Työvoimatoimistojen jutuista, niin ovat saaneet ehkä neuvontaa, mutta miksi sinun pitää selvittää virkailijalle, että tunnet olevasi henkisesti naismainen ja ettei mielestäsi se miesten seura ja toimintatavat sovi juuri sinulle kun kerta voit lyhykäisyydessään todeta, että et tunne soveltuvasi siihen purkutyöhön. Kysehän ei ole it-alan ammatista, jossa itsekkin olen työskennellyt. Voit vain uskoa, että tuttavani on ammattikoulussa autonkorjauspuolen opettaja ja totesi, että hän on antanut parhaat arvosanansa luokan ainoalle naiselle. Kyllä nainen osaa.
Siinä mekkoilussa ei ol erikoista, mutta tiedät varmasti, että saattaa olla myös kynnys lähteä hameessa ulos ja selvittämään työvoimatoimiston virkailijalle, että haluan olla nainen. Ei ne siellä työvoimatoimistossa pippeleitä leikkaa.
Siellä on pakotettu astmaatikko siivoamaan, vanhuksista piittaamaton vanhusten hoitajaksi ja uimataidoton uimahalliin valvojaksi.
Tärkeintä niille on joskus saada työstä kieltäytyminen niin tilastot kaunistuu. Saat karenssin ja rangaistustyössäoloehdon (ei ikinä täyty) ja sosiaalitukiasi leikataan 20%. Joudut leipäjonoon.
Mutta minulle ei ole näin käynyt. Ehkä se, että vuosikaudet jouduin istumaan Lapparin kuulusteluissa on kehittänyt minusta taitavan viranomaisten kanssa.
Minähän sain tämän -20%. Alkoivat aluksi työkkärissä hengittämään niskaani kun olin ansiosidonnaisella päivärahalla ja itse asiassa pyysivät minua heidän nurkkiin istumaan ja heittivät sitten hullujenhuoneelle. Pääsin onneksi hetkeksi työhön, en hyvään mutta hetkeksi omille rahoille ja sitten taas kun määräaikainen sopimus loppui, niin ambulanssi ajelee pihalla ja työkkäri roikkuu kiinni ja nyt sitten pitäisi niiden rasvaisten partaansa ajelemattomien seuraan mennä purkamaan tietokoneita kun ei kerta arkipäivät liiku sukkahousuissakaan. Kyllä ne kirjoittivat siellä pajalla, että ei sovellu, mutta työstä kieltäytymistähän se jälleen oli sitten vain tukirahat pois. Nämä viranomiset ovat kyllä omituista porukkaa kun koko ajan joku kuulustelee jossakin kyttiksellä taikka psykiatrisella ja kun näitä työtodistuksia, kurssipapereita ja armeijan papereita käy läpi, niin eipä sieltä mitään omituista löydy. Kunhan haluavat kiusoitella ja painostaa. Pitäisiköhän sitten toden teolla laittaa ne sukkahousut päähän ja kävellä pankkiin hankkimaan elantoa?
kuka minkäkin kommentin on todellisuudessa kirjoittanut. Täältä löytyy ihan tarpeeksi häiriköitä jotka kirjoittavat jopa toisten nimimerkeillä.
Kyllähän tuo ajattelutauko on paikallaan, jos ei tunne naisen elämää todella omakseen. On paras hoitaa se muussiksi mennyt pääkoppa kuntoon ennen kuin jatkaa prosessia.
Oma henkinen olotilani parani askel askeleelta edetessäni tutkimuksissa ja hoidoissa. En ole koskaan elänyt tyypillistä miehen elämää, koin sen enemmänkin roolin vetämiseksi. En myöskään kuunnellut muiden "hyvää tarkoittavia" vinkkejä. Esimerkiksi odotettiin että avioidun sairaanhoitajan kanssa, vaikka omat halut oli olla itse se sairaanhoitaja. Siksi piti kurvailla entistä elämää kieli keskellä suuta että pärjäsi edes joltisestikin. Ehkäpä tämä oli se etu että pystyin siirtymään helposti elämään todellista elämääni naisena ja nyt tunnen olevani todellakin kokonainen hoitojen päätyttyä jo jonkin aikaa sitten ja elämän tasaannuttua omiin uomiinsa.
Kyllä kaikki roolit lensi yli laidan siinä vaiheessa kun sain hylätä miehen roolin esittämisen. Olen aina kokenut olevani tyttö ja nainen, fyysinen ulkomuoto ja ympäristö vain pakotti elämään väärässä roolissa. Kun hoidot saatiin läpi, ei roolia tarvinnut enää elää vaan saan nyt elää sitä todellista elämääni.
Naispuolinen linja-auton kuljettaja menisi nakkikioskille työhön ja miespuolisen lanja-auton kuljettajan kanssa naimisiin.
Hyvä, että tämä Teidän pieni virheenne on korjattu. Minussa o nnäitä vikoja nini paljon, että kannattaa varmasti romuttaa koko ihminen.
Läpimenosta voi tulla joskus väärän sukupuolen roolin vetämiseen verrattava juttu. Jos koko lookki alkaen vaatteista valjastetaan läpimenemiseen, niin ei se enään eroa miehen esittämisestä. Tämäkin tosin johtuu suvaitsemattomuudesta ja siitä, että sukupuoliroolit ovat edelleen valitettava tosiasia varsinkin jos sattuu olemaan syntymätodistuksessa määritelty pojaksi. Moni ei transihminenkin tuskailee mieheytensä tai naiseutensa kanssa uskaltamatta olla oma itsensä.
Onneksi minulla ei ole tuollaiseen läpimenorooliin tarvetta. Voin olla ja elää ihan omana itsenäni. No tietenkin nainen käyttää naisten vaatteita, mutta minulle kelpaa ihan ne samantyyliset kuin muillekin naisille. Meikatakaan ei tarvitse sen kummemmin kuin muutkaan tavalliset naiset. Minulle kelpaa oikein hyvin tämä naisen elämä joksi olen itseni tuntenut jo lapsesta saakka.
muukin ajattelee noin ja romuttaa itsensä oman käden kautta.
Kulttuuristamme, yhteiskunnasta ja myös yksilöstäkin. Eikä suinkaan kyseessä ole vain transihmisten ongelma. Ongelma on pohjimmiltaan siinä, että yhteiskunta asettaa meille oletusarvoisesti rooleja(muutakin kuin sukupuolisia sellaisia) ja mikäli näihin ei sopeudu on vähintään friikki. Todennäköisesti myös diagnosoitavissa mielisairaaksi. Tämä luo taas jossa ihmiset yhteiskunnallisen paineen takia eivät uskalla olla omana itsenään vaan vetävät julkista roolia. Ennenpitkään tuo rooli saattaa alkaa ahdistaa ja kun koko elämä on sen pohjalle tehty, niin tuloksena on masennusta ja pahimmillaan se itsemurha.
Kun elämään sijoittumista hoitojen jälkeen seurattaisiin, voitaisiin nähdä, ettei nykyinen hoitojärjestelmä aina tuota toivottuja tuloksia. Silloin hoitojärjestelmää voitaisiin muuttaa parempia tuloksia antavaksi.
"Työhön sijoittautuminen naisena naisen nimellä ei ole niin erikoista."
Aina se ei kuitenkaan syrjinnän vuoksi tahdo onnistua. Transsukupuoliselle se kuitenkin olisi tärkeätä, koska työn mukana tulee ihmissuhteita, sosiaalista elämää ja rahaa, jonka turvin voit esim. pitää itsesi ihmisen näköisenä ja elää tavallista elämää kuin muutkin ihmiset.
Ns. transhoitojen jälkeen saattaa jäädä hyvinkin keskeneräiseksi, koska läpikäytyjen hoitojen määrä vaihtelee suuresti. Sitä voi hoidettuna transnaisena olla yhä matalaääninen, rinnaton ja karvainen, koska näiden hoitamiseen ei koskaan löytynyt rahoitusta.
Esim. hoitojärjestelmä on kansainvälinen ja samanmoinen suurelta osin ainakin läntistä maailmaa. Suomessa tietenkin mietitään mitä maksetaan ja mitä ei. Esim partaepilaatiot on rajoirtetu, mutta toden-näköisesti riittävän suurelta osin. Muut karvat jäävät helposti vaaleaksi ja melko ohkaisiksi hormoonien jälkeen ja käsitykseni mukaan äänihuulia voidaan leikata yhteiskunna piikkiin.
Oikeatkaan naiset eivät välttämättä ole aina tyytyväisiä itseensä ja leikkauttavat itseään omaan piikkiin. Miksi transnainen ei voisi näin tehdä?
En naisena ymmärrä, miksi et voi mennä purkamaan tietokoneita, jos et muutakaan osaa tai sinulle ei ole osoittaa muuta työtä, jota osaisit tehdä. Työ on suht. kevyttä ja sopii naisellekin saati sitten transihmiselle. Pölyistä se kyllä on, koska koneiden sisällä on yleensä valtavasti pölyä.
"Oikeatkaan naiset eivät välttämättä ole aina tyytyväisiä itseensä ja leikkauttavat itseään omaan piikkiin. Miksi transnainen ei voisi näin tehdä?"
Näitä ryhmiä ei voi verrata toisiinsa. "Oikea" naisesi ei koe syrjintää itseensä tyytymättömyyden vuoksi, mutta friikiksi leimaantunut transnainen kokee ihan varmasti. Huonosti hoidettu transnainen on suuremmalla todennäköisyydellä työtön, varaton, päinvastoin kuin "oikea" naisesi.
Olen työskennellyt neljän eri ammatin parissa, että silleen.
vähitellen. Nykyisen hoitojärjestelmän puitteissa tehdään jo aika paljon varsinkin transnaisen läpimenevyyden hyväksi. Partaa todellakin poistetaan rajoitetusti, eli laserepilaatiolla poistetaan vain mustaa partaa ja hoitokerratkin on rajoitettu. Esimerkiksi minulla laserhoidot oli tehty ennen korjausleikkausta. Kuitenkin leikkauksen johdosta ollut hormonikatko "herätti" parrankasvun ja viimeinen laserepilaatiokerta olisi pitänyt itse ymmärtää jättää leikkauksen jälkeiseksi ajaksi. Vaalean parran ja muun vartalokarvoituksen poiston joutuu kustantamaan itse. Olen poistanut jo ennakkoon vartalokarvoitustani epilaattorilla, mutta en ole havainnut hormonihoidon vaikuttaneen kovin paljon karvan kasvuun. Karvaa kasvaa edelleen ja sitä pitää poistaa aivan kuten muutkin naiset joutuvat poistamaan.
Transnaisen äänen hoitoon on muotoutunut hoitojärjestelmä. Ellei puheterapia auta, voidaan äänihuulia käsitellä parilla toimenpiteellä (tehdään yhtäaikaa) äänen korjaamiseksi. Tälläkään ei saada automaattisesti naisellista äänenkorkeutta, mutta se on apuna omaan opiskeluun. Puhetyyli lienee kuitenkin tärkeämpi, onhan matala-äänisiä naisiakin. Muita operaatiota tehdään myös tarpeen mukaan. Silmiinpistävää aataminomenaa voidaan pienentää ja mikäli rinnat eivät todellakaan kasva hormonihoidolla, niitäkin voidaan korjata hoitojärjestelmän puolesta.
Transmiehillä hoidot alkuvaiheessa jäävät, lähinnä rintojen ja kohdun sekä munasarjojen poistoon. Ääni ja karvan kasvu "hoituu" hormonihoidolla. Korjausleikkaus on vastaavasti monimutkaisempi ja isompi leikkaus transnaisiin verrattuna.
Olenhan minäkin tehnyt työhistoriani aikana ainakin neljän ammatin töitä ja se on vähän, koska viimeisin on hyvin pitkä. Nykyisten työtapojen perusteella moni tekee työelämänsä aikana hyvin monen ammatin töitä. Kouluttautuakin voi useampaan kertaan.
Prosessi tunutuu kokonaisuudessaan todella vaativalta. Itse kun olen pitkään yrittänyt pitää itseäni miehenä ja usein jopa häpeillyt kun repsahdan naisten juttuihin niin helposti ja pitkään kun olen muuttumistakin miettinyt, niin tilanne on kokonaisuudessa tosi vaikea.
Jos on todella henkisesti nainen ja kokee vahvaa sukupuoliristiriitaa, ei prosessi ole kovinkaan vaativa.
Tutkimukset meni kohdallani sujuvasti ja olin siellä oma itseni. Ilmeisesti olin "varma tapaus" ja tutkimukset oli tavallaan läpihuutojuttu. Mikäli kokee olevansa nainen, ei tältä osin pitäisi tulla mitään ongelmia. Tutkiva psykiatri ei tule sanomaan mitä sukupuolta olet, se pitää olla itselle selvää ja diagnoosissa se vahvistetaan. Joillekin asia varmistuu vasta tutkimuksissa, toisille se on ollut selvää jo vuosia ennen tutkimuksiin hakeutumista.
Tosielämänkoetta pidetään vaikeana, mutta ainakin minulle se oli vain normaalia elämää. Toisaalta se on hyvää harjoitusta ja samalla itsellekin tulee selväksi kestääkö pää pysyvän elämisen uudessa sukupuolessa.
Hormonihoito vaikuttaa eri ihmisille eri tavalla. Joitakin sivuvaikutuksia tuli minullekin ja ennen kaikkea yllätyin niitä suuria muutoksia joita hormonit tekivät jopa fyysisesti. Ulkonäkökin muuttui.
Korjausleikkaus ja muut oheishoidot olivat minulle vain ruumiini korjailua, eikä niistä tullut niitä henkisiä vaikutuksia joita monet kokee.
Kyllähän minäkin pyrin pitämään itseäni tyypillisesti miehenä ihan niinkuin moni muukin transnainen. Alussa tunsin häpeääkin kun en ollut mieltänyt mitä tämä ajatusmaailmani oikein on. Kun "löysin" tilalleni virallisen nimen (transsukupuolisuus) häpeäkin katosi ja aikanaan hakeuduin tutkimuksiin ja hoitoihin.
Ei kannata heti suoralta kädeltä tuumata että tilanne on vaikea ja hylätä kaikki vaihtoehdot. Ainakin minä pystyn elämään täysipainoista elämää naisena.
Taidampa tehdä niin, että pidän mulkeroni ja pysyttelen hetoron elämässä ja kun en kerta kellekkään naiselle taikka työnantajalle kelpaan, niin olen yksin ja hinkkaan sitä lihankappaletta jalkojenvälissä ja parun yöni yksin.
vaan mies, jos se lihanpalan hinkkaaminen tyydyttää. Ei siis kannatakaan lähteä mihinkään tutkimuksiin ja hoitoihin, vaan yrittää vaikkapa terapialla tms. saada nykyistä elämääsi oikealle tolalle. Minua ei tuon lihanpalan hinkkaaminen kiinnostanut, se oli ylimääräinen osa minussa. Mutta julmetun hyvä varaosa josta saatiin tehtyä se oikeakin toimiva elin.
Eiköhän sopiva nainenkin (tai sitten mies) löydy joskus ja kyllä jollekin työnantajalle aina kelpaa. Kyllä minäkin aikanaan kelpasin naiselle vaikka olinkin väärää sukupuolta. Uutta parisuhdetta miehen kanssa ei ole tullut hankituksi, mutta katsastelen rauhassa. Työnantajallekin kelpasin vaikka kesken kaiken sukupuolikin muuttui toiseksi.
Ei siis kannata heti luovuttaa ja leimata itseään luuseriksi, ehkäpä toisten mielestä ei olekaan sellainen.
On se kumma kun ihminen heti katsoo olevansa pätevä diagnosoimaan toisia kun itselle on paperi lykätty kouraan.
Koittakaa nyt jumalauta ihmiset saada päähänne, ettei sukuelindysforia aina kuulu transsukupuolisuuteen. EI KUULU! Ymmärrättekö? Ihmisellä voi olla ihan selvä naisidentiteetti, jonka tunnustamatta jättäminen johtaa köyden jatkoksi, vaikka ei oksentaisikaan joka kerta kun katsoo jalkoväliin. Ei SRS ole mikään naisen mitta. On olemassa naisia jotka viettävät onnellista naisen elämää nyt hoidettuina ja se lihanpala roikkuu edelleen jalkojen välissä. Toistetaas vielä: kyllä sitä lihanpalaa voi hinkata ihan kuka tahansa, ei siihen mitään helvetin miesidentiteettiä tarvi.
Onneksi Suomessa saatiin edistyksellinen laki laadittua ja naisella tai miehellä saa ihan virallisesti olla "väärää laatua" olevat sukuelimet, mikäli niin haluaa. Suomessa uusi sukupuoli voidaan vahvistaa virallisesti ilman SRS:ää pelkästään papereiden perusteella. Joissakin maissa tämä ei onnistu ja pahimmillaan ei voi vaihtaa sukupuolta tai edes nimeäkään uudeksi vaikka olisi fyysisestikin täydellisesti toista sukupuolta.
Jokaisella transsukupuolisella on Suomessa täysi päätäntävalta kuinka pitkälle hoidoissa menee. Itse halusin "koko homman" ja olen tyytyväinen. Joku taas on ihan tyytyväinen vain osaan hoidoista. Ei tästä asiasta kannata vetää hernettä nenään jos joku on toista mieltä, tai sitten yritetään puolustella omaa valintaa.
Moni ei annan edes kakan syntyä luonnollisesti. Varmasti monen transihmisen ongelmaksi muodostautuu ympäristön käsitykset, jotka helposti alkavat siitä leikkaamisesta.
Lue läksysi.
Mitä ne non-opit sitten on?
Voin toistaa tuon Kolmois-S:n viestin, että lue läksysi. Jos osaat edes auttavasti englantia, tuo lyhenne avautuu aika helposti. Suomessa todellakin voidaan vahvistaa uusi sukupuoli ilman korjausleikkausta, eli löytyy aika paljon non-op'eja, varsinkin transmiesten puolelta.
"Toistetaas vielä: kyllä sitä lihanpalaa voi hinkata ihan kuka tahansa, ei siihen mitään helvetin miesidentiteettiä tarvi."
En tiedä miten muut transnaiset kyseiseen elimeensä suhtautuu, mutta minulle se oli ylimääräinen lihanpala jonka hinkkaaminen naisena ei mitenkään kiinnostanut. Teknisesti hinkkaan sitä nytkin, mutta rakenne on muuttunut oikeaksi ja siksi kiinnostusta riittää.
Seksuaalinen suuntautuminenkin voi vaikuttaa kiinnostukseen leikkauksen tarpeesta. Toisekseen myös terveydelliset syyt voi vaikuttaa ettei voi mennä korjausleikkaukseen. Mutta tältä osin on aika vähän esteitä.
Nämä nyt on sellaisia lillukanvarsia, josta ei kannata vetää hernettä nenään. Jokainen saa päättää itse miten prosessissa etenee tai jättääkö koko homman väliin tarpeettomana (myös tutkimukset!).
Lue itse läksysi. Tässä ei ollut ollenkaan kyse leikkauksista.
Eihän seksuaalisuudella pitäisi olla mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Eikö tällaisen genitaaleihin viittaava keskustelun pitänyt olla aivan jotain muuta?
Siis, muistakaa nyt ihmeessä pitää seksuaalisuus ja sukupuoli erillään.
Tosin ite kyllä koen, että nämä kulkevat käsi kädessä varsin tasapainoisessa suhteessa.
Tulipahan vaan mieleen... :O
Non-opit ovat sellaisia, joiden terveys ei kestä leikkausta. Kysymys: entä sitten?
Mitä ne sellaset sitten on, jotka käy läpi koko muun korjausprosessin, vaihtaa nimensä, vaihtaa hetunsa, elää tyytyväisinä naisina, mutta korjausleikkauksen sijaan hommaa orkiektomian ja elää sopusoinnussa pippelinsä kanssa vaikka mitään terveydellistä tai taloudellista syytä jättää SRS väliin ei ole. Ei ne oikein TGitäkään voi olla, kun niillä on naisen identiteetti.
"No koitetaas vielä
Kirjoittanut: kerran... 1.7.2007 klo 09.28
Mitä ne sellaset sitten on, jotka käy läpi koko muun korjausprosessin, vaihtaa nimensä, vaihtaa hetunsa, elää tyytyväisinä naisina, mutta korjausleikkauksen sijaan hommaa orkiektomian ja elää sopusoinnussa pippelinsä kanssa vaikka mitään terveydellistä tai taloudellista syytä jättää SRS väliin ei ole. Ei ne oikein TGitäkään voi olla, kun niillä on naisen identiteetti."
Sekopäitä.
pelkureita, jotka eivät halua enää riskeerata terveyttään menemällä suureen ja riskialttiiseen leikkaukseen. Entäpä jos juuri kun elämä alkaa prosessin loppupäässä tuntua siedettävältä, niin sitten epäonnistunut leikkaus pilaa taas elämän?
"Sekopäitä
Kirjoittanut: tai sitten 2.7.2007 klo 00.57
pelkureita, jotka eivät halua enää riskeerata terveyttään menemällä suureen ja riskialttiiseen leikkaukseen. Entäpä jos juuri kun elämä alkaa prosessin loppupäässä tuntua siedettävältä, niin sitten epäonnistunut leikkaus pilaa taas elämän?"
Viestihierarkia ei syvene, siksi pitää kommentoida tällain vammaisesti, mutta mainitsin lääketieteellisen syyn olevan peruste olla menemättä leikkaukseen.
Toisaalta jos ei ole suurempia ongelmia eikä ikää, niin minusta tämä on ristiriidassa sen kanssa kun sanotaan, että leikkaustekniikka on Suomessa kehittynyt valtavasti Liisa Tuomisen ajoista eikä komplikaatioita tarvitse pelätä.
Minulla oli aika ärjyt komplikaatiot, mutta ne saatiin paikattua.
Tiedän sellaisiakin, jotka ovat niin susirumia, että ovat päätelleet ettei heistä saa naisen näköistä tekemälläkään ja päättäneet olla lähtemättä hoitoihin. Ymmärrän tämän ajattelun ja joskus aina itsekin mietin.... sanottakoon taneleille, trolleille ja minua tuntemattomille, että minä olen Suomen transnaisiston kauneimpia ja onnistuneimpia joidenkin mielestä. Siitä huolimatta minulla on nämä jatkuvat ongelmat läpimenon kanssa.
Mutta kolmatta sukupuolta minä en ymmärrä. Suomessa on kaksi sukupuolta, toinen synnyttää ja toinen on tykinruokaa kun vanja tulee rajan yli. Me emme synnytä, se on jo tarpeeksi paha. (Pimenoffin tutkimukseen osallistuneilla) ei ole aviomiestä. Sekin on paha. Me olemme jo lähtökohdiltamme huonoja, epäonnistuneita naisia. Joudutaan lakki kädessä selittelemään sitä koko loppuikä.
Niin sitten joku sooloilee ja haluaa pitää mulkvistin ja sanoo, että häntä on kunnioitettava sellaisena naisena kuin mitä hän on.
Niin sellainen tuo mieleen kaverin, joka Helsingin vappumarssia varten pukeutui neuvostoarmeijan asepukuun mallia jatkosota ja marssi ison Stalinin kuvan kanssa. En tiedä selvisikö niissä vermeissä Helsingissä pitkälle. Suomessa on sananvapaus, mutta tuollainen loukkaa suomalaisia hyvin törkeästi.
Niin samalla tavalla on ihan OK ilmaista sukupuoltaan, mutta suuri enemmistö pitää "naista" joka pitää mulkvistin ilman hyvää syytä tuollaisena samanlaisena loukkaavana sekopäänä kuin Stalinin kuvan kantajaakin.
Minusta taas on täysi oikeus kantaa Stalinin kuvaa jatkosodan uniformussa, mutta Moskovassa. Samoin Suomi ei ole paikka olla jokin identiteettisurffailija, vaan jokin individualistisen länsimaan suurkaupungin sateenkaarighetto.
Suomessakin on siis vielä ajattelua että on olemassa oikeaoppisia TS:iä ja sitten vääräuskoisia kerettiläisiä eli "sekopäitä", joita ei sallita TS:iksi laskettavan. Ei siitä niin kauan ole kun samaan riitti että sattui olemaan homoseksuaalinen.
Älä ryhdy marttyyriksi!
Tosiasia on se, että Suomessa on joko onnistuneita naisia tai epäonnistuneita naisia. Onnistuneen naisen merkki on avioliitto miehen kanssa, 2½ lasta, rivarinpätkä ja kohtalaisen vakituisella pohjalla oleva työhistoria (sillä ei ole niin paljon väliä koska miehen työhistoria on aukoton).
Onnistuneita naisia tuppaa olemaan vuosi vuodelta vähemmän.
Kaikki TS:t ovat epäonnistuneita naisia, jos ei muuten niin tuon lasten synnyttämisen kanssa. Oikeaoppinen TS on kuollut TS.
Epäonnistumisen asteen suhteen sinulla on kuitenkin sananvaltaa. Suurin osa meistä pyrkii olemaan uskottavia. Sinä taas vedät tahallaan läskiksi. Kerettiläinen saa rauhassa olla, mutta miksi sitten haluat meidän oikeauskoisten tuen?
Käy lälleiltä kysymässä kuinka uskottava sinun naiseutesi on.
Sekopää on sellainen, joka ei piittaa kulttuurinsa normeista eikä muista ihmisistä. On sille kyllä toinenkin nimitys.
Itse olen kamppaillut miehisen uskottavuuteni kanssa. Toisinaan miehiset ja naisiset odotukset ja velvollisuudet menevät sekaisin jopa viranomaisessa. Mekko kaapissa ja mielisairaalaan on ollut matenmatiikkana.
Sinä voit olla rauhassa niin TS "vehkeinesi" kuin haluat ihan loppuelämäsi. Kysymys onkin nyt siitä, että jos ei haluakaan olla friikkipelle lopun ikäänsä. Suurimmalla osalla transsukupuolisista kun on tarve elää hoitojen jälkeen oikeassa sukupuolessaan niin normaalia ja tavallista elämää kuin mahdollista, esim. itse koen olevani sukupuoleltani nainen ja minulla ei ole transidentiteettiä.
Elän toistaisesti täyspäivästä naisen elämää miehen ruumiissa.
Tuolla telkkarissa Oprahin ohjelmassa mainittiin ohimennen muussa yhteydessä että jenkeissä sukupuolenkorjauksen jälkeen ollaan vuosi psykiatrin seurannassa. Mitenhän tuo tulkitaan täällä, koska täälläkin pitäisi noudattaa WPATH:in ohjeita. Mikäli seuranta-aika lasketaan uuden sukupuolen vahvistamisesta, niin ainakin SRS:ään menevät ovat seurannassa runsaan vuoden. SRS:n jälkeen ei seurantaa enää ole kuin parisen istuntoa. Sekin edellyttää omaa kiinnostusta, istuntoihin ei pakoteta.
Lopultakin riippuu täysin missä piireissä liikkuu ja minkä ikäinen on. Omassa ikäluokassani suurin osa kaveripiirissä pyörivistä ei halua keskiluokkaista unelmaa ja kovin moni tuntuu katselevan steriloinninkin perään.
Ainakin pk-seudulla on aika helppo löytää samanmielisiä ja ignoroida vanhanaikaiset tiukkapipot.
Jaa-a, tietämäni mukaan juuri nuoremmat ovat menossa todennäköisimmin SRS:ään, enkä kyllä tiedä pks-seudulta juurikaan ihmisiä vanhemmastakaan polvesta, jotka eivät tuohon menisi, jos nyt ei shemaleja ja muita kummajaisia lasketa mukaan. Näitä "kolmannen sukupuolen" edustajia ja "elämäntapa-ransuja" löytää helpoimmin ttp:n tapaamisista ja kahvi-illoista, näillähän ei juuri muuta elämää olekaan.
Käsitin siis, että tarkoitit viestissäsi trans-naisia.
"kolmannen sukupuolen" edustajia ja "elämäntapa-ransuja" löytää helpoimmin ttp:n tapaamisista ja kahvi-illoista, näillähän ei juuri muuta elämää olekaan.
jaa, olipa kummallinen väite. kyllä transnsvestiitillä taitaa olla paljon parempi ja laajempi elämä kun joku TS joka ei saa työtä ja jolle nauretaan kadulla.
Ts-naisilla taitaa koko elämä pyöriä naisellisuutensa ympärillä.
Ei kadulla ihmiset tiedä mitä toistensa pikkareissa on. Joten SRS ei mitenkään vaikuta läpimenoon tuntemattomien seurassa kadulla.
Omasta mielestä se meneekö SRSään vai ei on jokaisen oma päätös.
"Transuina" kadulla nähdään lähinnä ne joilla on huono tuuri kasvojen kanssa (eikä varaa/halua FFSään) tai epätoimiva ääni.
"Ei kadulla ihmiset tiedä mitä toistensa pikkareissa on."
Näin on jos ottaa sen "elimen" aina vaatetuksessa huomioon.
Vaikeuksia voi "sen" piilottelussa tosin tulla:
-sosiaalitiloissa ja esim. saunassa,
-uimahallissa sekä -rannalla,
-ylimääräistä selittelyä lääkärillä asioidessa,
-seksin harrastamisessa on tietyt rajoitteet,
-kumppanin saamisessa (rajaa potentiaalisen ihmisryhmän aika pieneksi).
Minua on pari kertaa kouraissut mies äkkiarvaamatta haarovälistä. Sellaisena hetkenä toivoo, että on oikeat värkit.
Rupean kannattamaan Sari_:n tyyliin alaikärajaa leikkauksille.
"Nuoremmilla
Kirjoittanut: paljon helpompaa 2.7.2007 klo 12.10
Lopultakin riippuu täysin missä piireissä liikkuu ja minkä ikäinen on."
Aiotko lopun ikäsi liikkua samoissa piireissä ja olla saman ikäinen, niin kuin tämä prinsessa Kerttu, joka on loppuiäkseen jämähtänyt 13-vuotiaaksi?
Toden totta, tuollainen onnistuu jossain slummissa, ghetossa tai ekologisessa lokerossa, mutta ne tuppaavat olemaan Suomen kokoisessa maassa pienet ja ahtaat. Pienissä piireissä keskellä sinua hyväksymättömien ihmisten valtamerta sinua käytetään hyväksi koska et juokse poliisille kertomaan hyväksikäytöistäsi. Ei poliisi kuuntele sinua kumminkaan. Ei tosin montaa muutakaan.
"Omassa ikäluokassani suurin osa kaveripiirissä pyörivistä ei halua keskiluokkaista unelmaa"
Ja minä en halua lasta. Paha haluta sellaista, mikä ei ole tarjolla. Sitten jos noille sun kaverillesi tarjoutuu kuitenkin tilaisuus keskiluokkaiseen unelmaan, kuinka moni jättää sen käyttämättä?
"Ainakin pk-seudulla on aika helppo löytää samanmielisiä ja ignoroida vanhanaikaiset tiukkapipot."
Niin varmasti on helppo löytää samanmielisiä. He ovat "vaihtaneet" keskiluokkaisen elämänsä pullonkeruuseen.
Mikään näistä ei taida kuulua tuohon "kadulla tuntemattomien kanssa".
Tietenkin elämä on monin tavoin helpompaa, jos alapää ei ole ristiriidassa. Mutta ei se todellekaan tarkoita että jokaiselle vastaantulijalle leimaantuisi.
Jotenkin tuntuu että joillekin on vaikeaa ymmärtää et toisilla voi mennä ihan hyvin. Jos on negatiivinen asenne löytää vain negatiivisia asenteita ja syrjintää, jos positiivinen niin kivoja ihmisiä ja elämisen arvoista elämää.
Ainakaan noi jotka on hankkineet sterilisaation tuskin lapsia kovin nopsasti on hommaamassa. Pullonkeräyksen sijaan tuntuu että monet on IT-alalla duunissa :)
"Ainakaan noi jotka on hankkineet sterilisaation tuskin lapsia kovin nopsasti on hommaamassa. Pullonkeräyksen sijaan tuntuu että monet on IT-alalla duunissa :)"
Siis mitä sä sekoilet??? Ketkä ihmeen monet?? Ootko koskaan kuullut, että jotkut jopa säilöö vauvansiemeniä, jotta voisi myöhemmin oman biologisen lapsen hankkia?
Että ottaa toisinaan päähän, kun taas joku prosessiaan aloittava on niin helvetisti itseään täynnä eikä kuitenkaan tiedä mistään mitään...
No jos sinun sosiaalinen elämä rajoittuu pelkästään kaduilla kulkemiseen, niin siitä vaan sitten...
Sterilisaatio viittasi ihan luomutapauksiin omassa tuttavapiirissä. Kyllä tiedän et osa transihmisistä laittaa vauvansiemeniä pakkaseen, ja mietin asiaa itsekin aikanaan. Tulin itse omalta kohdaltani siihen tulokseen etten ole tuosta kiinnostunut.
Miksi on niin vaikea käsittää että toisilla voi ihan oikeasti mennä eri tavalla...
"Sterilisaatio viittasi ihan luomutapauksiin omassa tuttavapiirissä."
Mitkä ihmeen "luomutapaukset" ja toisekseen mitä se asia tälle palstalle kuuluu? No, asiasta sen verran kuitenkin, että tiesitkös ettei alle 35-vuotiaalta naiselta pistetä "piuhoja" poikki, ainakaan jos ei ole jo synnyttänyt suurperhettä.
"Miksi on niin vaikea käsittää että toisilla voi ihan oikeasti mennä eri tavalla..."
Millä ihmeen tavalla? Itse selittelet ympäripyöreitä juttuja täällä ja yleistät niin helvetisti asioita joista et mitään tiedä.
Sterilisaatiosta onkin jo mainittu se, ettei "nuoret" sitä saa. Sterilisaatiolaissa ikäraja on 30. Missä ne sun kaverisi sen sterilisaation nuorena hommaavat, aurinkolomalla Kanarialla, vai?
>Miksi on niin vaikea käsittää että toisilla voi ihan oikeasti mennä eri tavalla...
Siksi, ettei sinua kukaan ota vakavasti. Eihän Pelle Hermanniakaan uskota. Parasta totutella siihen, jos munallinen nainen haluat olla. Kaikki eivät ole niin kilttejä kuin me. Paitsi ne sinun YT-alalla työskentelevät kolmikymppiset sterilisoidut nuoresi.
Itse olen tuossa ~25v tienoilla ja kaveripiiri pääosin jotain 20-35v ikäisiä. Tuolta yläpäästä parilla sterilisaatio ja jokunen nuorempi odottaa tuota maagista ikää.
Relevanttia siksi että aikaisemmin esitettiin omien lasten hankkiminen jokaisen onnistuneen naisen tavoitteeksi.
Oikeastaan ainoat joiden taholta kuulee paljon negatiivisia kommentteja on pieni osajoukko tiukkapipoisia transihmisiä, jotka uskovat siihen ettei kukaan voi olla onnellinen koska se ei heillekään ole helppoa.
Mustalaisiltakin kuulee paljon negatiivista kommenttia. Käypä kysymässä.
Mutta sinä et saa töitä mustalaisilta etkä muilta transihmisiltä. Kysy niiltä joilla on sinulle oikeasti merkitystä. Jos sinä koet transihmiset tiukkapipoiseksi, niin sinun ei ole pakko viettää aikaasi sellaisessa seurassa.
Aika moni asenteellinen ihminen ei ole itsekään tietoinen omasta asenteellisuudestaan. Olet ilmeisesti törmännyt teeskentelijöihin. Vanhempiin ihmisiin suhtaudutaan ilmeisesti nurjemmin kas kun meidän pitäisi olla nuoruuden kokeiluiden yläpuolella, perustaa perhe ja hankkia keskiluokkainen ansiotaso. Kriteerit ovat kovemmat.
Mutta et sinä koko ikääsi ole mikään prinsessa Kerttu, joka pysyy aina 13-vuotiaana.
Eli siis sukuelindysforia ei välttämättä kuulu transsukupuolisuuteen, mutta jos henkilö haluaa pitää sukuelimensä, niin hän on transsukupuolisuuden lisäksi myös sekopää. Jos transsukupuolinen henkilö on läheskään järjissään, niin hän kyllä tajuaa, että elämä on hyvin rajoittunutta ilman leikkausta.
Minulla ei ole sukuelindysforiaa, eli itselleni ei olisi niin väliä, että mitä tuolla alapäässä on, mutta en silti halua tehdä sosiaalista itsemurhaa pitämällä vehkeeni.
Mitäpä jos tekisit järkevästi ja jatkakaisit nyt sitä tiitteilyä ihan vaan sovinnolla, älä suotta tee elämästäsi liian vaikeaa kun voit päästä helpollakin.
Lisäisin vielä sen, että sukupuolidysforia eli sukuelindysforia kuuluu transseksuaalisuuteenl, kun taas lähes kaikilla muilla, lällit mukaanlukien on tämä gender discomfort.
Henkilö, joka luulee olevansa ts eikä kuitenkaan täytä virallisia kriteereitä on luulotautinen.
minuakin. Jos todella kokee olevansa transsukupuolinen, niin hoitojen jättäminen "kesken" tuntuu vähän oudolta. Transmiesten osalta sen ymmärtää vähän paremmin, koska korjausleikkaus on erittäin monimutkainen ja lopputuloskaan ei ole aivan täydellinen. Transnaisilla luulisi olevan ihan perusjuttu hoitaa homma loppuun. Jokin lääketieteellinen este on tietenkin asia erikseen, mutta niitä on erittäin vähän (jokin verenvuototauti tms. joka estää KAIKKI leikkaukset). "Tavanomaiset" sairaudet, ikä tms. ei ole este korjausleikkaukseen Suomessa, kunhan mm. hoitotasapaino on kohdallaan. No jotkuthan tietenkin puolustelee päätöstään jollain harvinaisilla komplikaatioilla, joita esiintyy hyvin harvoin. Voimakkaan arpeutumistaipumuksenkin vielä ymmärrän, mutta sekin voidaan nykyisin ottaa huomioon. Mutta ehkäpä siellä taustalla on sittenkin jotain muuta.
Että ei halua minkäänlaisia kirurgisia toimenpiteitä muutakuin jos se on välttämätön pakko? Kirurgisiin toimenpiteisiin meinaan liittyy aina kovat riskit ja riskejä liittyi myös nukutukseen. Ei se ketamiini ja barbituraattipohjainen anestesialiuos mitään terveellistä ole. Ihan ymmärrettävä ratkaisu. Varsinkin jos elämässä ei ole mitään tarvetta esitellä genitaaleja kellekään ja toisekseen se korjattu elin ei vastaa täysin oikeaa muutakuin kosmeettisesti. Sitten kun sen saa täysin kuntoon, niin voitte osoitella syyttävällä sormella keskenjättäjiä, joskin silloin voisi olla jo ehkä aika kasvaa yli moisesta.
"...Varsinkin jos elämässä ei ole mitään tarvetta esitellä genitaaleja kellekään ja toisekseen se korjattu elin ei vastaa täysin oikeaa muutakuin kosmeettisesti."
Meinaat siis, että seksin harrastaminen onnistuu ihan hyvin ilman "genitaalejakin", ja korjattu elin ei ole mitenkään toiminnallinen, vaan ainoastaan muistuttaa ulkonäöltään "oikeaa"???
Että kyllä se seksin harrastaminen onnistuu niillä alkuperäisilläkin vehkeillä. Itseasiassa voisi sanoa, että se jopa onnistuu monipuolisemmin kun on sekä reikä, että se lihanpala eikä vain kaksi reikää. Tosin aika harva TS, TG tai TVkään haluaa olla päällä, mutta on heitäkin aivan kuten esim. miehisiä lesboja joilla on naisidentiteetti. Kumppanin löytäminen voi olla vaikeaa, mutta kannattaa vakavasti miettiä haluaako valehdella kumppanilleen ja riskeerata pahimmillaan henkensä vai kertoa totuuden jolloin vehkeiden olemassaolo tuskin haittaa kumppania. Minä elän suhteessa aivan ihanan tytön kanssa ja kummallakin meillä on kyllä se pippeli jos se kiinnostaa. Syrjintä jota olemme kokeneet on aika minimaalista. Kysymys on loppuenlopuksi itsensä hyväksymisestä sellaisena kun on ja sitä kautta se muidenkin hyväksyntä on mahdollista. Sen jälkeen voi lähteä tutkimuksiin ja leikkauksiin jos vielä kokee ne tarpeellisiksi.
Niin no jos todellakin haluaa seksiä "monipuolisesti" ja sen takia haluaa pitää "pelinsä", niin se on jokaisen oma asia. Mutta ei tuo taida olla aivan "puhdasta" transsukupuolisuutta, mielestäni siinä on jo jotain muutakin taustalla (TG, shemale?).
Minä en ole noita nukutuksia pelännyt ja varsinkin nykyaikana pitäisi nukutusten sujua virheittä. Tottahan joskus voi tulla se tilastollinen epäonnistuminen, mutta sen takia en jättänyt menemättä korjausleikkaukseeni. Lisäksi halusin todellakin olla fyysisestikin samaa sukupuolta kuin henkisesti. Lapset on tullut hankittua silloin kun siihen oli välineet ja partneri. Sitä varten en nykyisiä sukuelimiäni tarvitse. "Pelit" pelaa ihan siinä kuin muillakin naisilla (paitsi tuo synnytys) ja olen tilanteeseen ihan tyytyväinen. Elämäni olisi melkoisesti rajoittunutta ellen olisi mennyt korjausleikkaukseen, sain sen jo kokea leikkausta odottaessa. Syrjintää en sinäkään aikana kokenut, mutta oma sosiaalinen elämäni kylläkin kärsi aika paljon. Jopa osa kuntoilusta piti jättää väliin muutamaksi vuodeksi.
" Mutta ei tuo taida olla aivan "puhdasta" transsukupuolisuutta "
Mielenkiintoista tämä eräiden henkilöiden ajama "puhdasoppisuuslinja" transasioissa.
Ymmärsinkö oikein: Jos et halua SRS:ää, niin et ole "oikea transihminen"? Bring on the inquisition!!
Kaikesta sinun sanomastasi voi siis päätellä, että olet homoseksuaali mies-transvestiitti. Ei siinä mitään, ihan hyvä niin, mutta älä viitsi esiintyä enää transsukupuolisena. Transsukupuolinen ihminen haluaa hoitoja ja sehän tarkoittaa korjausprosessia, ja koska sinä et sitä tarvitse niin olet siis jotain aivan muuta.
Huhhuh... tuo on jo aika paksua tekstiä!
Tarvitsenko hoitoja vai en? Entäpä jos tarvitsenkin tai vaikka saankin? Entäpä jos se SRSkin kiinnostaa, mutta vasta paljon vanhemmalla iällä? Todettakoon etten koe tarvetta luokitella itseäni transsukupuoliseksi, tranvestiitiksi tai miksikään muuksikaan. Missä vaiheessa olen muuta väittänytkään? Minä olen mitä olen, mutta mies en kyllä ole kuin alapäästä. Tiedän muuten ihmisiä jotka elävät täyspäiväisesti naisen elämää miehen ruumiissa ILMAN hormoneja eikä heillä ole tietääkseni halua edes mennä tutkimuksiin. Ovatko hekin tiittejä ja kuinka moni tiiteistä on kaapissa olevia TSsiä? Se, että sinä koet sukupuolesi niinkuin koet ei tarkoita, että kaikki transsukupuoliset kokisivat sen samalla tavalla.
Ei ole olemassa mitään "puhdasoppisuutta", mutta pakkohan nyt on jonkilaiset kriteerit olla, joilla transsukupuolisuus voitaisiin diagnosoida? Minun puolestani muut saavat olla ihan niin "transihmisiä" kuin haluavat, minä taas en halua olla, enkä enää pian olekaan.
Eikä niiden mukaan ylitsepääsemätön sukuelindysforia ole mikään välttämättömyys. Onko se nyt, niin vaikea käsittää, että se todellinen sukupuoli on korvien eikä jalkojen välissä? Sitähän se teidän virallinen propagandannekin sanoo ja siinä se on oikeassakin.
" Ymmärsinkö oikein: Jos et halua SRS:ää, niin et ole "oikea transihminen"? "
Termit ne termit! Totta kai on transihminen vaikka ei haluakaan SRS:ää. Eihän transvestiitti sellaista kaipaa ja on silti transihminen.
Pilkkuakin voi vielä viilata. Esimerkiksi transsukupuolisuusdiagnoosin saanut transnainen on ihan virallisesti papereiden mukaan NAINEN vaikka ei menisikään SRS:ään. Mutta uskoisin että muutkin kuin vain tutkimushenkilökunta pistää kysymysmerkin perään, ellei haluakaan "koko hoitoa".
Palataanpa peruspalikoihin. Oletetaan, että olet oikeakätinen. Mitäpä jos joku päivä heräisit ilman vasenta kättä. Tai jos sinulla olisi kaksi vasenta kättä ja yksi oikea. Eikö ole kiva, että se lähtee viemästä turhaa tilaa kun sitä ei tarvitse kuin soutaessa. Tai eikö ole kiva että on yksi käsi lisää, voi polkea pyörällä kaksi kättä tangolla ja kolmas selaa karttaa.
Epäilen, että ei ole.
Genitaalit, väärät sellaiset, on kuin ruma syöpäkasvain, jotain ylimääräistä, mikä ei kuulu kehoon. Se ikään kuin puuttuu aivoissa olevasta kehon kartasta.
Jos sun mielestä hirveä paise ruumiissa vain lisää sinun ykislöllisyyttäsi, niin mikäs siinä. Mutta älä ihmettele jos sitä on vaikea selittää muille.
Onhan nuo kriteerit olemassa ja peruskriteeri transsukupuolisuudelle onkin halu korjata sukupuoltaan. Korjaukseen kuuluu mielestäni nimenomaan myös se fyysinen puoli. Suomalainen lakiteksti laadittiin niin sallivaksi, ettei SRS ole pakollinen uuden sukupuolen vahvistamiseksi. Joissakin maissa se on pakollista vastaavissa laeissa. Suomessa siis voidaan käyttää hyödyksi tuo porsaanreikä niissä tapauksissa kun ao. henkilö ei tunne itseään täysin vastakkaisen sukupuolen mukaiseksi. Epäilenpä että jos näitä tapauksia tulee enemmistö, laki avataan tekstin korjausta varten. Korjatunkin lakitekstin jälkeen voidaan erityisistä (esim. terveydellisistä) syistä sallia poikkeaminen. Onhan tällainen poikkeamissäännös nykyisessäkin laissa sitä tilannetta varten että henkilö onkin avioliitossa.
Itse haluan leikkaukseen, jos sen onnistumiseen on hyvät mahdollisuudet. Voimakas arpeutumistaipumus, mutta saa nähdä mitä sanovat Töölössä.
Jos joku ei halua leikkausta, mutta elää kokonaan muuten naisen elämää, en tajua miksi heiltä pitäisi evätä hetunmuutos. Olisiko tästä hyötyä jollekulle? Nykyinen laki on hyvä tuon asian suhteen.
Kaikki eivät olekaan toisilleen sukua eli toinen jolla on voimakas arpeutumistaipumus!
Aika sikamaiset komplikaatiot ja pitkä aika täytenä ali-ihmisenä, mutta ei jälkikäteen paljon ajattele tuollaisia asioita kuin korkeintaan silloin kun kaikki sanovat ettei heillä ole ollut ongelmia voimakkaan arpeutumisen kanssa.
Suomessa on kuitenkin huippuosaamista urologisten ongelmien kanssa samassa talossa, kun minut taas leikattiin yhdessä ja siirrettiin toiseen, ihan ylimääräinen (ja turha) mutka matkassa.
Aidolla transseksuaalilla on 35% itsemurhaodote ilman leikkausta, joten se riski on toisessa vaakakupissa. Lisää siihen arpeutumisvaakakuppiin myös hieman lisääntynyttä itsemurhariskiä lälliväestöön verrattuna.
"ovat olemassa
Kirjoittanut: mutta silti 3.7.2007 klo 18.44
Jos joku ei halua leikkausta, mutta elää kokonaan muuten naisen elämää, en tajua miksi heiltä pitäisi evätä hetunmuutos. Olisiko tästä hyötyä jollekulle? "
No jos tunget munasillasi naisten saunaan, siitä on ongelmaa. Joo, SINÄ et tunge, mutta ainakin lehden mukaan yksi on tunkenut.
Itse asiassa kerran saunassa ollessani sinne lappasi joukko miehiä alasti. Ei se mitään, saunoin heidän kanssaan sitten. Hieman ihmettelin kyllä, sekasaunasta oli puhuttu etukäteen vain vitsinä.
Mutta transihminenhän on koko loppuikänsä joustaja ja paarialuokkaa.
Silkkaa transaktiivien keksimää epätieteellistä huuhaata koko "kehonkatta". Kyllä ihmisen täytyy ensin oppia millaiset elimet milläkin sukupuolella on, ennen kuin osaa edes sanoa kummanlaiset itsellä pitäisi olla.
Kysy sitten hoitajalta kehonkartasta lisää.
"Voimakas arpeutumistaipumus, mutta saa nähdä mitä sanovat Töölössä."
Sanovat että homma hoidetaan. Näin minullekin mainittiin yhtenä komplikaationa tuo arpeutumistaipumus, mutta lääkäri sanoi että tehdään tarvittavat korjausleikkaukset. Ehkäpä siihen tähdätään myös nykyisillä jälkihoito-ohjeilla. Dilatointi kielletään siihen saakka kunnes emättimen arvet ovat parantuneet kunnolla, ettei niitä revitä auki ja aiheuteta arpeutumista.
"Lisäisin vielä sen, että sukupuolidysforia eli sukuelindysforia kuuluu transseksuaalisuuteenl,"
Ettäkö sukupuolidysforia ja sukuelindysforia ovat sama asia? Sukupuolidysforia kyllä kuuluu aina transsukupuolisuuteen, mutta ei välttämättä sukuelindysforia.
"Genitaalit, väärät sellaiset, on kuin ruma syöpäkasvain, jotain ylimääräistä, mikä ei kuulu kehoon. Se ikään kuin puuttuu aivoissa olevasta kehon kartasta.
Jos sun mielestä hirveä paise ruumiissa vain lisää sinun ykislöllisyyttäsi, niin mikäs siinä. Mutta älä ihmettele jos sitä on vaikea selittää muille."
Kyllä hirveä paise ruumiissa varmasti lisää yksilöllisyyttä, mutta kuka haluaa hokea sellaisen yksilöllisyyden aiheyttamat sivuvaikutukset? En minä ainakaan. Minua itseäni ei paise haittaisi, mutta ongelma on nimenomaan sen selittämisessä muille. Minun syy mennä leikkaukseen ei siis ole sukuelindysforia, vaan se, että tuo elin rajoittaa elämääni aika ikävästi.
" Niin no jos todellakin haluaa seksiä "monipuolisesti" ja sen takia haluaa pitää "pelinsä", niin se on jokaisen oma asia. Mutta ei tuo taida olla aivan "puhdasta" transsukupuolisuutta, mielestäni siinä on jo jotain muutakin taustalla (TG, shemale?)."
Jos seksin takia haluaa pitää vehkeensä, niin se on sekopäisyyttä. minulla ei ole tarvetta seksiin, joten siksi minulle ei ole kauheasti merkitystä sillä minkälaiset vehkeet on. En kuitenkaan halua viettää loppuelämääni piilottelemalla, eli menköön joutava lihanpala, jolla ei minulle ole mitään merkitystä.
"Mitäpä jos tekisit järkevästi ja jatkakaisit nyt sitä tiitteilyä ihan vaan sovinnolla, älä suotta tee elämästäsi liian vaikeaa kun voit päästä helpollakin."
Ensinnäkin minulla ei varsinaisesti edes ole ns. tiittitaustaa. Ja tietäisitpä miten paljon elämäni on muuttunut tämän prosessin aikana parempaan suuntaan. Miten luulet minun tekevän elämästäni vaikeaa? Tottakai menen korjausleikkaukseen, mutta syy ei ole sukuelindysforia, eli kertakaikkinen vastenmielisyys kyseisiä elimiä kohtaan, vaan käytännön syyt. Väitätkö, että pääsisin helpommalla tekemällä paluun ahdistavaan miehen rooliin? Sitä voisi pitää tiitteilynä varsinkin kun on naisen nimi ja henkilötunnus.
" Mutta uskoisin että muutkin kuin vain tutkimushenkilökunta pistää kysymysmerkin perään, ellei haluakaan "koko hoitoa"."
Ketkä muut? Onko transsukupuolisilla myöhemmin tapana kertoa leikkauksistaan kaikille? Itse en koskaan kerro edes transsukupuolisuuttani kenellekään, saatika mitä operaatioita minulle on tehty.
Transsukupuolisuus ilmiönä on käsitämätön valtaosalle tavisväestöstä. Heille transsukupuolinen on samanlainen kummajainen, oli SRS tehty tai ei. Minulle se on tehty.
Et ilmeisesti ole täysin varma, oletko tehnyt oikeita valintoja, kun sinun pitää perustella omia valintojasi ja omia käymiäsi hoitoja ainoiksi oikeiksi.
"Et ilmeisesti ole täysin varma, oletko tehnyt oikeita valintoja, kun sinun pitää perustella omia valintojasi ja omia käymiäsi hoitoja ainoiksi oikeiksi."
MINÄ olen täysin varma päätöksistäni. Olin niistä varma jo kakarana, kun ensimmäisen kerran haaveilin korjausleikkauksesta. Ehkäpä juuri siksi ihmettelen niiden päätöksiä, jotka eivät halua olla fyysisestikin omaa sukupuoltaan.
En minäkään puhu sivullisille transtaustastani, olen vain tavallinen nainen, saunan lauteillakin, muiden naisten joukossa.
En varmaankaan olisi näistä asioista kirjoittanut yhtään mitään, koska mielestäni ratkaisut ovat jokaisen oma asia. Mutta kun muut käynnistivät keskustelun, tuli siihen heittäydyttyä mukaan "täysillä" yleisellä tasolla. Nyt taitaa riittää kun alkaa mennä liian henkilökohtaiseksi. Varmaan seuraavaksi tartut aloittajaan, ellei ole liian tuttu henkilö.
"Jos seksin takia haluaa pitää vehkeensä, niin se on sekopäisyyttä. minulla ei ole tarvetta seksiin, joten siksi minulle ei ole kauheasti merkitystä sillä minkälaiset vehkeet on."
Ei minullakaan ollut prosessin aikana kauheaa seksi-intoa, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevat vuodet tuo tullessaan. Siksi on ihan hyvä asia että on toimivat pelit sitäkin varten ja vieläpä oikeaa "laatua". Kun nuo uudet pelit vielä tuntuvat toimivankin, niin onpahan vaihtoehdot olemassa.
Kätevää, kun täällä ei tarvi enää perustella mitään. Eri mieltä olevat voi kätevästi leimata trolleiksi (eli taneleiksi). Tämähän se onkin kunnollista argumentaatiota.
Teillä on tosi terve asenne. "Minä olen ainut oikea transsukupuolisen malli" ja "Jos on eri mieltä minun kanssani tai tuntee toisin on sekopää ja kelvoton". Joku joskus toivoi että tutkimusryhmään saataisiin joku transsukupuolinen, mutta tämä keskustelu on kyllä avannut silmät sille että se se vasta huono idea olisikin!
Aina jaksetaan jankuttaa kuinka ei ole olemassa sukupuolielimiä, eikä sukuelinten perusteella voi päätellä sukupuolta. Mutta annas olla, jos joku kehtaa ehdottaa, että eihän niitä elimiä sitten ole kaikkien pakko leikellä kun ei niillä ole sukupuolen kannalta väliä, niin jo nousee kamala häly ja vaahtosuisna vakuutetaan kuinka välttämätöntä on että kaikki transsukupuoliset tuntee just samalla tavalla elimistään, tai sitten on perverssi shemale ja homotransuhuora.
Mutta tämä onkin ilmeisesti sellainen tunkio, jonne kerääntyy elämässään epäonnistuneiden katkerien ts:ien pohjasakka. Eli ei kannata ottaa puheita täällä kauhean tosissaan.
"Mutta tämä onkin ilmeisesti sellainen tunkio, jonne kerääntyy elämässään epäonnistuneiden katkerien ts:ien pohjasakka."
En sitten ilmeisesti kuulu tänne ja pitää poistua täältä koska en kuulu tuollaiseen joukkoon. Kyllähän olen saanutkin kuulla "täydeltä laidalta" ettei TS:llä VOI mennä hyvin, kun ole yrittänyt kertoa omista kokemuksistani. Ehkäpä täällä siis on enemmistö tuollaista epäonnistuneita.
Minua aikoinaan ehdotettiin, mutta sanoin transnaisille, että jos minulta kysyttäisiin niin KUKAAN ei pääsisi läpi. Osaan nimittäin tehdä oikeat kysymykset. Siihen aikaa kun tutkimusryhmällä oli hukassa perustiedotkin.
"Hienoa
Kirjoittanut: ajattelua 4.7.2007 klo 08.54
Teillä on tosi terve asenne. "Minä olen ainut oikea transsukupuolisen malli" ja "Jos on eri mieltä minun kanssani tai tuntee toisin on sekopää ja kelvoton"."
Menen ihan määritelmän mukaan ja se määritelmä on, että kaksi vuotta leikkauksesta noin 98% voidaan katsoa onnistuneiksi. Minut voidaan katsoa, olen siis onnistunut, oikea TS.
Toisaalta jos tulet tänne esittelemään kysymyksiä niin miksi valitat jos rehelliset, avoimet vastaukset eivät kelpaa. Sinä vain haluat tukea omalle päähänpinttymillesi. Et saa.
Tämä ei ole suvaitsevainen maa. Ihmiset eivät sano ääneen omia mielipiteitään. Onko sinulle uutta, että tässä maassa vaietaan asioista. Mutta hissun kissun sinut siirretään syrjään etkä saa mitään mikä elämässä on tärkeää. Haluatko vahingoittaa itseäsi. Siitä vain, mutta meistä et huutosakkia saa. Muuta vaikka New Yorkiin, Lontooseen, Moskovaan tai Roomaan. Silloin voisin olla päätöksestäsi eri mieltä kun erilaisia ihmisiä on sadoin tuhansin ja suvaitseminen eri luokkaa.
Itsesäälillä ja mankumisellako se menestys syntyy?
'Itsesäälillä ja mankumisellako se menestys syntyy?'
Kerro sinä. Manku-Maijojen kuningatar.
Menestyspuheet ovatkin täyttä bluffia.
Nämä vanhemmat, onnelliset ja menestyneet transsukupuoliset ovat aina luoneet onnensa aikaisemmassa elämässään. Onkohan kukaan yli 35-vuotias, korjausprosessinsa jälkeen kaiken alusta aloittamaan joutunut onnistunut luomaan itselleen edes keskimääräisen onnellista ja turvallista elämää?
Tämä on Kolmois-S:n oma pikku fanipalsta. Jos täällä sanoo jotain josta Kolmois-S on eri mieltä, on ehdottomasti väärässä. Ja jos täällä kertoo jotain jota Kolmois-S ei usko, silloin valehtelee. Ainoastaan Kolmois-S:n jees-naiset saavat luvan käydä täällä kitisemässä kuinka paskaa elämä transihmisenä on. Kaikki muu on kiellettyä.
Mutta kyllä se ihmisen päästä löytyvä kehonkartta vastaa sitä kehoa eikä mitään unelmien täydellistä kroppaa. Kyllä se pippeli ja kivekset sieltä löytyy jos niiden kanssa on synnytty.
Unohdit mainita akateemiset tutkijaystäväni. Oikeasti olen heille velkaa paljon. Terveiset menevät myös matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.
Olen myös oppinut sen, että ihmiset tuppaavat näkemään kaikki uhrautumista vaativat ratkaisut parhaimmassa valossa. Kovin vaikea on jälkikäteen tunnustaa väärää ratkaisua.
Mutta jos haluaa varta vasten olla luonnonvastainen ja rikkoa kaikkia tilastoja, ihmisen psykologiaa ja aikamme taloudellisia realiteetteja vastaan, niin sitten unohdetaan luonnontieteet. Eivät ne kuitenkaan unohtamisesta katoa. Enemmän naapuripalstojen juttu, mutta esimerkkinä tästä, piru vie että olisi kiva nähdä teerikukkojen hyväilevän toisiaan mutta kun aina vain näkee niitä reviireistään tappelevia.
"Onhan kehonkartta olemassa
ihmisellä 4.7.2007 klo 15.35
Kyllä se pippeli ja kivekset sieltä löytyy jos niiden kanssa on synnytty."
Väittäisin, että ei.
Minä en ole mikään "kolmois-s:n "jees nainen", olen myös ollut monesti eri mieltä asioista hänen kanssaan. Tässä ketjussa joidenkin kommentit ovat olleet vain sitä tasoa, että olen tällä kertaa hänen kanssaan hyvin pitkälti samaa mieltä.
Tässä ketjussa on muuten ahkerasti kirjoitellut (ja provoillut "pippelijutuillaan") eräs "plinkillä" kirjoitteleva transpersoona, joka ainakin siellä on esittäytynyt "kaapissa" olevaksi osa-aikatyttöilijäksi. Täällä hän tosin kertoo olevansa transsukupuolinen, joka ei tarvitse diagnoosia, eikä myöskään mitään hoitoja.
Sanon tämän vaan esimerkkinä, ettei aina pidä kaikkea niin tosissaan kenenkään ottaa.
Kirjoitustyylistä ja tapaan ottaa aiheisiin kantaa, voi vain arvailla jonkun kirjoittajan taustaa. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma kuka kirjoittaa mitäkin. Ainakaan minä en pysty erottelemaan varmasti kutakin anonyymiä kirjoittajaa. Senkään vuoksi ei voi ottaa todesta kaikkia näitä kirjoituksia.
Jos täysin samat asiat ja mielipiteet tulevat aikaisemmin esille toisella avoimella foorumilla, jossa on rekatut kirjoittajat, yhteydestä voi olla jokseenkin varma ;D
Mutta aina niitä mielipiteitä ei tuokaan esille se alkuperäinen rekattu kirjoittaja. Aika usein tietoa levitetään suljetulta foorumilta tällaisille avoimille foorumeille. Suljetullakin foorumilla saa olla tarkkana mitä kirjoittaa, koska se voi ilmestyä pahimmillaan copypastena ihan minne tahansa. Tätä on näkynyt täälläkin.
"Aika usein tietoa levitetään suljetulta foorumilta tällaisille avoimille foorumeille."
Näinhän se kävi vissiin Trasekin foorumillekin. Joku otti kai asiakseen levitellä siellä kirjoitettuja juttuja muualle ja nyt kukaan ei enää kirjoita sinne mitään :(
Ainakin yksi tapaus oli missä kaksi ihmistä kiisteli ja siinä yhteydessä kait viitattiin nimimerkeilläkin [en tiedä]. Yksi tapaus oli missä ihminen, joka tiesi viestien sisällöstä kyseli julkisesti muilta mitä siellä oli asiasta X ja sai lähinnä kierteleviä vastauksia - ja sitten itki asiaa aika erikoisessa valossa.
Onko jollakulla oikeaa tietoa siitä että foorumin viestien sisältöä olisi laajasti vuotanut ulos vai pelkkää FUDia?
Onko tässä asiassa mitään muuta kuin sinun sanasi muiden sanaa vastaan? Eipä taida olla.
Kehonkuva on samassa päässä kuin se sukupuolikin.
Eikös se mennyt niin ettei sukuelimet ole sukupuolielimet? Eli miksis ne sukuelimet olisi kehonkartassa eri lailla kun kaikki muut elimet?
"Tässä ketjussa on muuten ahkerasti kirjoitellut (ja provoillut "pippelijutuillaan") eräs "plinkillä" kirjoitteleva transpersoona"
Jos tarkoitat plinkin nimimerkkiä 'ketamon', niin menee metsään aika pahasti. Ketamon on kirjoitellut tänne vain ja ainoastaan RoriPOP / LollyPOP -nimimerkeillä.
Ja millään "pippelijutuilla" en ole "provosoinut": nyt sekoitat minut johonkin ihan toiseen kirjoittajaan.
Omista vehkeistäni en nimittäin ole maininnut halaistua sanaa.
Tuntuu että joku tässä laittaa niinsanotusti "sanoja toisen suuhun" -- anonyymille boardille kirjoittavien persoonista johtopäätösten tekeminen on mielestäni aika kyseenalaista toimintaa joka perustuu täysin arvuutteluun.
Anonyyminä on toki helppo provota ja huudella järjettömyyksiä!
"joka ainakin siellä on esittäytynyt "kaapissa" olevaksi osa-aikatyttöilijäksi."
Ja missä vaiheessa hän on esittäytynyt tuolla foorumilla kuvaamallasi tavalla? Linkkiä, kiitos!
Tyttökuviansa on tuolle boardille laittanut kaikkien ihasteltaviksi - käykää ihmeessä katsomassa!
Kaapissa olosta kirjoitti plinkissä: "Läheisilleni olen viimeaikoina "outtaantunut" täysin..."
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=15924
Osa-aikatyttöilijäksi, "tiittipelleksi" jos joku hänet haluaa leimata, niin se on täysin leimailijan oma häpeä. Itse kokee olevansa sekä poika että tyttö (kuten monesti maininnut).
On se kumma juttu tuo aiemmassa tämän ketjun viestissäni muutamaan kertaan mainitsemani ja näemmä monen täälle palstalle kirjoittelevan ajama "puhdasoppisuuslinja": et ole oikea ja aito tapaus ellet tee ja ajattele juuri niinkuin minä. Jos et koe elämääsi ja sukupuoliristiriitaasi juuri niinkuin minä, niin olet "lälli", "perverssi sekopää", "tiittipelle" tai jotain muuta halventavaa sekä alatyylistä.
Olen muuten vähän hämilläni, mutta samalla aika otettu saamastani huomiosta! ^_^
Jos joku tuntee tarvetta keskustella aiheesta kanssani kahdenkesken, niin saa mailata: desukarhu(ät)luukku[piste]com
"Arvausleikkejä!
Kirjoittanut: RoriPOP 5.7.2007 klo 13.47
On se kumma juttu tuo aiemmassa tämän ketjun viestissäni muutamaan kertaan mainitsemani ja näemmä monen täälle palstalle kirjoittelevan ajama "puhdasoppisuuslinja": et ole oikea ja aito tapaus ellet tee ja ajattele juuri niinkuin minä. Jos et koe elämääsi ja sukupuoliristiriitaasi juuri niinkuin minä, niin olet "lälli", "perverssi sekopää", "tiittipelle" tai jotain muuta halventavaa sekä alatyylistä."
Tuo sinun tapasi provosoitua sinulle annetuista arvioista viittaa vahvasti trolliin.
Puhtaudesta ja aitoudesta on keskusteltu jo aiemmin, jos ei sillä kertaa selvinnyt, lue uudestaan.
"Olen muuten vähän hämilläni, mutta samalla aika otettu saamastani huomiosta! ^_^ "
Niin trollit ja tanelit ylensäkin.
No liiallinen provosoituminen ehkä on heikkouteni - kukaan meistä ei ole täydellinen.
Mielestäni minulla on täysi oikeus provoutua, kun noin räikeästi sanoja suuhuni 'ad hominem'-tyyliin tungetaan! Jos tuo nyt provoutumista edes oli: korjasin lähinnä eräitä vääriä johtopäätöksiä joita joku anonyymi kirjoittaja minusta oli omassa päässään saanut kehiteltyä, ja vieläpä nähnyt tarpeelliseksi ne tälle palstalle kirjoittaa...
"Puhtaudesta ja aitoudesta" tällä palstalla on keskusteltu yli 9000 kertaa ja koskaan ei ole minkäänlaiseen konsensukseen asian suhteen päästy: aina vähintään kaksi eri leiriä ja tuhat ja yksi näkökantaa tappelee vastakkain!
Odotinkin tuon tanelikortin vetämistä. Kuten mainitsinkin; joillain on näemmä iso tarve liittää oman kantansa LäPiMeNoN varmistamiseksi mukaan erinäisiä alatyylisiä kommentteja.
No tällä palstalla on paljon Taneleita. Kaiken kukkuraksi Taneli kirjoittelee viestejä toisten puolesta ja toisten nimimerkeillä, jolloin on mahdotonta tietää, mikä on aitoa ja mikä on provoa.
"Heh Heh
Kirjoittanut: RoriPOP 5.7.2007 klo 14.17
"Puhtaudesta ja aitoudesta" tällä palstalla on keskusteltu yli 9000 kertaa ja koskaan ei ole minkäänlaiseen konsensukseen asian suhteen päästy"
Haluatko prosessisi takuulla vai ilman mitään takuita? Tosin se "takuu" on hieman kyseenalainen. Silloin, kun kaikesta huolimatta aidoksi tapaukseksi diagnosoitu epäonnistuja tulee vaatimaan vanhaa värkkiään takaisin, en ole kuullut että ketään olisi haastettu oikeuteen hoitovirheestä. Ja noiden kahden vuoden jälkeen kukaan ei tiedä mitään. Olihan dokumentissakin yksi muuttamassa sukupuoltaan 16 post-op vuoden jälkeen. Ja se, että saa tämän asian kuntoon ei tarkoita, että saisi elämän kuntoon noin muuten.
Ilman takuuta voit sitten tutkailla niitä, jotka leikattiin 1950-1960 -luvuilla. Leikkauksen kriteerinä oli alkuun homoseksuaalisuuden parantaminen. Voit miettiä, että kun kriteerit olivat näin paljon päin prinkkalaa, kuinka moni onnistui ja kuinka moni epäonnistui.
Minä en vapaaehtoisesti ottaisi yhtään lisää riskitekijöitä elämääni.
"Sekopää on sellainen, joka ei piittaa kulttuurinsa normeista eikä muista ihmisistä. On sille kyllä toinenkin nimitys."
Kannatat siis heteronormatiivista yhteiskuntaa?
Ovatko ns. kepakkotytöt sitten mielestäsi jotenkin epänormaalimpia kuin silloin tällöin hameeseen pukeutuvat ja meikkaavat miehenköriläät? Sanon suoraan: jos mielestäsi sukupuolia on tasan 2, ja se
on on/off-tilanne, niin siinä tapauksessa sinä olet mies.
Transsukupuoliset valittavat että homo/lesboyhteisöt suhtautuvat heihin välinpitämättömästi. No, näköjään transsukupuoliset suhtautuvat transgendereihin ja muihin väliinputoajiin samalla tavalla..
Ja länsimaisen yhteiskunnan normisto joutaa helvettiin. Kuinka moni edes lähtisi mihinkään hoitoihin, jos saisi vapaasti olla mitä haluaa? En usko että kovin moni. Yhteiskunnan heteronormatiivisuuttahan saa hyvin pitkälti syyttää kaikkien täällä kohtaloaan valittelevien tilanteesta (oli kyse sitten tiiteistä, transsukupuolisista tai vaikka niistä shemaleista, samaan kategoriaan kaikki putoaa tavallisten ihmisten näkökulmasta). Miten joku sen jälkeen voi vielä puolustella sellaista?
Jos minulta kysytään, ihmisen sukupuolta ei pitäisi huomioida missään sellaisissa tilanteissa mihin se ei jotenkin ratkaisevasti vaikuta, mutta tämä on kai turhan utopistista. Ihminen on vain ottanut käsitteen "sukupuoli" ihan uudelle tasolle, liian vakavasti sanoisin. Alun perin kyse ei ole ollut mistään muusta kuin lisääntymisestä. Nykyihmisen elämä on täysin erilainen riippuen hänen [biologisesta] sukupuolestaan.
Ihminen on kyllä niin pirun kumma otus.
"Kolmois-ässä...
Kirjoittanut: Nyno Aami 5.7.2007 klo 17.38
Kannatat siis heteronormatiivista yhteiskuntaa?"
Kannatan sellaista yhteiskuntaa, jossa yksilöt eivät syrjäydy.
"Ovatko ns. kepakkotytöt sitten mielestäsi jotenkin epänormaalimpia kuin silloin tällöin hameeseen pukeutuvat ja meikkaavat miehenköriläät? Sanon suoraan: jos mielestäsi sukupuolia on tasan 2, ja se
on on/off-tilanne, niin siinä tapauksessa sinä olet mies. "
Ei, minä olen epäonnistunut friikki mitä tulee heterovelvoitteisiin. Se, että minua pidetään miehenä, on loukkaus Suomen miehiä kohtaan ja naiseudesta irvikuva olen. Merkittävä elämäntarkoitus on kietoutunut niiden ympärille, että on 2½ lasta, aviomies/aviovaimo, rivarinpätkä, kohtalaisen vakituisella pohjalla olevat tulot.
Tästä voi toki tinkiä puoleen tai toiseen, esimerkiksi pyyhkiä lapset pois, joskin olen vielä liian nuori arvioimaan tätä asiaa, mutta yksin on paha jäädä koko loppuelämäkseen.
Jopa Kristiina Iisakkila, nainen jota ihailen yli kaiken, sanoo, ettei elämästä voi selvitä yksin.
Kepakkotytöt tai hameeseen pukeutuvat miehenköriläät arvioin suhteessa heterovelvoitteisiin. Toistaiseksi hameeseen pukeutuvilla miehenköriläillä menee aika hyvin, Korsakki voi sanoa eriävän mielipiteensä.
On kuitenkin yksi toinenkin elämän tarkoitus: Jumala. Ymmärrät miksi se ei ole kovassa huudossa.
"No, näköjään transsukupuoliset suhtautuvat transgendereihin ja muihin väliinputoajiin samalla tavalla.. "
Homot ovat oikeassa. Heterotkin ovat oikeassa. Aloitetaan heteroiden oikeassaolosta: Se, että "vaihtaa" suht. vakaan heterouran lapsineen, autoineen ja sukulaisvierailuineen nuhjuisiin ravintoloihin ja puskaseksiin ja suhteiden sukulaisilta piilottelemiseen vaikuttaa tosi omituiselta. Kuka hullu tekee sellaista.
Transihmisten "menekki" parisuhdemarkinoilla on vieläkin epävarmempaa sanoo Pimenoffin tutkimus. Käytännössä miehet jotka harrastavat seksiä (eikä muuta) transihmisten kanssa varmasti tekevät sen lampaiden ja koirienkin kanssa.
Loppuikä yksin? Ei edes sitä puskaseksiä, eikä perseen puristelua savuisessa ravintolassa. Kun homosuhteet joskus jopa onnistuvatkin, niin arvaa keihin katse kohdistuu seuraavaksi.
Aivan niin. Ja sitten kun jotkut (kuten minä) yrittävät pistää kaikkensa oman transjuttunsa onnistumiseen (aivan turhaan), niin sitten jotkut eivät edes yritä. Et edes piittaa.
"Kuinka moni edes lähtisi mihinkään hoitoihin, jos saisi vapaasti olla mitä haluaa? En usko että kovin moni."
Pääasia, että minä.
"Yhteiskunnan heteronormatiivisuuttahan saa hyvin pitkälti syyttää kaikkien täällä kohtaloaan valittelevien tilanteesta (oli kyse sitten tiiteistä, transsukupuolisista tai vaikka niistä shemaleista, samaan kategoriaan kaikki putoaa tavallisten ihmisten näkökulmasta). Miten joku sen jälkeen voi vielä puolustella sellaista?"
Mene suolle ja katsele teeriä. Ymmärrät, että siinä porukassa on voittajia ja pudokkaita. Kaikki kuitenkin yrittävät.
Heteronormatiivisuudella on vahva jalansija biologiassa ja kulttuurissa. Se on varmin tapa päästä edes lähelle elämän tarkoituksia. Suuria asioita. Kaikki muut ovat korvikkeita, arvokkaita toki sinällään, mutta luovat haasteita.
"Alun perin kyse ei ole ollut mistään muusta kuin lisääntymisestä."
Se onkin paljon.
"Ihminen on kyllä niin pirun kumma otus."
No, opi ymmärtämään!
Aivan kuin Lasse lehtisen ohjelmassa, kilautan kaverille, kun oma äly loppuu eli tässäpä asian ydin:
"Mutta minusta Suomessa on ihmisen lähes mahdoton kehittyä yksilöksi. Täällä muotitetaan ihminen lapsuudesta lähtien. Venäjällä sallitaan, ja rohkaistaan ihmistä kasvamaan persoonallisuudeksi. Venäjällä kunnioitetaan vanhempia, - vanhuksia, sukua ja perhettä. Venäjällä pidetään kiinni miehen ja naisen rooleista; varsinkin kunnioitetaan naista - naiskauneutta, naisellisuutta, äitiyttä, vaimoutta..
Suomalainen arvomaailma on naiseuden vastainen. Suomi on myös paljon homogeenisempi - siinä mielessä totalitaristisempi maa kuin Venäjä. Täällä on viety läpi kansallisen yhtenäisyyden ohjelma, ein reich, ein volk. Venäjällä vastaavaa yritettiin, varsinkin Stalinin aikaan, mutta siellä ei kait koskaan tehty, 1950-70 -luvuilla sellaisia väestöön kohdistuvia sterilisointiohjelmia kuin Pohjoismaissa?
Näitä asioita ei voi mitata numeroilla, koska seuraukset ovat psykologisia."
Lopultakaan kaikki eivät koe psykologista pakkoa sopia noihin muotteihin. Ja kun ei ole sitä pakkoa huomaa että aika suuri osa "yhteiskunnan paineesta" usein tulee sisältä, eikä ulkoa.
Tällöin on paljon helpompi elää, joka ei tietenkään lohduta niitä jotka kokevat tämän pakon itse. Mutta toivoisi että hekin voisivat ymmärtää ettei asia ole samanlainen kaikkien kohdalla.
Vetäydyn hiljaisuuteen miettimään sitä. Saatat olla oikeassa. Ehkä testaan ajatustasi joskus.