Unihalvaus

Olen tosi peloissani, koska murrosikäinen lapseni on kertonut nukkumaan mennessään tapahtuneista tosi rajuista kokemuksistaan. Olen kuvitellut hänet mielisairaaksi.
Sain juuri äsken viitettä, että kyseessä saattaakin olla unihalvaus.
Oireet sopivat kyllä aivan yksi yhteen.

Halvaukset ovat olleet hänelle hyvin pelottavia ja koska hän ei aluksi uskaltanut puhua niitä kenellekään hän joutui kierteeseen, jossa hän ei uskaltautunut nukkumaan, koska pelkäsi taas kohtauksen yllättävän. Univaje oli suuri.
Olemme käyneet neurologilla, joka otatti EEG.n ja tuloksia tulee viikon kuluttua. Poissuljetaan mm. epilepsian mahdollisuus.

Viime viikon lopulla lapseni meni keväällä (kun oireet alkoivat) varatulle psykologille ja kerrottuaan näistä asioista hänelle, joutuikin nuorten suljetulle osastolle - minulle puhuttiin mm. pakkohoidosta, josta päätetään huomenna. Olen ihan ymmälläni.

Hänelle on aloitettu masennuslääkitys jne. Mutta auttaakohan tuo ja onko psykiatrinen sairaala edes oikea paikka hänelle, joka kyllä muuten on ihan normaali nuori, ainoastaan peloissaan ja ahdistunut noista kokemuksistaan. Hän ei siis vielä tiedä tästä unihalvausasiasta, koska sain sen itsekin vasta äsken eräältä palstalta selville. Enkä ole minäkään tällaisesta kuullut, mutta onko täällä ketään, joka osaisi kertoa asiasta lisää. Onko se psykiatrinen sairaus?

Pitäisikö minun kertoa näistä havainnostani hoitavalle psykiatrille?
4583
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Olen saanut pari-kolme. En pelkää noita enää kun nyt tiedän mitä ne on. Toivoisin itselleni useammin noita, kun ovat kuulemma vaarattomiakin.. vaikka pelottavia.. Kun ei ole mitään yllättävää elämässä.

Muita ongelmia minulla ei ole, kuin elämän alusta olleita sosiaalisia pelkoja joista myös masennus. Joskus saatan herätessä nähdä epärealistisia elementtejä, esim hämähäkin katossa, mutta hereillä en ole nähnyt mitään outoa.

Äänestä

Joo onhan se aika kamala kokemus. Kahdesti on ollut. Eka oli pelottava ja lievempi. Sen jälkeen selvitinkin mistä oli kyse, joten en pelästynyt kauheasti. Toinen unihalvaus oli aivan järkyttävä. Pahinta oli tuntea "kädet" jotka painoivat minut niin tiukasti sänkyäni vasten, etten voinut liikkua. "Käsien" koskettamiskohdasta olin ihan hikinen... Mutta vaikka halvaus oli silloin hiton pelottava ja vielä seuraavana aamunakin olin säikky enkä illalla halunnut mennä nukkumaan, minua ei pelottanut niin hirveästi kun tiesin, mistä on kyse. Voisin luulla itseäni pöpimmäksi, jos en tietäisi, mistä oli kyse. Tieto helpottaa nukkumaan uskaltautumista.
En pidä unihalvausta minään sairautena. Mulla ainakin halvaukset ovat liittyneet melko varmasti masennukseen ja ahdistukseen ja jälkimmäisen halvauksen aikoihin olin fyysisestikin ihan lopussa huonon syömisen ja liiallisen liikunnan takia.

Äänestä

Kyseessä varmasti unihalvaus. Ei mikään mielenterveys onglema!
Itselläni on unihalvaus joka aamu, näitä on erilaisia, minulla on sellainen, että keho on halvaantuneessa tilassa, mutta tiedostan ja kuulen kaiken ympärillä tapahtuvan. Yleensä nukkumaan mennessä/nukkuessa unihalvauksessa voi tulla kaikennäköisiä hallusinaatioitakin. Luepp wikipediasta niin saat kaiken tarvittavan tiedon :) Mutta tällä ei ole MITÄÄN tekemistä mielenterveyden kanssa!

Äänestä
  • Mielisairaushan voidaan sulkea pois psykiatrisella osastolla. Ja jos ei suljeta niin silloin kyseessä on mielisairaus.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Äiti. kirjoitti:

Olen tosi peloissani, koska murrosikäinen lapseni on kertonut nukkumaan mennessään tapahtuneista tosi rajuista kokemuksistaan. Olen kuvitellut hänet mielisairaaksi.
Sain juuri äsken viitettä, että kyseessä saattaakin olla unihalvaus.
Oireet sopivat kyllä aivan yksi yhteen.

Halvaukset ovat olleet hänelle hyvin pelottavia ja koska hän ei aluksi uskaltanut puhua niitä kenellekään hän joutui kierteeseen, jossa hän ei uskaltautunut nukkumaan, koska pelkäsi taas kohtauksen yllättävän. Univaje oli suuri.
Olemme käyneet neurologilla, joka otatti EEG.n ja tuloksia tulee viikon kuluttua. Poissuljetaan mm. epilepsian mahdollisuus.

Viime viikon lopulla lapseni meni keväällä (kun oireet alkoivat) varatulle psykologille ja kerrottuaan näistä asioista hänelle, joutuikin nuorten suljetulle osastolle - minulle puhuttiin mm. pakkohoidosta, josta päätetään huomenna. Olen ihan ymmälläni.

Hänelle on aloitettu masennuslääkitys jne. Mutta auttaakohan tuo ja onko psykiatrinen sairaala edes oikea paikka hänelle, joka kyllä muuten on ihan normaali nuori, ainoastaan peloissaan ja ahdistunut noista kokemuksistaan. Hän ei siis vielä tiedä tästä unihalvausasiasta, koska sain sen itsekin vasta äsken eräältä palstalta selville. Enkä ole minäkään tällaisesta kuullut, mutta onko täällä ketään, joka osaisi kertoa asiasta lisää. Onko se psykiatrinen sairaus?

Pitäisikö minun kertoa näistä havainnostani hoitavalle psykiatrille?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu