Hei vaan kaikille, ja kiitos, kun avasitte tekstini tällä palstalla..Osaisiko teistä joku tai jotkut kenties hiukan auttaa minua:
Olen löytänyt erittäin upean miehen. Pidämme toisistamme kovasti, ja olemme ns. sielunkumppaneita.
Olemme kummatkin itsenäisiä nuoria, joilla tekemistä piisaa molemmilla tahoilla paljon ja elämä on äärettömän aktiivista!
Nautimme toistemme seurasta ja meillä on erittäin mukavaa keskenämme...
ONGELMA:
Olen kokenut kamalia asioita nuoruudessani, vakavaa masennuta ja pettäviä kumppaneita.. tämä on ensimmäinen vakava suhteeni kolmeen vuoteen...(paranin noin 3 vuotta sitten masennuksesta ja olen viettänyt ihanaaa ja villiä sinkkuelämää tähän asti)
Voin ihan rehellisin mielin sanoa, että pidän itsestäni, kropastani ja kyvyistäni, enkä koe epävarmuutta (enää) ollenkaan, MUTTA:
MENNEISYYDEN HAAMUT TUNTUVAT HERÄÄVÄN ELOON!!!! Yhtäkkiä tunnenkin itseni epävarmaksi ja hiukan mustasukkaiseksi...surulliseksi...mitä vahvemmaksi tunteeni miestä kohtaan muuttuu, sitä enemmän minua alkaa pelottaa...pelottaa, että rakastumisen tunteeseen alkaakin sekkoittua pelkoa ja epäluuloa...kipua ja surua, kuten VUOSIA SITTEN OLI KÄYNYT... Miten ihmeessä selviän tästä, niin, etten tuo edellisien kauhusuhteitteni haamuja nykyiseen?
Tarvitsen kovasti neuvoja...Kiitos jo etukäteen:)
Olen löytänyt erittäin upean miehen. Pidämme toisistamme kovasti, ja olemme ns. sielunkumppaneita.
Olemme kummatkin itsenäisiä nuoria, joilla tekemistä piisaa molemmilla tahoilla paljon ja elämä on äärettömän aktiivista!
Nautimme toistemme seurasta ja meillä on erittäin mukavaa keskenämme...
ONGELMA:
Olen kokenut kamalia asioita nuoruudessani, vakavaa masennuta ja pettäviä kumppaneita.. tämä on ensimmäinen vakava suhteeni kolmeen vuoteen...(paranin noin 3 vuotta sitten masennuksesta ja olen viettänyt ihanaaa ja villiä sinkkuelämää tähän asti)
Voin ihan rehellisin mielin sanoa, että pidän itsestäni, kropastani ja kyvyistäni, enkä koe epävarmuutta (enää) ollenkaan, MUTTA:
MENNEISYYDEN HAAMUT TUNTUVAT HERÄÄVÄN ELOON!!!! Yhtäkkiä tunnenkin itseni epävarmaksi ja hiukan mustasukkaiseksi...surulliseksi...mitä vahvemmaksi tunteeni miestä kohtaan muuttuu, sitä enemmän minua alkaa pelottaa...pelottaa, että rakastumisen tunteeseen alkaakin sekkoittua pelkoa ja epäluuloa...kipua ja surua, kuten VUOSIA SITTEN OLI KÄYNYT... Miten ihmeessä selviän tästä, niin, etten tuo edellisien kauhusuhteitteni haamuja nykyiseen?
Tarvitsen kovasti neuvoja...Kiitos jo etukäteen:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
liittyy lentämiseen??????
lentämiseen?
Olet tässä: Suomi24 > Keskustelu > Terveys > Henkinen hyvinvointi & mielenterveys > Pelot ja jännitys
katsoppa nyt vaan ite polkus. Likkahan (My Lady)pelkää, että sen onnen tiälle tulee sen entiset pelot, jotka on tullu siitä, että se on seukannu joittenkin kusipäitten kanssa!
sinä et taida ymmärtää tätä Suomi24:n hierarkia tsydeemiä. Nimimerkki 'nimi...' vastasi tuolle tyypille 'huh huh', ei alkuperäiselle.
Eikä tarvi/kannata huutaa.(isot kirjaimet)
Hei!
En tiedä onko tästä sinulle apua, toivotaan niin.
Mulla on kans ollut mesennusta menneisyydessä, ja pettäviä kumppaneita, raskaita juttuja. Nyt seurustelen ihanan miehen kanssa, ja meillä on yhteinen lapsi.
Seurustelumme alkuaikoina minun oli tosi vaikea luottaa mieheeni, ja olin surullinen ja ahdistunut siitä rakkauden määrästä mitä tunsin. Pelkäsin koko ajan, että jotain kamalaa tapahtuu ja että pilaan kaiken omalla epäluuloisuudellani ja mustasukkaisuudellani.
Mutta pikkuhiljaa tajusin, että ainahan parisuhteeseen liittyy myös vaikeita ja kipeitä asioita. Puhuminen auttaa. Puhuin rehellisesti miehelleni peloistani aina kun ne tuli pintaan. Tietysti kaikkea ei pysty aina kertomaan omaan sielunmaailmaan liittyen, eikä ole kai tarviskaan, mutta avoimuus on kuitenkin parisuhteen toimivuuden kannalta tärkeää... ainakin itse olen kokenut niin. Ja kun toisen kanssa on, niin sitähän hyväksyy toisen semmoisena kuin on, koko pakettina... Tarkoitan että miehesi varmasi hyväksyy sinut pelkoinesi ja epävarmana. Kaikilla meillä on omat karikkomme, ja sehän muokkaa meitä, ja samalla vahvistaa. Sinäkin varmasti olet vahvempi vaikeiden kokemuksiesi jälkeen, ja osaat arvostaa mitä on nyt.
Neuvona voisin antaa sinulle, että menneisyyden haamut on osa sinua, niitä voi ajatella ja pohtia, mutta niistä pitäisi osata päästää irti. Se on vaikeaa, eikä se aina onnistu, mutta aika on paras lääke.
Tsemppiä!!!!!
On aivan selvää että menneisyyden pettymykset nousevat heijasteina mieleen koska elät nyt tunteissasi samanlaista aikaa kuin silloin kun tulit petetyksi. Se on aivan normaali mielen tapa olla varuillaan vastaavan varalta.
Jos tämä uusi kaverisi on tosiaan niin ihana ja hyvä kuin kerroit niin uskoisin että voit puhua asiasta hänen kanssaan, puhua niinkuin aikuinen aikuiselle, älä vetoa hänen suojeluvaistoonsa tai sääliin.
Vasta kun yhteiselämä perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja kykyyn antaa tilaa toisen omalle persoonalle ja etenkin niin hänen, kuin omankin henkiselle kasvulle, siitä voi tulla kestävä.
Jutelkaa asiasta sillähän se selviää.